Lääkäri, joka minut otti vastaan (lääkäriaseman tj.) oli ihan huippu! Hän höpötteli aluksi niitä näitä helteistä, jäsenten kolotuksesta ja ulkomaanmatkoista. Hän sai minut rauhoittumaan ja ajatukseni täysin muualle, vaikka siinä istuin, lääkärin vastaanotolla ja näin kaikki ultralaitteet toisella silmällä. Lääkäri naureskeli, että kollega ei ollut uskaltanut ottaa minua tutkittavakseen, sillä kyseinen lääke ja lapsettomuushoidot eivät olleet hänelle tuttuja. Minua tutkinut lääkäri totesi, että hyvinhän olisin voinut mennä tämän toisenkin tutkimuspöydälle, sillä tällä kokemuksella olisin jo itse tiennyt, mitä ultrakuvasta olisi pitänyt etsiä ja mitä löytää. :D Näinhän se todentotta on. Alkaa olla jo ammattitaitoa kytätä mahdollisia follikkeleita ja limakalvojen paksuuksia näyttöruudulta, yli puolen vuoden kokemus takana.
Sitten alkoi ultraus. Lääkäri selitti juurta jaksain ja ruudulta näyttäen, miltä kohtu näytti (oli kuulemma valioyksilö minulla), missä menee kohdunkaula, miten ja mistä limakalvon paksuus katsotaan. Välillä kuvaa suurennettiin ja mittaviivoja ja nuolia meni joka suuntaan. Limakalvokin oli taas 8mm paksu. Kiitos todennäköisesti Letrozolien.
Oikealta puolelta löytyi 23mm follikkeli ja nestettäkin oli kertynyt jonkin verran ympärille (kertoo siis juuri alkavasta oviksesta). Lääkäri ihmetteli hieman follikkelin kokoa ja tuumaili, että voisi olla jopa kysta, mutta rauhoitteli sitten taas ja tuumaili, että todennäköisesti vain erittäin kypsä rakkula. Kysyin mahdollisesta monirakkulaisuudesta ja sitäkin tutkittiin. Ei kuulemma huolta. Pco:ta minulla ei siis ainakaan ole. Nyt sain varmistuksen. Ultraääni kesti varmasti 20 minuuttia. Vasemmalla puolella oli kolme pienen pientä rakkulaa, jotka eivät siis olleet kypsiä ja olivat varastossa ensi kiertoa varten. Oikea puoli oli aukiolotutkimuksessa täysin auki, joten olen koko ajan itse uskotellut, että ne kierrot joissa rakkula on oikealla puolella, ovat parempia. Tällähän ei ilmeisimmin ole merkitystä kuitenkaan, sillä yksi lääkäri on joskus kertonut, että jonkinlainen "imu" kyllä nappaa vasemmanpuoleisenkin rakkulan aina matkaan.
Ultran jälkeen lääkäri määräsi LH-testin tehtäväksi samalle illalle ja Pregnyl-pistoksen vielä päälle. Ensi viikolla hän kehoitti vielä käymään verikokeissa (keltarauhashormoni?), jotta varmistetaan, että ovis on tapahtunut. Lähdin kiitellen ja hymyilevänä, jopa naureskellen vastaanotolta kohti maksutiskiä. Takaraivossani ajatus, että taas menee satanen vähistä rahoista. Vastaanottovirkailija kysyi minulta laskua, jonka lääkäri aina kirjoittaa. Minulla ei ollut laskua. Vastaanoton ovi aukesi ja lääkäri huikkasi ovesta, että "Unohdin kirjoittaa sulle laskun, mutta ei se mitään. Ensi kerralla sitten. Hyvää kesän jatkoa!" Jäin monttu auki ihmettelemään tapahtunutta. Vielä enemmän ihmeissään oli vastaanottovirkailija. Kysyin, eikö minun siis pidä maksaa mitään ja virkailija totesi, että eikai sitten. :D Lähdin hämilläni ulos ovesta, mutta suu korvissa. Voiko näin ihania, maanläheisiä lääkäreitä enää löytyä mistään? Tämä lääkäri toiminnallaan pyyhki mielestäni pois muutamat edelliset ärsyttävät lääkärikerrat, joissa on tullut vain sellainen olo, että olen tutkimuskohde, enkä lapsettomuudesta kärsivä ihminen.
Paljastanen myöhemmin tämän huippuihanan lääkärin nimen ja työpaikan. Sanoin miehelleni autoon saavuttuani, että harkitsen vakavasti pankkilainaa ja sitä, että haen apua yksityiseltä puolelta. Kunnallinen ei kiinnosta elokuussa enää tippaakaan. Toisaalta...ehkäpä ensimmäiset kolme IVF-hoitoa haen kunnalliselta ja jos sittenkään ei tärppää, tiedän jo mistä hakea apua.
Ihanaista päivää kaikille! Mun päiväni on hyvä. Pitäkää peukkuja pystyssä, sillä eilinen ovistesti todentotta oli supervahva ja Pregnylinkin pistin, joten toiveet korkealla. Pakko uskoa ja vasta myöhemmin pettyä. Tänään on hyvä päivä.
