tag:blogger.com,1999:blog-35875768844782953782024-03-13T11:10:58.804-07:00Ikuisesti kahdestaan?Blogi lapsettomuudesta ja matkasta kohti suurta unelmaa. Matkan varrella myös pohdintaa kaikesta muusta asiaan liittyvästä ja aihealueen ulkopuoleltakin. Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/14403816531502420896noreply@blogger.comBlogger49125tag:blogger.com,1999:blog-3587576884478295378.post-46169129329254338332016-03-02T11:02:00.001-08:002016-03-02T11:05:38.117-08:00Tuoresiirto meni mönkään...2 viikkoa ensimmäisestä tuoresiirrosta - Tänään oli siis virallinen testipäivä, mutta tiesin sen jo useampi päivä sitten, että ensimmäinen tuoresiirto meni mönkään. Viime viikolla alkoi tuhruttelu tasan viikko siirron jälkeen. Myös kaikki vähäisetkin oireet loppuivat kuin seinään. Olen satavarma, että joku koitti kovin kiinnittyä, muttei vaan sitten pysynyt matkassa. :( Alkuviikon oireita olivat nippailut, päänsärky, rintojen kipeytyminen ja parina päivänä kuvotus, jota ei koskaan ennen ole ollut. Keskiviikkona vuodon alettua oireet loppuivat kuin seinään.<div><br></div><div>Eilen vasta lopetin Luget, kun vuoto vaan yltyi ja menkkakivut iskivät.</div><div><br></div><div>Tänään soitin polille. Nyt odotellaan uutta kiertoa ja pakastesiirtoa luonnolliseen kiertoon. Täytyy toivoa, ettei ovulaatio osu viikonlopulle. En jaksa odottaa... Haluan mahdollisimman pian päästä PASiin, jotta tarvittaessa uusi IVF mahtuu vielä tämän vuoden puolelle. Toki toiveena on, ettei uutta hormonirumbaa tarvitsisi käydä läpi. Toivotaan, että ne kaksi 5-päiväistä blastoa selviävät sulatuksesta...</div><div><br></div><div>Tällä kertaa näin... Sunnuntaina itkin. Vähän vielä maanantainakin, mut nyt tilalla on kiukku ja sen tuoma tsemppi ja kova halu uuteen siirtoon. Toivoa vielä on...</div><div><br></div><div>Ps. Viikon sisään kolme raskausuutista tutuilta... Kyllä koetellaan...</div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMoEPVbzpfFjEidUsop0wOLMQOcOdEP1n8WLEyr4jL0Vc8t62m6v8HuLeBgXQ6uGcJhW8O6nVulCPtBBpkJR9elZorZROvrF4Wj6Vb9i-1Rhf0ATDAfff6UzFt1m8IFfwEjAlJfSGaGW4/s640/blogger-image-547976318.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMoEPVbzpfFjEidUsop0wOLMQOcOdEP1n8WLEyr4jL0Vc8t62m6v8HuLeBgXQ6uGcJhW8O6nVulCPtBBpkJR9elZorZROvrF4Wj6Vb9i-1Rhf0ATDAfff6UzFt1m8IFfwEjAlJfSGaGW4/s640/blogger-image-547976318.jpg"></a></div><br></div><div>Ei ole reilua ei...</div><div><br></div><div><br></div><div><br></div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/14403816531502420896noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-3587576884478295378.post-69289286954988639662016-02-24T14:21:00.001-08:002016-02-24T14:21:13.112-08:00PP 7 - epätietoisuus on pahintaViikko sitten keskiviikkona siirrettiin alkio luokitukselta 4AA. Lääkärin sanojen mukaan erinomainen yksilö. Olo siirron jälkeen oli erikoinen. Siinä mä kävelin muina naisina vastaanotolta, kantaen sisälläni todennäköisesti elämäni ensimmäistä kertaa alkiota.<div><br></div><div>Seuraavina päivinä ei ollut juuri oireita. Lauantaina oli aika-ajoin pientä juilintaa ja menkkamaisiakin olotiloja. Sunnuntaista eteenpäin kiusaksi ovat saapuneet mm. päänsärky, rintojen kipeys ja muutamana päivänä ohimenevä kuvotus, jota minulla harvoin esiintyy. Päänsärky on ollut ajoittain niin paha, että olen joutunut ottamaan pari kertaa lääkärin määräämää Panadolia.</div><div><br></div><div>Tänään alkoikin sitten tuhruvuoto. Ei mitään suurempaa, mutta selvästi paperiin jäävää. Ei kuitenkaan ihan jokaisella vessakerralla. Pelottaa. Minkälaiseksi tuhru muuttuu huomenna? Ettei vaan menisi jo näin aikaisessa vaiheessa kesken ja vielä Lugesteronien ollessa päällä? Uskollisesti tietenkin muistan Luget ottaa joka päivä ja säännöllisin kellonajoin. Menkkakipuja ei ole ollut. Tänään ostin testin vaikka testata saisi vasta kuuden päivän päästä. Miten tämä voikin olla yhtä piinaa?!? Itkukin tänään tuli. Huoli on niin kovin suuri. Ette arvaakaan kuinka paljon olen asiasta googlettanut. Välillä saan mieleni rauhoittumaan ja tuumin, että jospa tämä on nyt sitten sitä kiinnittymisvuotoa, mutta taas toisessa käänteessä pelkään pahinta.</div><div><br></div><div>Lomareissulla on onneksi paljon muutakin ajateltavaa, mutta tällaisena iltana haluaisin niin kovin olla kotona. Herätä aamulla omasta sängystä ja todeta, että kaikki on hyvin.</div><div><br></div><div>Voi kunpa tämä ensimmäinen olisi jo tarrannut kiinni ja tuhruttelu jäisi tähän. Tälläkin hetkellä tuntuu, että nyt ne sitten alkoi... En voi kuitenkaan joka välissä ravata vessassakaan.</div><div><br></div><div>Pakkasessa on nyt 2x 4-luokituksen blastokystiä. 13 alkiota oli ollut vielä jatkoviljelyssä, mutta niiden kohtaloa ei oltu vielä kirjattu Omakantaan. Toivottavasti niistäkin olisi jokunen saatu pakastettua. Toivoa siis vielä on, mutta olisin niin kovin jo toivonut tämän onnistuvan...</div><div><br></div><div>Nyt varpaat ja sormet ristiin... Voi kunpa tämä ei aamulla muuttuisi painajaiseksi.</div><div><br></div><div>Kirjoitelkaa omia kokemuksianne tuhruista ja oireista. Koska olette saaneet tikkuun plussan siirron jälkeen? Kommenttinne voisi edes hetkeksi rauhoittaa mieltäni. <3</div><div><br></div><div><br></div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/14403816531502420896noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3587576884478295378.post-86945886648781043082016-02-16T11:50:00.001-08:002016-02-16T11:55:49.847-08:00Vauvojen alkuja petrimaljoissa?Eilen maanantaina piti olla siirto. Soittivat sairaalasta aamulla, että viikonlopun jälkeen labrassa oli niin monta hyvää, tasalaatuista alkiota, että laboratoriossa suositeltiin pitkää viljelyä. En ollut edes ottanut etukäteen selvää, että pitkä viljely on mahdollista. Totesin, että teemme tietysti siten kuin ammattilaiset suosittelevat. Nyt siirto on siis huomenna. Jos siis huomenna labrassa on elinkelpoisia blastokystejä. On tää jännää... Tää on niin hurjaa aikaa, ettei pää pysy perässä. Jännittää tavallaan tosi paljon, mut sit sitä taas jotenkin elää päivästä toiseen. Kaikki on tapahtunut niin nopeasti. Välillä huomaan jo etsiväni Huutonetistä lastenvaunuja ja henkkamaukan sivuilta vauvanvaatteita. En ole neljään vuoteen antanut itselleni lupaa lastenvaatteiden tai vauvantarvikkeiden hypistelyyn.<div><br></div><div>"Älä nyt ajattele liian positiivisesti", mieheni totesi tänään, kun fiilistelin, että saatan huomenna olla vähän niinku raskaana. Positiivuus on mun juttuni. Mä haluan pitää nyt mielen positiivisena ja tiputaan sitten niin pirun kovaa ja korkeelta, jos sikseen tulee. Kyllä mä sieltä sit taas nousen.</div><div><br></div><div>Nyt sitten kaikki varpaat ja sormet ristiin ja pystyyn, että huomenna olis sitkeä kaveri matkassa...</div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihSzw-8RGTG5fvng8-dDsFceJjZ_1r9L6xb61TrWXwBY_ISW2T4fHTD3C3qJjdcN0BVY9XNb7IT8rmwRCK1zdLUOTWM6BvqcmZGLjwmA5YRWkoGDeyFkt2E5PXQrngeXCQgUPEWvJtloc/s640/blogger-image-955856445.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihSzw-8RGTG5fvng8-dDsFceJjZ_1r9L6xb61TrWXwBY_ISW2T4fHTD3C3qJjdcN0BVY9XNb7IT8rmwRCK1zdLUOTWM6BvqcmZGLjwmA5YRWkoGDeyFkt2E5PXQrngeXCQgUPEWvJtloc/s640/blogger-image-955856445.jpg"></a></div><div class="separator" style="clear: both;">Montakohan pientä ihmettä meitä huomenna sairaalassa odottaa...</div><br></div><div><br></div><div><br></div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/14403816531502420896noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3587576884478295378.post-80895374149428205872016-02-13T03:21:00.001-08:002016-02-13T03:28:31.115-08:00Sittenkin 19!Punktio takana ja mä olen yhä elävien kirjoissa. Eilinen päivä starttasi kukonlaulun aikaan. Ajokeli oli inhottava ja onneksi olimme varanneet kaksi tuntia aikaa matkaa varten. Olimme perillä juuri oikeaan aikaan, eli yhtään ei ylimääräistä aikaa jäänyt. TAYSin lapsettomuuspolilla on ihan uudet, viihtyisät ja tyylikkäät tilat. Jotenkin jo pelkästään noista tiloista tuli rauhalliselle mielelle. Tilassa oli paljon tuoreita kukkia ja värit, joita sisustuksessa oli käytetty, oli mulle mieleisiä. Hassua, miten semmosiinkin asioihin kiinnitti mennessään huomiota. <div><br></div><div>Punktiota varten laitettiin kanyyli käteen. Se oli ehkä punktion kivuliaimpia vaiheita. En ole neulakammoinen, joten eipä se kanyylinkaan laittaminen kamalaa ollut. Toipumistiloissa oli ihan huippu sairaanhoitaja! Hän loi kyllä rentoa ilmapiiriä ympärilleen rempseällä otteella. :) Punktio itsessään sujui lähes kivuttomasti. Ensin kerättiin vasemmalta puolelta. Loppuvaihe vasemmanpuolen keräyksessä oli kyllä jonkin verran kivuliasta. Oli kuulemma munarakkuloita niin ylhäällä. Vasen puoli ei tuntunut missään ja pystyin katsomaan operaatiota koko ajan ruudulta. Komeita möllyköitä oli ruutu piukassa. Kaiken tämän pystyin käymään läpi ilman rauhottavia. Ajattelin, että toipuukin sitten nopeammin, kun ei ole ihan pöllyssä.</div><div><br></div><div>Punktion jälkeen lepäilin tunnin tai puolitoista. Ajankulu jotenkin hämärtyi. En osaa edes sanoa, kauan punktiossa meni aikaa. Puolisen tuntia ehkä...</div><div><br></div><div>Loppusaldoksi saimme 19 munarakkulaa. Lääkäri totesi jo punktion aikana, että "hyvin olet muninut". :D</div><div><br></div><div>Maanantaiksi saimme siirtoajan. Jollei puhelin soi ennen sitä, siirto siis tapahtuu tuolloin. Jännää... Nyt pitää vaan ottaa rennosti ja juoda paljon, sillä hyperstimulaation riski on olemassa, sillä rakkuloita oli niinkin paljon. Olo näin seuraavana päivänä on hyvä. Vahvalla Panadolilla on pärjännyt ihan mainiosti. Yöunet tekivät hyvää ja sain nukuttuakin kunnolla.</div><div><br></div><div>Eilen aloitin myös Lugesteronin. Sitä jatketaan ainakin seuraavat kaksi viikkoa, jos kaikki hyvin menee ja siirtoon maanantaina päästään. Valmistajalta oli suurempi annoskoko loppu ja tarvitsin uuden reseptin pienempään annoskokoon. Apteekki, jossa olen asioinut, oli hoitanut ihanasti kaikki tarvitsemani Luget hyllyyn vaikka en ollut varannut kuin alustavasti yhden paketin. Nuo Luget maksoivat 58euroa. Eli tähän saakka (ennen poliklinikkakäyntimaksuja) pelkkiin lääkkeisiin on kulunut n. 700 euroa.</div><div><br></div><div>Nyt varpaat ja peukut pystyyn, että saisimme siirtoon yhden oivan yksilön ja jos vaikka pakkaseenkin riittäisi alkioita. </div><div><br></div><div>Aurinkoista viikonloppua ja lämpöistä ystävänpäivää kaikille Teille! <3</div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgktnqi8jfA7geQfJx3ipWdYS8dPrl0ywUVeo2PwSiHG0R4gusiq6Z6_pPwg1f-LCbm0C40Fy0Mk-lzlYxBE0Pzopz5YyQhScH1qGp9S5ePmli3Kel7YccDJqj7yzf9BasTKmgKUFLRKgI/s640/blogger-image-1355636370.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgktnqi8jfA7geQfJx3ipWdYS8dPrl0ywUVeo2PwSiHG0R4gusiq6Z6_pPwg1f-LCbm0C40Fy0Mk-lzlYxBE0Pzopz5YyQhScH1qGp9S5ePmli3Kel7YccDJqj7yzf9BasTKmgKUFLRKgI/s640/blogger-image-1355636370.jpg"></a></div><br></div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/14403816531502420896noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-3587576884478295378.post-45564058134246092162016-02-08T06:01:00.001-08:002016-02-08T12:55:44.214-08:00Kypsyttelyä ennen punktiopäivääTänään kävin jälleen ultrassa. Lääkäri sai tällä kertaa 16 rakkulaa näkyviin. Yksi oli 22mm, mutta muut olivat 11-16mm kokoluokkaa. Sain kuitenkin vihdoin päivän punktioon! JEE!!! Punktiopäivä on tuleva perjantai. Enää siis vain muutama hassu päivä, jotka nekin menevät siivillä töitä tehden. Jotenkin ihan todella hurjaa! Nyt tämä tosiaan on kohta totta. Viikonloppu tulee olemaan piinaava. Jännittyneenä jään odottelemaan sitten punktion jälkeistä puhelinsoittoa. Toivottavasti edes jotakin saadaan pakkaseenkin. On tää todella hurjaa! No...Ensin pitää punktion sujua hyvin.<div><br></div><div>Punktiopäivä alkaa kukonlaulun aikaan, sillä asumme kahden tunnin päässä sairaalasta, mutta luulen, että perjantaiaamuna pomppaan sängystä kellon soidessa. :)<br><div><br></div><div>Nyt sitten vielä 4 päivää Puregonia ja Orgalutrania ja keskiviikkona illalla Pregnyliä. (HUOM! Muokattu tieto tarkistuksen jälkeen...) Pistosten määrä siis vaan kasvaa. Onneksi pistokset ovat onnistuneet tähänkin mennessä kyllä ihan helposti. Vähän pistoskohtia eilenkin juili, mutta ei mitenkään tuskaista ole ollut. Hain tänään apteekista uudet saisit Orgalutrania. Sekin on kyllä ihan mielettömän hienoa, että meillä suomalaisilla on Kelan tuki. Yli kahdensadan euron ostokset maksoivat tänään 5 euroa. Olen onnellinen veronmaksaja. Ostin lisäksi mammavitamiineja foolihapolla. Foolihappoa olisi pitänyt jo hyvän tovin syödä. Itse olen syönyt vasta pari viikkoa.</div></div><div><br></div><div>Eilen vielä harmittelin, sillä luulin 270euron Puregonin jäävän käyttämättömänä jääkaappiin, mutta sillekin tulee nyt siis käyttöä.</div><div><br></div><div>Nyt peukut ja varpaat pystyyn joka niemessä ja notkelmassa! Tästä ja ensi viikosta tulee elämäni jännittävin...</div><div><br></div><div>Tänään ei edes harmittanut lärvikirjan sivulle pompannut kuva tuttavastani, joka poseeraa raskausmahansa kanssa. Mä olen päättänyt, että kohta mullakin on samanlainen maha. (Ja näin mä olen päättänyt asian olevan, kunnes toisin todetaan.)</div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrN9R9eZuFv6vrnlXFeosF2KDl-DJnCRNZCrZlGHlp8O8oCenUORLDWLltzfggZuzju7b6IG7XS-WeUT1CW8akMVCpcC8hL2lmeTkQr-zYrqo50m1tb59m-2gaWEVaKotRo5jmvrq6YuY/s640/blogger-image--1939073254.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrN9R9eZuFv6vrnlXFeosF2KDl-DJnCRNZCrZlGHlp8O8oCenUORLDWLltzfggZuzju7b6IG7XS-WeUT1CW8akMVCpcC8hL2lmeTkQr-zYrqo50m1tb59m-2gaWEVaKotRo5jmvrq6YuY/s640/blogger-image--1939073254.jpg"></a></div><br></div><div>Onko vihdoinkin meidän vuoromme? </div><div><br></div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/14403816531502420896noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-3587576884478295378.post-1762048639793056172016-02-06T01:32:00.001-08:002016-02-07T15:11:53.180-08:0014 - onnenluku?Eilen oli ensimmäinen ultra, jossa tarkistettiin, miten kroppa on reagoinut Puregoniin ja Orgalutraniin. Lääkäri sai näkyviin 14 munarakkulaa, jotka olivat läpimitaltaan 9-15mm välillä. Liian pieniä olivat vielä...Jatkan siis pistoksia viikonlopun yli ja maanantaina aamusta on uusi ultra, jossa toivottavasti sitten jo sovitaan punktiopäivästä. Lääkäri sanoi, että tuo 14 on hyvä lukumäärä. Itse jotenkin tuumailin ja tuumailen vieläkin, että onko se tarpeeksi, sillä kun olen seurannut keskustelupalstoja, porukka kertoilee 20-40 follikkelista. Paljonko teillä on löytynyt? Ehkä tuo 14 on sitten kuitenkin turvallinen lukumäärä ja entäs, jos niistä suurin osa onkin sitten hedelmöittymiskykyisiä. Silloinhan tuo 14 on varsin riittävä määrä. Täytyy nyt vaan toivoa parasta.<div><br></div><div>Kerroin sairaalassa myös tuosta kynäepisodista. Tuumailivat sitten siinä, että hoitajana oli lokakuussa uusi vasta-aloittanut, jolta on jäänyt kynä epähuomiossa antamatta. Lääkäri sanoi, että tekevät vastaisuuden varalle jonkin suunnitelman, että kyniä olisi saatavilla niitä tarvitseville myös aukioloajan ulkopuolella. Hyvä niin.</div><div><br></div><div>Maanantaina siis aamusta jälleen uuteen ultraan. Perjantainenkin ultra teki jo vähän ilkeetä. Selkeästi munasarjat melko arat. Eilisestä saakka ollut myös pientä juilintaa varsinkin oikealla puolella, mutta se kuuluu toki asiaan. Vasen puoli oli muutenkin jotenkin vähän piilossa. Lähellä kohtua kuulemma.</div><div><br></div><div>Pistosten kanssa ei ole ollut ongelmia. Jopa joka päivä oikein odotan, että koska pääsen pistämään. :) olen saanut vatsaani vain kaksi mustelmaa, eikä pistokset tee lainkaan kipeää. </div><div><br></div><div>Nyt viikonloppu rentoutuen ja maanantaiaamua odotellen. On tää jännää aikaa...</div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9z8dCxN2tRQl7uTegLMvbXDc8H-ENFqhuZ6dlGeQTS5F7Mezv5rs5EJ6hdbjYPvE6zFcMUnxVnLLxt44BQ-a51SQpgDFF0_rGmtOlRbbaGyhqs8YeaSyk1l49EO0K5NSktNkq-LxwyMI/s640/blogger-image--31711916.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9z8dCxN2tRQl7uTegLMvbXDc8H-ENFqhuZ6dlGeQTS5F7Mezv5rs5EJ6hdbjYPvE6zFcMUnxVnLLxt44BQ-a51SQpgDFF0_rGmtOlRbbaGyhqs8YeaSyk1l49EO0K5NSktNkq-LxwyMI/s640/blogger-image--31711916.jpg"></a></div><br></div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/14403816531502420896noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-3587576884478295378.post-45257364413688095372016-01-30T13:36:00.001-08:002016-01-30T13:36:55.769-08:00Pikkasen säätöä...Tänään on ensimmäinen Puregon-pistos pistetty. Pistos itsessään oli helppo laittaa pistoskynän avulla. Se, mitä säätöä vaati saada tuo kynä käsiini ennen h-hetkeä, on asia erikseen...<div><br></div><div>Eilen kävin ostamassa lääkkeet (Puregon+Orgalutran). Apteekkiin meni rapiat 620 euroa. Toivottavasti ovat hintansa väärtejä kyseiset mömmöt. Oikea hinta ilman Kela-korvausta nousisi 1400 euroon. Nuo lääkkeet kun itseeni pistän, vois sanoa, että olen melkoisen arvokas nainen sen jälkeen. :D </div><div><br></div><div>Tulin apteekista kotiin ja aloin iltasella tutkia lääkepakkauksia. Ihmettelin, kun ei missään paketissa ollutkaan pistoksiin vaadittavaa kynää. Aloin panikoida. Olin satavarma jo siinä vaiheessa, että kynää ei annettu lokakuussa polilta minun mukaani pistosopetuksen jälkeen. Tuolloin en osannut kynää polilta kysyä, sillä luulin kynän tulevan lääkkeiden mukana. Kaivoin ja pengoin kaikki laatikot ja kaapit ylösalaisin. Löysin vain neulat ja tarvikkeet Pregnyleihin. Epätoivo kasvoi... Aloin selvittää muutamalta apteekissa työskentelevältä tutultani, myydäänkö kyniä apteekissa. Ei myydä. Googletin ja huomasin, että kynät tosiaan saadaan matkaan polilta. Alkoi hysteerinen paniikki-itku. Soitin naistenpolille, jonka tiesin olevan suljettu iltaisin ja viikonloppuisin. Vastaajasta neuvottiin kiireellisissä tilanteissa soittamaan päivystykseen. Hetken tuumin, että tämänhän on oltava kiireellistä, sillä kynä oli saatava tai hoito siirtyisi jälleen kuukaudella eteenpäin.</div><div><br></div><div>Soitin päivystykseen. Ei apua sieltä, kuten arvata saattoi. He ystävällisesti selvittivät asiaa myös äitiyspolilta (jossa samat lääkärit kuin lapsettomuuspolilla). Vastaus: "Emme voi auttaa." Väänsin säälittävää paniikki-itkuani päivystyshoitajalle ja sanoin, että tiedän tasan huoneen ja laatikon sairaalassa, jossa kyniä pidetään. Päivystyshoitaja kehotti soittamaan maanantaina lapsettomuuspolille. Great. Silloin olisi aivan liian myöhäistä.</div><div><br></div><div>Liityin reilu viikko sitten Simpukan suljettuun keskusteluporukkaan Facebookissa. Kirjoitin hädissäni tilanteestani ja ei kauaa mennyt, kun jo alkoi ihanat kanssasisaret tarjoamaan kyniään ympäri Suomen. Olin valmis ajamaan pidemmällekin kynän vuoksi, kunnes lopulta suuren suureksi iloksi ja onneksi lähin kynä löytyi parinkymmenen kilometrin päästä. Se onni ja helpotus, joka tuon viestin jälkeen koitti. En voi tarpeeksi kiittää henkilöä, joka minulle kynän antoi. <3 Hän pelasti hoitomme, mielenterveyteni, yöuneni ja järkipahaseni.</div><div><br></div><div>Loppu hyvin kaikki hyvin siis...</div><div><br></div><div>Nyt on ensimmäinen pistos elimistössä ja matka kohti h-hetkeä voi alkaa... Voi tätä jännityksen määrää... Parin viikon aikana tulee tapahtumaan niin paljon. Ja niin paljon voi mennä myös mönkään, mutta en suostu ajattelemaan nyt mitään negatiivista. Hyvä tästä tulee. Tavalla tai toisella. </div><div><br></div><div><3 Ananas</div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/14403816531502420896noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3587576884478295378.post-24982998070549825192016-01-28T11:10:00.001-08:002016-01-28T11:20:48.784-08:00Jännän äärellä...Kierto, jota olen odottanut lokakuusta saakka, tuntuu alkavan. Huomenna isken apteekin tiskiin 620 euroa ja hankin ensimmäiseen IVF-hoitoon tarvittavat hormonit. <div><br></div><div>Jännittää, mitä seuraavat muutamat viikot tuovat tullessaan. Saatan olla muutamien viikkojen päästä raskaana. Tällä hetkellä en jaksa uskoa, että hoidosta mihinkään olisi. Kolmen ja puolen vuoden ajan olen pettynyt joka kuukausi. Olen heittänyt lukemattomia raskaustestejä roskiin tietäen, että aina negatestin jälkeen kuukautiset alkavat aina seuraavana päivänä. Ovulaatiotestejäkin olen suurkuluttanut. Viimeisen vuoden aikana en ole enää jaksanut testata ovulaatiota. Itseasiassa mä tunnen kroppaani jo niin hyvin, että tiedän ilman testejäkin, milloin ovuloin.</div><div><br></div><div>Huomenna soitto klinikalle. Ensimmäinen piikki vatsaan huomenna tai lauantaina ja siitä alkaa piinaviikot ja elämäni tähän mennessä jännittävimmät päivät. </div><div><br></div><div>Voi kunpa vihdoin ja viimein...</div><div><br></div><div>Blogiin aion taas pitkästä aikaa päivittää kuulumisia. Pidän tätä myös päiväkirjanani hoitojen ajan. Pitäkää peukkuja, toivokaa puolestani parasta... Kaikki tuki ja tsemppi on nyt enemmän kuin tarpeen. </div><div><br></div><div>Jos teillä on jakaa ajatuksia tai vaikka vinkkejä IVF-hoidoista, toivon, että jaat tietosi ja kokemuksesi täällä kanssani.</div><div><br></div><div><3 Ananas</div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFyf7zL8H6byC9GqIEnW0wBJlBZe6Vxeo35oqLibXY7P_kJbUsSOhvc9oixYK6EmL3XYUR-rsQGjqeJnDU0gU2F8bb0xbE7krGH1Xd-YGGu00DF_ha2lRGE9dVjXgWBQOWrYzGTFCpq3M/s640/blogger-image--899935541.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFyf7zL8H6byC9GqIEnW0wBJlBZe6Vxeo35oqLibXY7P_kJbUsSOhvc9oixYK6EmL3XYUR-rsQGjqeJnDU0gU2F8bb0xbE7krGH1Xd-YGGu00DF_ha2lRGE9dVjXgWBQOWrYzGTFCpq3M/s640/blogger-image--899935541.jpg"></a></div><br></div><div>Tulevat päiväni eivät ole neulakammoiselle suunniteltuja...</div><div><br></div><div><br></div><div><br></div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/14403816531502420896noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3587576884478295378.post-83054703762993695062015-11-08T10:36:00.001-08:002015-11-08T10:36:15.954-08:00Ensi vuonna meilläkin isänpäivä?"Ajattele...Jos kaikki menee tammikuussa hyvin, meitä saattaa olla ensi vuoden isänpäivänä kolme. Onkohan sulla ens vuonna eka isänpäivä..."<div><br></div><div>Taukoa on ollut blogissa ja lapsi"projektissa". Lokakuussa kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni, soitin klinikalle ja saimme viikon sisään ajan IVF-suunnitteluun.</div><div><br></div><div>Tammikuussa ollaan sitten jännän äärellä. Lääkäri kirjoitti vastaanotolla reseptit tammikuiselle IVF-hoidolle. Mikään ei enää ole esteenä. Olen saanut painoindeksini sopiviin lukemiin ja nyt neulat ja reseptit odottavat kaapissa tammikuuta. Olisimme voineet aloittaa jo ennen vuodenvaihdetta, mutta rahaa säästääksemme aloitamme vasta tammikuussa. Ensi vuonna katsomme läpi siis kaikki kolme IVF-kertaa, jos ei ensimmäisellä tai toisellakaan kerralla nappaa. Kela-korvaukset astuvat voimaan toisesta kerrasta, joten ekalla kerralla maksamme omavastuun verran lääkkeistä. </div><div><br></div><div>Olemme onnekkaita asuessamme Suomessa. Tällä hetkellä Amerikassa tuttavani käy läpi IVF-hoitoja ja Atlantin toisella puolella yhdestä hoitokerrasta on maksettava toista tuhatta dollaria/kerta. Jälleen kerran todettava...Olen iloinen ja onnellinen veronmaksaja.</div><div><br></div><div>Ehkäpä nyt taas pitkän tauon jälkeen seurailen myös muita vauvahaave- ja vauvablogeja. Vuoden verran asia ei ole kiinnostanut lainkaan. Nyt olen intoa ja onnea täynnä. Toivoa on nyt enemmän kuin missään vaiheessa aikaisemmin. Olen valmis piikittämään ja menemään punktioon. Nyt elämme huimaa aikaa. Voi kunpa... Olemme tarvinneet tätä vuoden kestänyttä taukoa. Vuosi on mennyt siivillä. Ajatukset ovat menneet vuoristorataa. Ensi vuonna on aika katsoa viimeiset kortit.</div><div><br></div><div>Nyt loppuvuoden keskityn minuun ja meihin. Vielä meitä on vain kaksi. Kohta toivottavasti kolme... Onneksi kohta on joulu ja aika kuluu nopeasti. En malttaisi odottaa!</div><div><br></div><div>Ehkä lopulta ensi vuonna voimme viettää ensimmäistä isänpäivää. <3 Lupasin jo tänään tuoda aamiaisen sänkyyn ensi vuoden isänpäivänä. :) Toivoa on oltava ja pidettävä yllä niin kauan kuin toivoon on mahdollisuus.</div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigePIgfeuLZNT9L0Ernu9ksWsgCpqjLbSpXrhqyw0cv4NK5C4AxigOhSHuD-QF0tVit2nXNAK39j3qE5TtbZkMbKYxHBzBl82c1IEHVOEtBj0HsCsaFZdN2VzdtGMsDj8A7Pe0FGM_-J4/s640/blogger-image--2146340782.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigePIgfeuLZNT9L0Ernu9ksWsgCpqjLbSpXrhqyw0cv4NK5C4AxigOhSHuD-QF0tVit2nXNAK39j3qE5TtbZkMbKYxHBzBl82c1IEHVOEtBj0HsCsaFZdN2VzdtGMsDj8A7Pe0FGM_-J4/s640/blogger-image--2146340782.jpg"></a></div><br></div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/14403816531502420896noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3587576884478295378.post-2402392516298036542015-06-30T15:36:00.001-07:002015-06-30T15:41:04.275-07:00Josko sitä elokuussa...Kesä - eihän se vielä oikeastaan ole alkanutkaan. Tai sain minä edellispäivänä olkapäät kärvähtämään auringossa. Odotan innolla perjantaita. Silloin pitäisi paistaa! Aion pulahtaa ensimmäistä kertaa tänä kesänä ihan kunnolla uimaan. Juhannuksena vain käväisin kiireesti parit vedot mökkijärvessä. Ei voinut kutsua nautinnoksi.<div><br></div><div>Ensi viikolla olenkin koko viikon ulkomailla reissussa. Saksassa on ilmeisesti ihan mukavaa lomasäätä...+33C lupaili ensi viikolle matkakohteeseen *irvistys*. Vähän vähempikin toki riittäisi. (Eihän me suomalaiset taideta koskaan olla tyytyväisiä.) :)</div><div><br></div><div>Uuden kierron alkupäivillä mennään. Jälleen koin viime kierron lopulla valeraskausoireita. Rintoja kivisti, kuvotti ja teki mieli suolaista, milloin makeaa. Taidan olla koira. Minä ja minun valeraskauteni. Koskakohan mä oikeesti tajuan, että mun mieli huijaa taitavasti mun kroppaa? Mun kroppa huijaa vielä taitavammin mun mieltä. </div><div><br></div><div>Heinäkuussa otolliset päivät osuvat kivasti yhteiseen loma-aikaan, joten taidanpa tilata pitkästä aikaa ClearBluen ovistestejä netistä. Olen aina onnistunut saamaan hymynaaman testiin. Heinäkuussa vielä ovistestin voimin ja elokuussa otan yhteyttä yksityiselle. Tai ehkä soitan ensin kunnalliselle...argh. Pitää vielä miettiä. Nyt on ollut aika levon, loman ja rentoutuksen, enkä ole ajatustakaan uhrannut lapsiasialle. (No okei...kyllä mä otolliset päivät kalenterista katsoin ja yritimme ne hyödyntää...tuloksetta.) Ovistestejä en ole varmaan yli puoleen vuoteen käyttänyt.</div><div><br></div><div>Huomaan, että kovin hiljaista on myös muissa seuraamissani blogeissa, jopa niissä, joissa on tärpännyt.</div><div><br></div><div>Haluaisin kuulla, miten teidän kesänne on sujunut? Olemme lähdössä autoajelureissuun mieheni kanssa heinäkuussa. Ehdotelkaas oivallisia matkakohteita tai yöpymispaikkoja näin kesällä Pohjois-Suomessa ja Lapissa. Kiutaköngäs on nähtävä ja ehkäpä ajelemme Pohjois-Norjaan saakka...</div><div><br></div><div>Kuulisin mielelläni myös jonkun kivan kesätapahtumavinkin. Mikä on Sinulle se juttu kesässä?</div><div><br></div><div>Mun juttu tänä kesänä on aikuisten värityskirjat! Ihan oikeesti! Mä olen aivan koukussa ja suosittelen kaikille! Ihanaa nollausta ja pääntuuletusta! :)</div><div><br></div><div>Mutta nyt KP4 ja kohti jälleen uutta yritystä nro ?? ja helteistä heinäkuuta...</div><div><br></div><div>Aurinkoa ja hellettä (vihdoinkin) kesäänne toivotellen, Ananas</div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLvBJ1MMiVLof64DQswAKceo1irTBgJiMpgrCsHUzXSnoPBlwR6_IbUy1PfrXbPj7tk3EXzaGcqgTJy-rac8o-PUj9RPixLdyXcCLbgRuSLVgdvahUEELVB16oxwqlHNpEhqNLxkEbp-U/s640/blogger-image--258415870.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLvBJ1MMiVLof64DQswAKceo1irTBgJiMpgrCsHUzXSnoPBlwR6_IbUy1PfrXbPj7tk3EXzaGcqgTJy-rac8o-PUj9RPixLdyXcCLbgRuSLVgdvahUEELVB16oxwqlHNpEhqNLxkEbp-U/s640/blogger-image--258415870.jpg"></a></div><br></div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/14403816531502420896noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-3587576884478295378.post-20188719820089773442015-06-05T10:18:00.001-07:002015-06-05T10:30:59.709-07:00Kesä - aikaa itselleKesäkuu on täällä. Kesäloma on täällä. Ja kyllä...tottakai ensimmäinen lomaviikko on mennyt kesälenssua sairastaessa.<div><br></div><div>Valeraskausoireet tulivat ja menivät, kierto alkoi. Uutta matoa koukkuun. En edes enää ole jaksanut laskea, monesko yritys on menossa. En halua tänä kesänä stressata lapsettomuutta. Jos tämä kesä onkin se viimeinen kesä kaksin, niin siitä on pystyttävä nauttimaan ilman stressiä.</div><div><br></div><div>Tänä kesänä aion:</div><div>- Valvoa niin myöhään, että näen aamu-usvan pellolla</div><div>- Käydä festareilla</div><div>- Syödä mansikoita. Paljon.</div><div>- Käydä uimassa monta kertaa</div><div>- Tehdä pyöräretken jonnekin kauemmas</div><div>- Käydä Saksassa</div><div>- Viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa</div><div>- Käydä jossain mökillä</div><div>- Saunoa kera vihdan</div><div>- Ottaa järkkärillä kesäkuvia</div><div>- Lukea ainakin pari kirjaa</div><div>- Lenkkeillä koiran kanssa metsässä</div><div>- Olla pelkäämättä ukkosta</div><div>- Syödä terveellisesti. Välillä epäterveellisestikin.</div><div>- Käydä jossakin kotimaan kesämatkailukohteessa</div><div><br></div><div>Ja kyllä...Kyllä mä aion myös yrittää lisääntyä. Mun piti tällä viikolla soittaa lapsettomuusklinikalle, yksityiselle puolelle. En soittanut.</div><div><br></div><div>Aurinkoa viikonloppuunne!</div><div>Ananas</div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhakWLAKjaG4z-7iZi4XZyrG4DAXOpL9z8wlTZntJyqB22yiAxSSb3elutqgSfTyXf3gzMLfcq9zAYNa2SiPWVX_0-mIHvxkjrCoujrbK6OjCz5XGrOz2tWt6XkYTVvaZ9I0DP4NgLFU4U/s640/blogger-image-1349646134.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhakWLAKjaG4z-7iZi4XZyrG4DAXOpL9z8wlTZntJyqB22yiAxSSb3elutqgSfTyXf3gzMLfcq9zAYNa2SiPWVX_0-mIHvxkjrCoujrbK6OjCz5XGrOz2tWt6XkYTVvaZ9I0DP4NgLFU4U/s640/blogger-image-1349646134.jpg"></a></div><br></div><div><br></div><div><br></div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/14403816531502420896noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3587576884478295378.post-48629190780441814242015-05-09T05:16:00.001-07:002015-05-09T05:37:36.906-07:00En ole katkeraOlen täyttänyt tämän päivän siivoushommilla. Illalla on ihana istua puhtaassa kodissa ja nauttia siitä mitä minulla on. Haaveilla siitä mitä minulla/meillä voisi olla. Yksi makuuhuoneista on edelleen remontoimatta ja sisustamatta. Olemme asuneet talossamme jo useamman vuoden. Kovin ajattelin ja haaveilin joskus sisustavani lastenhuonetta melko pian häittemme jälkeen. Olen monta kertaa haaveillut ostavani iloisenväristä seinämaalia. Pääseväni Ikeaan ostamaan värikkäitä huonekaluja. Olen vuosien aikana ostanut ison kasan ihania lastenkirjoja. Lastenvaatteita en ole uskaltanut ostaa. En juuri ole muuton jälkeen tuohon huoneeseen koskenut. Se on meille romuhuone. Ehkä vuoden päästä sekin huone on remontoitu ja huone on saanut uuden asukin... Ehkä.<div><br></div><div>Tänään vietetään Lapsettomien lauantaita. Mieheni piti tuoda kaupasta kukkia. Pahoitteli ulko-oven avatessaan, että unohti. Oli ollut kyllä mielessä. :) Ei se haittaa... Riittää, että hänellä on tänään vapaapäivä. Ei tarvitse katsoa jääkiekkoa yksin. :) </div><div><br></div><div>Huomenna olen iloinen kaikkien äitien puolesta. Iloitsen niiden ystävieni puolesta, jotka ovat saavat kokea äitiyden ilon. Juhlin omaa äitiäni ja käymme anoppilassa. En halua olla katkera. Katkerat ihmiset eivät ole viehättäviä. Olen sen itse huomannut itsestäni moneen kertaan. Olen nykyisin kuitenkin joka kerran katkera, kun kuulen vauvauutisia. Mutta se, että katkeruuteni kestää aina vain hetkisen, tekee minusta pirun vahvan naisen.</div><div><br></div><div>Olen siitä onnellinen, että minulla on kumppani, jonka kanssa voin suunnitella lapsiasioita. Osa lapsesta haaveilevista suree sitä, etteivät ole löytäneet vielä sitä oikeaa kumppania. Voimia Teille! <3 Olen siitä onnellinen, että minun ei ole vielä tarvinnut heittää kaikkia lapsihaaveita romukoppaan. Toivoa vielä on. Syytä lapsettomuuteemme ei ole löytyny. Emme ole saaneet minkäänlaista lopputuomiota. Olen onnellinen siitä, etten ole joutunut kokemaan yhtään keskenmenoa.</div><div><br></div><div>Tänään korkkaan kuohuvan. Juon lasillisen, ellen toisenkin ihan vaan siksi, että minä voin. </div><div><br></div><div>Te lapsettomat. Me lapsettomat. Olette ajatuksissani tänään ja etenkin huomenna. Huomataksemme ettemme ole yksin asian kanssa, kommentoikaa kommenttikenttään <3. Se antaa minulle voimia ja toivottavasti kirjoituksillani pystyn jakamaan tunteeni jonkun toisen samassa tilanteessa elävän kanssa.</div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpY5STUd7J3R6SXKowcEHQ2W79twekOAacuoaHPNryWBe26Wzqer7I8NZn8UKYh7GI3HrA8NOSFQKEJ_g56dJt_1pGBlRBjPihPDgqqeHZjSLSzAs2qM0O6CWnQrbZ0vfYpdySr3CCisY/s640/blogger-image--56854811.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpY5STUd7J3R6SXKowcEHQ2W79twekOAacuoaHPNryWBe26Wzqer7I8NZn8UKYh7GI3HrA8NOSFQKEJ_g56dJt_1pGBlRBjPihPDgqqeHZjSLSzAs2qM0O6CWnQrbZ0vfYpdySr3CCisY/s640/blogger-image--56854811.jpg"></a></div><br></div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/14403816531502420896noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-3587576884478295378.post-76323568545519145542015-05-06T11:23:00.001-07:002015-05-06T12:11:18.907-07:00#LapsettomienLauantaiOlen äärimmäisen iloinen siitä, että en ole ainoa, joka aikoo viettää lapsettomien lauantaita. Sisälläni läikähti, kun huomasin, että muutamat Facebook-kaverinikin olivat liittyneet Lapsettomien lauantaihin. En todellakaan siis ole ainoa.<div><br></div><div>Mielestäni on tärkeää, että Simpukka ry. on nostanut esille myös niiden naisten lapsettomuuden, jotka elävät yksin. Niin paljon on heitäkin, jotka eivät ole löytäneet kumppania, jonka kanssa perheen perustaisi. Tärkeää on huomata myös se, että useat naiset hankkivat nykyisin korkeakoulutuksen. Tämä johtaa usein siihen, että lastenhankinta pitkittyy ja ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut. Itse kuulun näihin korkeakoulutettuihin. Halusin aikanani viedä opintoni loppuun, löytää vakituisen työpaikan, perustaa vahvemman pohjan mahdolliselle perhe-elämälle. Teinkö väärin taktikoidessani ja suunnitellessani antavani lapsilleni paremman elämän, lähinnä taloudellisessa mielessä? Olisiko vain pitänyt ottaa "riskejä" ja hankkia lapset opiskelujen aikana. Ei. Sitä en kadu, että hoidin ensin yliopisto-opintoni kuntoon. Opiskelin myös toisella paikkakunnalla, eikä mieheni asunut kanssani. Sain juhlia ja nautin täysillä opiskelijaelämän riennoista. Mitään en kadu.</div><div><br></div><div>Minulla on nyt melko vakaa elämäntilanne. On aviomies, talo, auto, koulutus ja virka. Tiedän elämästä paljon enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Olen saanut elää itsekästäkin elämää. Olen saanut elää itselleni ja olemme viettäneet aikaa kaksin mieheni kanssa kolmetoista vuotta. Olemme voineet elää toisillemme. </div><div><br></div><div>Juuri nyt haluan elää hetkessä. Olen nauttinut hormonittomasta elämästäni. Uskon tosin, että otan vielä tämän vuoden puolella selvää tahosta, joka suostuisi inseminaatioon. Kunnallisella puolella sitä ei meille tehdä. Haluan jossain välissä jälleen yrittää...</div><div><br></div><div>Ja voi kuinka sydäntäni lämmitti, kun tuttavani otti minuun yhteyttä Facebookissa nähtyään, että "osallistun" Lapsettomien lauantaihin. Vain toinen ihminen, joka on joskus kärsinyt samasta, osaa ottaa asian niin suoraan puheeksi. Hän tsemppasi minua. Kehotti rohkeasti tarttumaan asiaan ja hankkiutumaan hoitoihin. Suositteli jopa yhtä tiettyä lääkäriä. Kiitos hänen, sain taas jostain uutta puhtia asiaan. <3</div><div><br></div><div>Tulevana lauantaina vietämme mieheni kanssa laatuaikaa kahdestaan. Pyhitämme päivän meille. Emme tarvitse lastenhoitajaa lähteäksemme ravintolaan tai elokuviin. Täytyy löytää ilo ja nautinto siitä, että me olemme me ja entistä vahvempia yhdessä. Kiitos lapsettomuuden.</div><div><br></div><div>Sunnuntaina, äitienpäivänä juhlistan äitiäni ja anoppiani. Iloitsen niiden puolesta, jotka saavat juhlia äitienpäivää äitinä. Kyllä minäkin vielä jonain päivänä. Tavalla, jos toisella. </div><div><br></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Toivon, että Lapsettomien lauantai saisi huomiota laajemminkin esimerkiksi uutisten kautta. Lapsettomien ja lapsettomuudesta kärsivien tulee saada ääni kuuluviin. Lapsettomuus pitäisi ottaa vielä aktiivisempaan keskusteluun. Pieniä askelia asia on Suomessakin ottanut eteenpäin. Muutamat amerikkalaiset tuttavani ovat tässä asiassa paljon monia meitä suomalaisia edellä. Eräs Facebook-tuttuni rapakon takaa päivitti viime viikolla tilapäivityksensä lapsettomuusklinikalta heti IVF-hoidon jälkeen. Suomalaiset usein kertovat lapsettomuudestaan vasta lapsen saatuaan... Niin... Tässäkin sitä kirjoittaa nainen nimimerkin takaa.</span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Aurinkoista viikonloppua kaikille! Olkaamme onnellisia siitä, mitä meillä on ja unelmoidaan rohkeasti siitä, mitä vielä haluamme saavuttaa. Olkaamme rohkeasti sitä, mitä olemme. </span></div><div><br></div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgO0QK3exAbv04MzWfFh0pqmqWxbI5AMLBtvG6UKtq_5GxqSqkYv0wVp9h5lhMCYN_3e4FyAC8mPEphK5Id6R21gc3YWoArr-ZIvlTJIpeRX3GhTLuCvButDaHf8AQzqS2d0RJ04j2rLuw/s640/blogger-image--1400728659.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgO0QK3exAbv04MzWfFh0pqmqWxbI5AMLBtvG6UKtq_5GxqSqkYv0wVp9h5lhMCYN_3e4FyAC8mPEphK5Id6R21gc3YWoArr-ZIvlTJIpeRX3GhTLuCvButDaHf8AQzqS2d0RJ04j2rLuw/s640/blogger-image--1400728659.jpg"></a></div><br></div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/14403816531502420896noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3587576884478295378.post-22835342998962757502015-05-05T12:17:00.002-07:002015-05-05T12:17:59.671-07:00Päivityksen paikkaTervehdys!<br />
<br />
Ajattelin, että on aika vaihtaa blogini ulkoasua. En ole tosin täysin tyytyväinen tähän uuteen banneriin, mutta ehkä jaksan muokkailla tuota banneria vielä jossain vaiheessa. Lähinnä pienoinen värivirhe häiritsee silmääni.<br />
<br />
Mielestäni tämä sininen ulkoasu on nyt jotenkin seesteinen. Haluan, että blogini ulkoasu kuvastaa tätä omaa fiilistäni. Oloni on lapsettomuuden suhteen rauhallinen, odottava - seesteinen. Haluan blogissani tämän kesän aikana kirjoittaa muustakin elämästä. Olen nainen täynnä ajatuksia. Muitakin ajatuksia kuin oman lapsettomuuden tuskailu. Onhan lapsettomuus ollut jo viime vuodesta saakka elämässäni toissijaista. En voi kuitenkaan kieltää, etteikö asia mielessäni olisi ja ihan taatusti tulen nimenomaan lapsettomuudesta ja mahdollisista tulevista hoidoistakin täällä yhä kertomaan.<br />
<br />
Haluan monipuolistaa blogiani. Haluaisin jakaa kanssanne vaikkapa lempireseptejäni, kirja- tai elokuva-arvosteluja, matkakokemuksia, meikkivinkkejä... Ajatuksia maailmanmenosta. Olen myös Buzzadorin tuotetestaaja ja voisin jakaa täällä arvioita testaamistani tuotteista. Ehdotuksiakin otan mielelläni vastaan.<br />
<br />
Ihanaa...Toukokuu. Luonto on herännyt eloon. Niin minäkin. :)<br />
<br />
Toivon teille lämpimiä toukokuun päiviä ja ihanaa alkavaa kesää. Lupaan olla taas aktiivisempi bloggaaja.<br />
<br />
<3 Ananas<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOoED1mNg42A-udbljs8d-OtE-AXrNETachNGsAXqJRG0dGnzKh2zkBvNfzuZJR1NexKUpy3kd4NaID9IiwFGnWy8lkt9rapItBK5uItedAbp_q4HOJHw6ApFYwd_tILrHzFZKlwVJPzQ/s1600/helmililja.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOoED1mNg42A-udbljs8d-OtE-AXrNETachNGsAXqJRG0dGnzKh2zkBvNfzuZJR1NexKUpy3kd4NaID9IiwFGnWy8lkt9rapItBK5uItedAbp_q4HOJHw6ApFYwd_tILrHzFZKlwVJPzQ/s1600/helmililja.jpg" height="320" width="213" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/14403816531502420896noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3587576884478295378.post-23282095119466200662015-04-16T11:20:00.001-07:002015-04-16T11:20:56.292-07:00Hukkaan menee...Kolmas ovis putkeen menee hukkaan. Emme taaskaan ole samaan aikaan kotona. Se siitä oviksesta. Voihan turhautuminen. Prkl.Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/14403816531502420896noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3587576884478295378.post-31137316271313444112015-04-07T14:16:00.001-07:002015-04-07T14:16:40.921-07:00Mitä mieltä olette?Olen tässä pohtinut, josko alottaisin neljän vuoden tauon jälkeen e-pillerit. Syy tähän on se, että olen pillereiden syönnin lopettamisen jälkeen kärsinyt jatkuvasta leuanalueen aknesta. Näppylöitä tulee tasaisin väliajoin, joskus runsaastikin, eikä vaivaan ole löytynyt mistään apua. Alkaa vähitellen raivostuttaa!<div><br></div><div>Toinen syy olisi helpotus kivuliaisiin kuukautiskipuihin. </div><div><br></div><div>Kolmannen syyn sain viikonloppuna. Kuulin, että jotkut ovat löytäneet avun lapsettomuuteen syötyään lyhyen kuurin e-pillereitä. Tuumin, josko olisin tätäkin keinoa kokeillut. Onko teillä kokemusta, tietoa, oletteko kuulleet huhupuheita, että kyseinen kikka olisi jotakuta auttanut? Vai onko ajatus ihan vieras...</div><div><br></div><div>Se suurin syy e-pillereiden aloittamiseen on siis nämä iho-ongelmat. En halua olla enää yli kolmekymppisenä tällainen näppyläleuka. Teininä en koskaan kärsinyt aknesta ja homma räjähti aikuisiällä käsiin pillerit lopetettuani. Jos olette kärsineet tai kärsitte samasta vaivasta, jakakaa kokemuksianne. Avut, vinkit ja jeesit otetaan avosylin vastaan!</div><div><br></div><div>Toukokuussa taidan soittaa naistenklinikalle ja sopia jälleen uuden ajan yli puolenvuoden tauon jälkeen... Miten tämä aika onkin näin kulunut... Tai kyllähän mä sen tiedän. Kierrosta toiseen tässä elellään...</div><div><br></div><div>Aurinkoa viikkoonne! Mä yritän saada tällä viikolla valokylpyjä naiseudesta ja hormoniepätasapainosta ärtyneelle leualleni. MUR.</div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/14403816531502420896noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-3587576884478295378.post-56391791179125620922015-04-01T12:22:00.001-07:002015-04-01T12:22:38.080-07:00Vauvakuumeeni nukkui talviuntaSieltä se on taas nostanut päätään. Halu saada oma lapsi. Lokakuussa päätin, etten jaksa stressata. Lakkasin yrittämästä. Vähensin blogien seuraamista ja omaa kirjoitteluani. Päätin, etten halua miettiä asiaa lainkaan. Nyt se on taas noussut - vauvakuume.<div><br></div><div>Eilen kävelyllä mietin, kuinka haluaisin vuoden päästä samaan aikaan lykkiä lastenvaunuja keväisellä asfaltilla, hiekan rahistessa renkaiden alla. Palmusunnuntaina mietin, että haluaisin pukea lapseni oksettavan suloiseksi pääsiäispupuksi ja kävisimme virpomassa isovanhempien luona. Minulla on näitä samoja ajatuksia ollut mielessä keväisin jo kolme vuotta. Useammassa tuttavaperheessä on lähiaikoina vietetty ristiäisiä ja nimiäisiä. Väkisinkin pistää miettimään, saanko koskaan järjestää juhlia omalle lapselleni.</div><div><br></div><div>Olen itsekäs, mutta en juuri nyt jaksa lukea blogeista yhtäkään kirjoitusta otsikolla "Varhaisultra" tai ""Rv sitä sun tätä"...</div><div><br></div><div>Kesä vielä ilman hoitoja... En suostu vielä siihen rumbaan. En ole henkisesti valmis kohtaamaan pettymyksiä. Lähes puolivuotta olen saanut elää siten, etten ole repinyt hiuksia päästäni kierron alettua. Se on ollut vapauttavaa.</div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpn9KgjnL7C5_NdT7zQlzlpv63atRhQPEOj0DTZxpWNThi-BgadHuJVnyVFdmHjasJ5f3G3EHTYXREsjtgJp2wqu867abLoo_TBuxh_AZP6XgFRj4XPdLmuEHxJ6j2aipXOUJGdBbnpJs/s640/blogger-image--1134296666.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpn9KgjnL7C5_NdT7zQlzlpv63atRhQPEOj0DTZxpWNThi-BgadHuJVnyVFdmHjasJ5f3G3EHTYXREsjtgJp2wqu867abLoo_TBuxh_AZP6XgFRj4XPdLmuEHxJ6j2aipXOUJGdBbnpJs/s640/blogger-image--1134296666.jpg"></a></div><br></div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/14403816531502420896noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3587576884478295378.post-82632444621267461562015-03-16T16:00:00.001-07:002015-03-16T16:28:36.750-07:00Well look at me, I'm coming back again..."Don't you know I'm still standing better than I ever did.<div>Looking like a true survivor, feeling like a little kid.</div><div>I'm still standing after all this time.</div><div>Picking up the pieces of my life without you on my mind..."</div><div>-B.Taupin-</div><div><br></div><div>Olen elossa. Olen etsinyt itseäni ja uskon ymmärtäväni, mitä olin kaiken tämän lapsettomuudesta johtuvan stressin vuoksi menettämässä.</div><div><br></div><div>Olen elänyt viisi kuukautta miettimättä lisääntymistä. En ole hankkinut testitikkuja, en ole kytännyt armottomasti kalenterista mahdollisia tärppipäiviä. Olen juonut ja juhlinut silloin kun siihen on ollut aihetta, enkä ole miettinyt, pitäisikö siideri jättää juomatta, jos kuitenkin olen raskaana. En ole vaivannut miestäni typerällä vonkaamisellani: "Nyt olis ne päivät taas..." Olen antanut hänen nukkua silloin kun nukuttaa.</div><div><br></div><div>Olen elänyt. Nauttinut terveemmästä elämästäni tammikuisen leikkauksen jälkeen. Olen käynyt ulkomailla. Olen kävellyt pitkiä kävelylenkkejä kevätauringossa. Lähipiirini on syntynyt lapsia. Olen käynyt baby showereissa. (Ja tässä kohtaa sen myönnän. Se on sattunut ja kirpaisee yhä vaikka olenkin toisten puolesta onnellinen.)</div><div><br></div><div>Tuttavieni lapset täyttävät vuosia. Tajuan, että ne lapset, jotka eivät olleet vielä edes saaneet alkuaan, kun minä jo yritin tulla raskaaksi, täyttävät tänä vuonna kaksi. Miten tämä aika on mennyt näin nopeasti, mutta toisaalta kuitenkin niin hitaasti...</div><div><br></div><div>Kevätaurinko sen minulle paljasti. Haluan jälleen yrittää. Tässä vajaan puolenvuoden aikana olen jopa miettinyt, että jätämmekö lapsiasian kokonaan. Ehkei meille ole tarkoitettu omaa lasta. Jospa vaan elämme elämäämme miettimättä asiaa yhtään sen enempää. Yritämme nauttia kummilapsista ja muista ympärillä olevista lapsista. Ei. Haluan vielä yrittää.</div><div><br></div><div>Tämä kevät ja kesä menemme ilman hoitoja. Ehkä ensi kuussa hankin ovistestejä. Jos syksyyn mennessä ei ole edelleenkään mitään tapahtunut, otan uudelleen yhteyttä naisten polille, jossa lakkasin syyskuussa käymästä. Olin silloin uupunut, väsynyt yrittämään turhaan. Toivottavasti tuolloin sitten lykkäisivät minut suoraan IVF-jonoon.</div><div><br></div><div>En ole syyskuun jälkeen syönyt tai piikittänyt itseeni minkäänlaisia ylimääräisiä mömmöjä. Mulla on pysynyt hiukset päässä! *tuulettaa* Parisuhteeni voi paremmin. Olen viisi kuukautta hapuilut ja ollut epävarma. Ehkä tämäkin aika pitkässä parisuhteessa olisi joskus tullut eteen. Minun kohdallani taatusti viime vuonna koetut ravaamiset lääkärillä ja ainaiset pettymykset lapsettomuuden pyörteissä edesauttoivat siinä, että vajosin välillä parisuhteessakin melkoiseen ahdinkoon. Kritisoin kyllä edelleen sitä, että kunnallisella puolella parisuhdeterapiaa tai -neuvontaa ei edes tarjottu, eikä mitään muutakaan henkistä tukea. Luulin olevani vahva, pärjääväni jopa yksin. Olin väärässä. Onneksi tajusin asian ajoissa.</div><div><br></div><div>Kevätaurinko lämmittänee huomennakin. Kesä on jo niin lähellä. Olen aika-ajoin miettinyt myös blogiani, mutta ette arvaakaan kuinka helpottavaa on ollut pitää tästäkin maailmasta taukoa. En ole päivittänyt omaa blogiani, enkä ole käynyt juuri lukemassa muiden kuulumisia. Olen ollut vapaa lapsettomuudesta! En uskonut senkään olevan mahdollista.</div><div><br></div><div>Mutta täällä minä yhä olen ja haluaisin kuulla, mitä Teille kuuluu? Kommentoikaa ja kirjoitelkaa viestikenttään kuulumisianne! <3</div><div><br></div><div>Ehkäpä intoudun kevään myötä taas kirjoittelemaan useammin. Ehkä jopa ensi viikolla...</div><div><br></div><div>Aurinkoa viikkoonne!</div><div>Ananas</div><div><br></div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpoKZBPpm6jX9i7huOT-AJwREISM6nBebsEBifEY_9AduDHhnXgKrwldE03cezVC3MdR27-4imBS54-rKI2oDktOGQIOQlZc1IhlHhIi4F0PtwVuJmLZNM8zD6ErQpBtswszAeGloH-Zc/s640/blogger-image--1884882278.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpoKZBPpm6jX9i7huOT-AJwREISM6nBebsEBifEY_9AduDHhnXgKrwldE03cezVC3MdR27-4imBS54-rKI2oDktOGQIOQlZc1IhlHhIi4F0PtwVuJmLZNM8zD6ErQpBtswszAeGloH-Zc/s640/blogger-image--1884882278.jpg"></a></div><br></div><div><br></div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/14403816531502420896noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3587576884478295378.post-84785690148596245062015-01-15T13:10:00.001-08:002015-01-15T13:10:35.254-08:00Pakollinen tauko - ei siis ehkä vielä tänä vuonnakaan...Ensi viikolla ovis. Olen juuri tuolloin leikkauspöydällä. Sappirakko poistetaan. Helmikuun ovulaatio osuu ulkomaanmatkalle. Minä reissussa, mies kotona.<div><br></div><div>Jos ja kun maaliskuussakaan ei natsaa, tämän vuoden puolella meitä ei edelleenkään tule olemaan kolmea.</div><div><br></div><div>Tällä hetkellä toiveeni on siinä, että saisin jo useamman vuoden ajan oireilleen ruuansulatukseni kuntoon. Jospa siitä löytyisi avain ja poispääsy lapsettomuudesta...</div><div><br></div><div>Wish me luck... En ole ikinä ollut leikkauksessa, enkä nukutettuna. Jännittää...</div><div><br></div><div><br></div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/14403816531502420896noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3587576884478295378.post-82974869874514394582015-01-08T11:41:00.001-08:002015-01-08T11:41:10.532-08:00Kohti terveempää elämää...Joka tammikuu tämä alkaa - kuntokuuri. Nyt hurahdin Keventäjät -nettisivuille. Padilla on niin helppo päivittää syömiset nettisivuille. Latasin myös S-ryhmän Foodie.fm -sovelluksen ja päätin, että hankin tästä eteenpäin aina maanantaisin koko viikon ruokatarvikkeet kaappiin. Suosittelen kumpaakin sovellusta! Tällä hyvin suunnitellulla kauppareissulla ei tule houkutuksia, tai en salli tulevan. :) En mene nälkäisenä kauppaan tai käy kaupassa joka päivä. Haluan elää terveellisempää ja kevyempää elämää. Tämän viikon ruokiin on kuulunut mm. itsetehty kasvissosekeitto sekä lihapullat salaatin kera. Olen ostanut pitkästä aikaa appelsiineja ja kasviksia kaapit täyteen. :P<div><br></div><div>Elämäntapamuutos sai alkunsa jouluaaton tienoilla, jolloin jouduin sairaalaan. Ei mitään vakavaa...Sappirakon poisto on edessä parin kuukauden päästä. Tällä hetkellä ensisijainen tavoitteeni ja unelmani on saada itseni kuntoon ja hoikempaan muottiin. Jos painoindekseihin on uskominen, pitäisi tiputtaa lähes 40kg. Karmivaa! Aloitan nyt kuitenkin ensin kymmenestä kilosta...Vauvahaaveet ovat nyt pakostakin jääneet taka-alalle. Hyvä niin. Päätin, että haemme apua IVF-hoidoista vasta tulevana syksynä, jos silloinkaan... Nyt ei vaan jaksa, eikä edes huvita... Lenkkeily, ruuanlaitto ja salikäynnit saavat nyt vallata mieleni. Kyllä tähän elämään vähän juhlintaakin pitää mahtua. ;) Lasi kuoharia ystävien kanssa on jo mielessä... Vankka uskoni on, että elämäntapamuutos tuo tullessaan paljon hyvää.</div><div><br></div><div>Energistä tammikuuta kaikille! <3</div><div>Muistetaan, että päivät pitenevät viikko viikolta... Kohta on kesä! <3</div><div>Lupaan kirjoitella kuulumisia ainakin kerran, pari kuukaudessa. Ehkäpä kerron teille täällä, miten elämäntaparemonttini etenee. ;) Onpa sitten taas yksi suuri motivaattori enemmän.</div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidM0SumOdTRO5P6CxfziASjmYgCRwigIdIPH3Fq0aEWaeb6eDKVKYiBiblXVfKvVbhQ02KA1_dFRXHUVnzV1bAJBoLcfvLf4vlMbVCv3o8MwZneFeNhMO8AjWduUW9p6t8yN2PBobjweU/s640/blogger-image--1331827223.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidM0SumOdTRO5P6CxfziASjmYgCRwigIdIPH3Fq0aEWaeb6eDKVKYiBiblXVfKvVbhQ02KA1_dFRXHUVnzV1bAJBoLcfvLf4vlMbVCv3o8MwZneFeNhMO8AjWduUW9p6t8yN2PBobjweU/s640/blogger-image--1331827223.jpg"></a></div><br></div><div><br></div><div><br></div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/14403816531502420896noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3587576884478295378.post-24574083517577074902014-12-27T02:41:00.001-08:002014-12-27T02:42:45.377-08:00Kohti vuotta 2015Toivottavasti vietitte ihanan joulun läheistenne ja rakkaimpienne kanssa. Täällä joulu oli valkoinen, herkullinen, lämmin ja tunnelmallinen. <div><br></div><div>Vuosi 2015 lähenee kohisten. Toivon, että monelle tuo vuosi on se onnen vuosi, jolloin monet toiveet toteutuvat. Ovat ne toiveet sitten minkälaisia tahansa. Toivon, että itselleni tuleva vuosi tuo terveyttä, iloa ja onnea. 2014 loppupuoli on ollut minulle aika-ajoin rankka. Olen etsinyt itseäni ja terveyskin oli joulun alla vaakalaudalla. Olen yrittänyt löytää aikaa itselleni ja opetellut välillä myös rauhoittumaan.</div><div><br></div><div>Uudenvuodenlupaukseni on se, että saisin itseni parempaan fyysiseen kuntoon. Haluan löytää aikaa liikkumiselle, aikaa levolle ja terveelliselle ruualle. Lupaan olla stressaamatta ainakaan niin paljoa. IVF-hoidot saavat vielä alkuvuodesta olla jäässä. Haluan ensin itseni kuntoon. Taloudellistakin tasapainoa hoidot vaativat.</div><div><br></div><div>Löysin kirja-alesta joulun alla kirjan "Ihmeet tapahtuvat muille, lapsettomuuspäiväkirja". Odotan innolla lukuhetkiä kirjan parissa. Alku vaikutti lupaavalta ja jaoin jo ensimmäiset ajatukset kirjan kirjoittajan kanssa. Kirjoittelen kirjasta tuonnempana.</div><div><br></div><div>Mutta nyt ulkona paistaa niin kaunis aurinko, että mun on pakko rientää ulos koiran kanssa ja lähteä testaamaan uutta Polar Loopia ja talvikenkiä. Auringon näkeminen, lumi ja pakkanen saivat mieleni virkoamaan jouluna. Nyt pitää ottaa kaikki ilo tuosta säästä ja ulkoilun riemusta.</div><div><br></div><div>* Haluan toivottaa kaikille onnellista ja parempaa uutta vuotta 2015! *</div><div><br></div><div>Olen täällä edelleen, enkä ole Teitä unohtanut... Olen vain päättänyt olla murehtimatta niin paljoa. <3</div><div><br></div><div><br></div><br><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-1EEakf_B5UiJvhyphenhyphenufyjdEwwr35hlbBvQ0ved0ImMB7okkp-UM4kX538VzAdBear6Wi-TLTAFm1JXqG1RQx8TTJGm4HO4up94F-qReGKP1pjeUZIPnJphTQjYFPHPCLMzSfo3Sp5MsCY/s640/blogger-image--1259929573.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-1EEakf_B5UiJvhyphenhyphenufyjdEwwr35hlbBvQ0ved0ImMB7okkp-UM4kX538VzAdBear6Wi-TLTAFm1JXqG1RQx8TTJGm4HO4up94F-qReGKP1pjeUZIPnJphTQjYFPHPCLMzSfo3Sp5MsCY/s640/blogger-image--1259929573.jpg"></a></div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/14403816531502420896noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-3587576884478295378.post-84861722243787263582014-12-01T12:47:00.001-08:002014-12-01T12:47:32.410-08:00Ei mitään oloja...Nääh...kierto lähenee loppuaan. Tämä kierto hyödynnettiin ja testasin jopa oviksen. Sain selkeät kaksi viivaa. Testit oli pakko käyttää, sillä olisivat menneet joulukuun alussa vanhaksi. Tällä hetkellä vatsa vähän juilii, mutta johtuu taatusti vain illalla syömästäni ruuasta. Eiköhän kierto taas viikonlopun huitteilla ala.<div><br></div><div>Tammikuussa on uuden pohdinnan paikka. Jatkammeko IVF-hoitoihin syksyn harkintatauon jälkeen? Työterveyslääkäri kehotti malttamaan, joten luulen, että haluan vielä säästää vähäiset rahani ja yrittää luottaa luomuun... </div><div><br></div><div>Ihanaa joulunodotusta Teille kaikille! <3</div><div>Palaan kertomaan pian...kävi miten kävi tämän kierron kanssa...</div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/14403816531502420896noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3587576884478295378.post-3818291348867354592014-11-05T12:16:00.001-08:002014-11-05T12:18:08.088-08:00Kyllä se kirpasee...Viikon sisään kolme vauvauutista Facebookissa. Vaaleanpunaisia neniä sairaalamyssyjen alla.<div><br></div><div>Myönnän. Sattuu joka ainoa kerta.</div><div><br></div><div>Itsellä taas uusi kierto alkamassa. Mä niin tunnen sen.</div><div><br></div><div>Mantrani tänään:</div><div>"Unohda koko asia. Älä mieti. Älä yritä. Kyllä se joskus onnistuu. Nauti. Rakasta. Elä. Ole onnellinen muiden puolesta. Yritä edes."</div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVi5_xmECuNDXjEXhWxPYeuouivFQUqHG6VJSExABcmpg7jkTjus2bStaiq1jqHWkU6ADjTUGpZpBuSF0QluPmTZN5eX1IgHFfvPtsu4HAGN7bOZQPlj7i130zSlQ0Ior7gSrvIpb__J8/s640/blogger-image-1193104697.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVi5_xmECuNDXjEXhWxPYeuouivFQUqHG6VJSExABcmpg7jkTjus2bStaiq1jqHWkU6ADjTUGpZpBuSF0QluPmTZN5eX1IgHFfvPtsu4HAGN7bOZQPlj7i130zSlQ0Ior7gSrvIpb__J8/s640/blogger-image-1193104697.jpg"></a></div><br></div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/14403816531502420896noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-3587576884478295378.post-5718944222020055542014-11-03T09:10:00.001-08:002014-11-03T09:10:39.620-08:00"Nuhalääkäriltä" tsemppiä lapsettomuuteenOlen ollut jo viikon kamalassa räkätaudissa. Yskä on ollut järkyttävä. En ole pitkään aikaan ollutkaan näin kipeä.<div><br></div><div>Kävin työterveyslääkärillä hakemassa sairaslomaa ja yskänlääkereseptiä. Lääkäri kysyi ennen reseptin kirjoittamista: "Ethän ole raskaana?" Tähän oli vastattava, etten voi olla varma. Kierto on lopuillaan, mutta varmuuden saan vasta parin päivän päästä. Totesin, että tuskin kuitenkaan nytkään olen raskaana, kun kohta kolmatta vuotta yritetty. Tästähän lääkäri otti kopin...</div><div><br></div><div>Lääkäri kysyi, olenko käynyt tutkimuksissa. Olenhan minä ja miehenikin, mutta mitään syytä ei ole löytynyt. Tähän lääkäri totesi, että olen vasta kolmekymppinen ja aikaa vielä on. Nyt työterveyslääkäri antoi vahvistuksen sille, että oikealla tiellä olen. Asiaa ei pidä miettiä. Seksistä ei saa tulla pakkopullaa vaan sen on oltava hauskaa ja romanttista. Lääkäri antoi vinkit kynttiläillallisiin ja kynttilöiden sytyttämisiin, hemmotteluhetkiin. Hän käski ripustaa makuuhuoneen oven yläpuolelle kyltin "lemmenpesä". :D Hän myös totesi, että on väärä käsitys, että nainen voi hedelmöittyä vain tiettyinä päivinä. </div><div><br></div><div>Hänellä oli teoria siihen, miksi niin monesti yhdenillanjutuistakin naiset raskautuvat. Seksi on silloin kivaa. Hän ehti ottaa esille myös sen, että eläinmaailmassakin on esimerkkejä siitä, että hommat onnistuvat silloin paljon todennäköisimmin, kun osapuolilla on hauskaa.</div><div><br></div><div>Minua huvitti. Tämä mieslääkäri oli niin hauska ja hyväntuulinen. Hän totesi lopuksi, että lääkärin määräyksestä lakkaan ajattelemasta lapsenhankintaa ja alan nauttia seksistä. :D Hän käski parin kuukauden päästä raportoida, missä silloin mennään. Hän kirjaimellisesti sanoi, että se on miehellekin järkyttävän stressaavaa, jos koko ajan pitää ajatella, että "tänäänkin pitää panna". :D</div><div><br></div><div>Kun nuha lakkaa, päätän noudattaa lääkärin ohjeita. Ihanaa, että on olemassa noin suorasanaisia ja hassuja lääkäreitä. :D Lokakuussa en hetkeäkään uhrannut ajattelemalla lapsettomuutta. Jatkan samalla linjalla. :)</div><div><br></div><div>Toivottavasti Te olette säästyneet syyslenssulta. <3</div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/14403816531502420896noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-3587576884478295378.post-27540611958786916722014-10-15T14:00:00.001-07:002014-10-15T14:08:30.027-07:00En ole unohtanut...Teitä.Täällä ollaan...yhä elossa ja elävämpänä kuin menneenä puolivuotisena olen ollutkaan.<div><br></div><div>Olen halunnut hetkeksi unohtaa. En ole syönyt lääkkeitä. En ole käynyt lääkärissä. Kiertokalenteria en ole juuri seurannut. Edelliset kuukautiset tosin kirjasin ylös. Kaiken varalta.</div><div><br></div><div>Voin paremmin kuin moneen kuukauteen. Parisuhteeni voi nyt paremmin. Olemme puhuneet lapsettomuudesta uudella otteella. En ole tuijottanut kalenteria ja pelännyt, onko mieheni töissä juuri oviksen aikaan. En ollut lainkaan pettynyt, kun kiertoni jälleen alkoi. Tiesin, ettei mitään ollut odotettavissa.</div><div><br></div><div>En ole seurannut muiden blogeja. Olen tietoisesti ja tiedostamatta pyyhkinyt lapsiprojektin mielestäni. Olen halunnut olla minä. En silti toki ole unohtanut Teitä muita. Minulla ei ole ollut voimia, eikä halua päivittää blogia. Täydellinen nollaus siis.</div><div><br></div><div>Mulla on nyt hyvä olla. Oloni on itseasiassa loistava! </div><div>Ensi viikolla mahdollisen ovulaation aikaan olen ulkomailla. Se ei nyt haittaa. Haluan elää itselleni, miehelleni ja ystävilleni. Aion elää tämän loppusyksyn ja mahdollisesti joulunkin ihan vaan näin, ilman huolta ja stressiä. Ilman pettymyksiä ja turhia toiveita. Tammikuussa punnitsemme asiaa uudelleen. Lähteäkö kohti IVF-hoitoja. Nyt en jaksa, enkä halua.</div><div><br></div><div>Ymmärrän täysin, miksi yksityisten puolten hoitohin kuuluu myös pääkopan hoito ja keskusteluapu. Olen tässä pohdiskellut ja tullut siihen lopputulemaan, että olen ollut jo useamman kuukauden masentunut tai ainakin melko syvissä vesissä olen uinut. En ole tuntenut hetkeen itseäni. Olen aloittanut itseni etsimisen. Olen jo lyhyessä ajassa löytänyt sen, joka on ollut hukassa. Kunnallisella puolella on vain pikaisesti kerran kuussa ultrattu munasarjat. Kukaan ei ole kysynyt miten jaksan.</div><div><br></div><div>Lapsettomuus ja suru ei lähde minusta koskaan. Eikä tarvitsekaan. Se on aina osa minua. Nyt vaan en jaksa märehtiä asiaa. Ensi kuussa ajatukseni saattavat olla toiset. Ehkä ensi kuussa mieleni taas halajaa ovistikkujen ja lääkkeiden pariin. Se on sitten silloin... Nyt on nyt ja voin hyvin! </div><div><br></div><div><3 Ettehän unohda minua. Toivon, että pysytte siellä, vaikka minulla ei juuri nyt ole ollutkaan haluja kirjoittaa... Olette yhä tärkeä tuki. On ollut ikävä tsemppiviestejänne! Palaan taas, kun aika on oikea... :) Mieleni päällä on paljon asioita ja pohdiskeluja, jotka haluan kirjoittaa auki. Odotan vain oikeaa hetkeä.</div><div><br></div><div>Kirpsakkaa loppusyksyä! Tänään kotimatkalla satoi lunta...</div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/14403816531502420896noreply@blogger.com4