Ensi vuonna meilläkin isänpäivä?

"Ajattele...Jos kaikki menee tammikuussa hyvin, meitä saattaa olla ensi vuoden isänpäivänä kolme. Onkohan sulla ens vuonna eka isänpäivä..."

Taukoa on ollut blogissa ja lapsi"projektissa". Lokakuussa kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni, soitin klinikalle ja saimme viikon sisään ajan IVF-suunnitteluun.

Tammikuussa ollaan sitten jännän äärellä. Lääkäri kirjoitti vastaanotolla reseptit tammikuiselle IVF-hoidolle. Mikään ei enää ole esteenä.  Olen saanut painoindeksini sopiviin lukemiin ja nyt neulat ja reseptit odottavat kaapissa tammikuuta. Olisimme voineet aloittaa jo ennen vuodenvaihdetta, mutta rahaa säästääksemme aloitamme vasta tammikuussa. Ensi vuonna katsomme läpi siis kaikki kolme IVF-kertaa, jos ei ensimmäisellä tai toisellakaan kerralla nappaa. Kela-korvaukset astuvat voimaan toisesta kerrasta, joten ekalla kerralla maksamme omavastuun verran lääkkeistä. 

Olemme onnekkaita asuessamme Suomessa. Tällä hetkellä Amerikassa tuttavani käy läpi IVF-hoitoja ja Atlantin toisella puolella yhdestä hoitokerrasta on maksettava toista tuhatta dollaria/kerta. Jälleen kerran todettava...Olen iloinen ja onnellinen veronmaksaja.

Ehkäpä nyt taas pitkän tauon jälkeen seurailen myös muita vauvahaave- ja vauvablogeja. Vuoden verran asia ei ole kiinnostanut lainkaan. Nyt olen intoa ja onnea täynnä. Toivoa on nyt enemmän kuin missään vaiheessa aikaisemmin. Olen valmis piikittämään ja menemään punktioon. Nyt elämme huimaa aikaa. Voi kunpa... Olemme tarvinneet tätä vuoden kestänyttä taukoa. Vuosi on mennyt siivillä. Ajatukset ovat menneet vuoristorataa. Ensi vuonna on aika katsoa viimeiset kortit.

Nyt loppuvuoden keskityn minuun ja meihin. Vielä meitä on vain kaksi. Kohta toivottavasti kolme... Onneksi kohta on joulu ja aika kuluu nopeasti. En malttaisi odottaa!

Ehkä lopulta ensi vuonna voimme viettää ensimmäistä isänpäivää. <3 Lupasin jo tänään tuoda aamiaisen sänkyyn ensi vuoden isänpäivänä. :) Toivoa on oltava ja pidettävä yllä niin kauan kuin toivoon on mahdollisuus.

Josko sitä elokuussa...

Kesä - eihän se vielä oikeastaan ole alkanutkaan. Tai sain minä edellispäivänä olkapäät kärvähtämään auringossa. Odotan innolla perjantaita. Silloin pitäisi paistaa! Aion pulahtaa ensimmäistä kertaa tänä kesänä ihan kunnolla uimaan. Juhannuksena vain käväisin kiireesti parit vedot mökkijärvessä. Ei voinut kutsua nautinnoksi.

Ensi viikolla olenkin koko viikon ulkomailla reissussa. Saksassa on ilmeisesti ihan mukavaa lomasäätä...+33C lupaili ensi viikolle matkakohteeseen *irvistys*. Vähän vähempikin toki riittäisi. (Eihän me suomalaiset taideta koskaan olla tyytyväisiä.) :)

Uuden kierron alkupäivillä mennään. Jälleen koin viime kierron lopulla valeraskausoireita. Rintoja kivisti, kuvotti ja teki mieli suolaista, milloin makeaa. Taidan olla koira. Minä ja minun valeraskauteni. Koskakohan mä oikeesti tajuan, että mun mieli huijaa taitavasti mun kroppaa? Mun kroppa huijaa vielä taitavammin mun mieltä. 

Heinäkuussa otolliset päivät osuvat kivasti yhteiseen loma-aikaan, joten taidanpa tilata pitkästä aikaa ClearBluen ovistestejä netistä. Olen aina onnistunut saamaan hymynaaman testiin. Heinäkuussa vielä ovistestin voimin ja elokuussa otan yhteyttä yksityiselle. Tai ehkä soitan ensin kunnalliselle...argh. Pitää vielä miettiä. Nyt on ollut aika levon, loman ja rentoutuksen, enkä ole ajatustakaan uhrannut lapsiasialle. (No okei...kyllä mä otolliset päivät kalenterista katsoin ja yritimme ne hyödyntää...tuloksetta.) Ovistestejä en ole varmaan yli puoleen vuoteen käyttänyt.

Huomaan, että kovin hiljaista on myös muissa seuraamissani blogeissa, jopa niissä, joissa on tärpännyt.

Haluaisin kuulla, miten teidän kesänne on sujunut? Olemme lähdössä autoajelureissuun mieheni kanssa heinäkuussa. Ehdotelkaas oivallisia matkakohteita tai yöpymispaikkoja näin kesällä Pohjois-Suomessa ja Lapissa. Kiutaköngäs on nähtävä ja ehkäpä ajelemme Pohjois-Norjaan saakka...

Kuulisin mielelläni myös jonkun kivan kesätapahtumavinkin. Mikä on Sinulle se juttu kesässä?

Mun juttu tänä kesänä on aikuisten värityskirjat! Ihan oikeesti! Mä olen aivan koukussa ja suosittelen kaikille! Ihanaa nollausta ja pääntuuletusta! :)

Mutta nyt KP4 ja kohti jälleen uutta yritystä nro ?? ja helteistä heinäkuuta...

Aurinkoa ja hellettä (vihdoinkin) kesäänne toivotellen, Ananas

Kesä - aikaa itselle

Kesäkuu on täällä. Kesäloma on täällä. Ja kyllä...tottakai ensimmäinen lomaviikko on mennyt kesälenssua sairastaessa.

Valeraskausoireet tulivat ja menivät, kierto alkoi. Uutta matoa koukkuun. En edes enää ole jaksanut laskea, monesko yritys on menossa. En halua tänä kesänä stressata lapsettomuutta. Jos tämä kesä onkin se viimeinen kesä kaksin, niin siitä on pystyttävä nauttimaan ilman stressiä.

Tänä kesänä aion:

- Valvoa niin myöhään, että näen aamu-usvan pellolla

- Käydä festareilla

- Syödä mansikoita. Paljon.

- Käydä uimassa monta kertaa

- Tehdä pyöräretken jonnekin kauemmas

- Käydä Saksassa

- Viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa

- Käydä jossain mökillä

- Saunoa kera vihdan

- Ottaa järkkärillä kesäkuvia

- Lukea ainakin pari kirjaa

- Lenkkeillä koiran kanssa metsässä

- Olla pelkäämättä ukkosta

- Syödä terveellisesti. Välillä epäterveellisestikin.

- Käydä jossakin kotimaan kesämatkailukohteessa

Ja kyllä...Kyllä mä aion myös yrittää lisääntyä. Mun piti tällä viikolla soittaa lapsettomuusklinikalle, yksityiselle puolelle. En soittanut.

Aurinkoa viikonloppuunne!

Ananas

En ole katkera

Olen täyttänyt tämän päivän siivoushommilla. Illalla on ihana istua puhtaassa kodissa ja nauttia siitä mitä minulla on. Haaveilla siitä mitä minulla/meillä voisi olla. Yksi makuuhuoneista on edelleen remontoimatta ja sisustamatta. Olemme asuneet talossamme jo useamman vuoden. Kovin ajattelin ja haaveilin joskus sisustavani lastenhuonetta melko pian häittemme jälkeen. Olen monta kertaa haaveillut ostavani iloisenväristä seinämaalia. Pääseväni Ikeaan ostamaan värikkäitä huonekaluja. Olen vuosien aikana ostanut ison kasan ihania lastenkirjoja. Lastenvaatteita en ole uskaltanut ostaa. En juuri ole muuton jälkeen tuohon huoneeseen koskenut. Se on meille romuhuone. Ehkä vuoden päästä sekin huone on remontoitu ja huone on saanut uuden asukin... Ehkä.

Tänään vietetään Lapsettomien lauantaita. Mieheni piti tuoda kaupasta kukkia. Pahoitteli ulko-oven avatessaan, että unohti. Oli ollut kyllä mielessä. :) Ei se haittaa... Riittää, että hänellä on tänään vapaapäivä. Ei tarvitse katsoa jääkiekkoa yksin. :) 

Huomenna olen iloinen kaikkien äitien puolesta. Iloitsen niiden ystävieni puolesta, jotka ovat saavat kokea äitiyden ilon. Juhlin omaa äitiäni ja käymme anoppilassa. En halua olla katkera. Katkerat ihmiset eivät ole viehättäviä. Olen sen itse huomannut itsestäni moneen kertaan. Olen nykyisin kuitenkin joka kerran katkera, kun kuulen vauvauutisia. Mutta se, että katkeruuteni kestää aina vain hetkisen, tekee minusta pirun vahvan naisen.

Olen siitä onnellinen, että minulla on kumppani, jonka kanssa voin suunnitella lapsiasioita. Osa lapsesta haaveilevista suree sitä, etteivät ole löytäneet vielä sitä oikeaa kumppania. Voimia Teille! <3 Olen siitä onnellinen, että minun ei ole vielä tarvinnut heittää kaikkia lapsihaaveita romukoppaan. Toivoa vielä on. Syytä lapsettomuuteemme ei ole löytyny. Emme ole saaneet minkäänlaista lopputuomiota. Olen onnellinen siitä, etten ole joutunut kokemaan yhtään keskenmenoa.

Tänään korkkaan kuohuvan. Juon lasillisen, ellen toisenkin ihan vaan siksi, että minä voin. 

Te lapsettomat. Me lapsettomat. Olette ajatuksissani tänään ja etenkin huomenna. Huomataksemme ettemme ole yksin asian kanssa, kommentoikaa kommenttikenttään <3. Se antaa minulle voimia ja toivottavasti kirjoituksillani pystyn jakamaan tunteeni jonkun toisen samassa tilanteessa elävän kanssa.

#LapsettomienLauantai

Olen äärimmäisen iloinen siitä, että en ole ainoa, joka aikoo viettää lapsettomien lauantaita. Sisälläni läikähti, kun huomasin, että muutamat Facebook-kaverinikin olivat liittyneet Lapsettomien lauantaihin. En todellakaan siis ole ainoa.

Mielestäni on tärkeää, että Simpukka ry. on nostanut esille myös niiden naisten lapsettomuuden, jotka elävät yksin. Niin paljon on heitäkin, jotka eivät ole löytäneet kumppania, jonka kanssa perheen perustaisi. Tärkeää on huomata myös se, että useat naiset hankkivat nykyisin korkeakoulutuksen. Tämä johtaa usein siihen, että lastenhankinta pitkittyy ja ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut. Itse kuulun näihin korkeakoulutettuihin. Halusin aikanani viedä opintoni loppuun, löytää vakituisen työpaikan, perustaa vahvemman pohjan mahdolliselle perhe-elämälle. Teinkö väärin taktikoidessani ja suunnitellessani antavani lapsilleni paremman elämän, lähinnä taloudellisessa mielessä? Olisiko vain pitänyt ottaa "riskejä" ja hankkia lapset opiskelujen aikana. Ei. Sitä en kadu, että hoidin ensin yliopisto-opintoni kuntoon. Opiskelin myös toisella paikkakunnalla, eikä mieheni asunut kanssani. Sain juhlia ja nautin täysillä opiskelijaelämän riennoista. Mitään en kadu.

Minulla on nyt melko vakaa elämäntilanne. On aviomies, talo, auto, koulutus ja virka. Tiedän elämästä paljon enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Olen saanut elää itsekästäkin elämää. Olen saanut elää itselleni ja olemme viettäneet aikaa kaksin mieheni kanssa kolmetoista vuotta. Olemme voineet elää toisillemme. 

Juuri nyt haluan elää hetkessä. Olen nauttinut hormonittomasta elämästäni. Uskon tosin, että otan vielä tämän vuoden puolella selvää tahosta, joka suostuisi inseminaatioon. Kunnallisella puolella sitä ei meille tehdä. Haluan jossain välissä jälleen yrittää...

Ja voi kuinka sydäntäni lämmitti, kun tuttavani otti minuun yhteyttä Facebookissa nähtyään, että "osallistun" Lapsettomien lauantaihin. Vain toinen ihminen, joka on joskus kärsinyt samasta, osaa ottaa asian niin suoraan puheeksi. Hän tsemppasi minua. Kehotti rohkeasti tarttumaan asiaan ja hankkiutumaan hoitoihin. Suositteli jopa yhtä tiettyä lääkäriä. Kiitos hänen, sain taas jostain uutta puhtia asiaan. <3

Tulevana lauantaina vietämme mieheni kanssa laatuaikaa kahdestaan. Pyhitämme päivän meille. Emme tarvitse lastenhoitajaa lähteäksemme ravintolaan tai elokuviin. Täytyy löytää ilo ja nautinto siitä, että me olemme me ja entistä vahvempia yhdessä. Kiitos lapsettomuuden.

Sunnuntaina, äitienpäivänä juhlistan äitiäni ja anoppiani. Iloitsen niiden puolesta, jotka saavat juhlia äitienpäivää äitinä. Kyllä minäkin vielä jonain päivänä. Tavalla, jos toisella. 

Toivon, että Lapsettomien lauantai saisi huomiota laajemminkin esimerkiksi uutisten kautta. Lapsettomien ja lapsettomuudesta kärsivien tulee saada ääni kuuluviin. Lapsettomuus pitäisi ottaa vielä aktiivisempaan keskusteluun. Pieniä askelia asia on Suomessakin ottanut eteenpäin. Muutamat amerikkalaiset tuttavani ovat tässä asiassa paljon monia meitä suomalaisia edellä. Eräs Facebook-tuttuni rapakon takaa päivitti viime viikolla tilapäivityksensä lapsettomuusklinikalta heti IVF-hoidon jälkeen. Suomalaiset usein kertovat lapsettomuudestaan vasta lapsen saatuaan... Niin... Tässäkin sitä kirjoittaa nainen nimimerkin takaa.

Aurinkoista viikonloppua kaikille! Olkaamme onnellisia siitä, mitä meillä on ja unelmoidaan rohkeasti siitä, mitä vielä haluamme saavuttaa. Olkaamme rohkeasti sitä, mitä olemme. 

Päivityksen paikka

Tervehdys!

Ajattelin, että on aika vaihtaa blogini ulkoasua. En ole tosin täysin tyytyväinen tähän uuteen banneriin, mutta ehkä jaksan muokkailla tuota banneria vielä jossain vaiheessa. Lähinnä pienoinen värivirhe häiritsee silmääni.

Mielestäni tämä sininen ulkoasu on nyt jotenkin seesteinen. Haluan, että blogini ulkoasu kuvastaa tätä omaa fiilistäni. Oloni on lapsettomuuden suhteen rauhallinen, odottava - seesteinen. Haluan blogissani tämän kesän aikana kirjoittaa muustakin elämästä. Olen nainen täynnä ajatuksia. Muitakin ajatuksia kuin oman lapsettomuuden tuskailu. Onhan lapsettomuus ollut jo viime vuodesta saakka elämässäni toissijaista. En voi kuitenkaan kieltää, etteikö asia mielessäni olisi ja ihan taatusti tulen nimenomaan lapsettomuudesta ja mahdollisista tulevista hoidoistakin täällä yhä kertomaan.

Haluan monipuolistaa blogiani. Haluaisin jakaa kanssanne vaikkapa lempireseptejäni, kirja- tai elokuva-arvosteluja, matkakokemuksia, meikkivinkkejä... Ajatuksia maailmanmenosta. Olen myös Buzzadorin tuotetestaaja ja voisin jakaa täällä arvioita testaamistani tuotteista. Ehdotuksiakin otan mielelläni vastaan.

Ihanaa...Toukokuu. Luonto on herännyt eloon. Niin minäkin. :)

Toivon teille lämpimiä toukokuun päiviä ja ihanaa alkavaa kesää. Lupaan olla taas aktiivisempi bloggaaja.

<3 Ananas

Hukkaan menee...

Kolmas ovis putkeen menee hukkaan. Emme taaskaan ole samaan aikaan kotona. Se siitä oviksesta. Voihan turhautuminen. Prkl.

Mitä mieltä olette?

Olen tässä pohtinut, josko alottaisin neljän vuoden tauon jälkeen e-pillerit. Syy tähän on se, että olen pillereiden syönnin lopettamisen jälkeen kärsinyt jatkuvasta leuanalueen aknesta. Näppylöitä tulee tasaisin väliajoin, joskus runsaastikin, eikä vaivaan ole löytynyt mistään apua. Alkaa vähitellen raivostuttaa!

Toinen syy olisi helpotus kivuliaisiin kuukautiskipuihin. 

Kolmannen syyn sain viikonloppuna. Kuulin, että jotkut ovat löytäneet avun lapsettomuuteen syötyään lyhyen kuurin e-pillereitä. Tuumin, josko olisin tätäkin keinoa kokeillut. Onko teillä kokemusta, tietoa, oletteko kuulleet huhupuheita, että kyseinen kikka olisi jotakuta auttanut? Vai onko ajatus ihan vieras...

Se suurin syy e-pillereiden aloittamiseen on siis nämä iho-ongelmat. En halua olla enää yli kolmekymppisenä tällainen näppyläleuka. Teininä en koskaan kärsinyt aknesta ja homma räjähti aikuisiällä käsiin pillerit lopetettuani.  Jos olette kärsineet tai kärsitte samasta vaivasta, jakakaa kokemuksianne. Avut, vinkit ja jeesit otetaan avosylin vastaan!

Toukokuussa taidan soittaa naistenklinikalle ja sopia jälleen uuden ajan yli puolenvuoden tauon jälkeen... Miten tämä aika onkin näin kulunut... Tai kyllähän mä sen tiedän. Kierrosta toiseen tässä elellään...

Aurinkoa viikkoonne! Mä yritän saada tällä viikolla valokylpyjä naiseudesta ja hormoniepätasapainosta ärtyneelle leualleni. MUR.

Vauvakuumeeni nukkui talviunta

Sieltä se on taas nostanut päätään. Halu saada oma lapsi. Lokakuussa päätin, etten jaksa stressata. Lakkasin yrittämästä. Vähensin blogien seuraamista ja omaa kirjoitteluani. Päätin, etten halua miettiä asiaa lainkaan. Nyt se on taas noussut - vauvakuume.

Eilen kävelyllä mietin, kuinka haluaisin vuoden päästä samaan aikaan lykkiä lastenvaunuja keväisellä asfaltilla, hiekan rahistessa renkaiden alla. Palmusunnuntaina mietin, että haluaisin pukea lapseni oksettavan suloiseksi pääsiäispupuksi ja kävisimme virpomassa isovanhempien luona. Minulla on näitä samoja ajatuksia ollut mielessä keväisin jo kolme vuotta. Useammassa tuttavaperheessä on lähiaikoina vietetty ristiäisiä ja nimiäisiä. Väkisinkin pistää miettimään, saanko koskaan järjestää juhlia omalle lapselleni.

Olen itsekäs, mutta en juuri nyt jaksa lukea blogeista yhtäkään kirjoitusta otsikolla "Varhaisultra" tai ""Rv sitä sun tätä"...

Kesä vielä ilman hoitoja... En suostu vielä siihen rumbaan. En ole henkisesti valmis kohtaamaan pettymyksiä. Lähes puolivuotta olen saanut elää siten, etten ole repinyt hiuksia päästäni kierron alettua. Se on ollut vapauttavaa.

Well look at me, I'm coming back again...

"Don't you know I'm still standing better than I ever did.

Looking like a true survivor, feeling like a little kid.

I'm still standing after all this time.

Picking up the pieces of my life without you on my mind..."

-B.Taupin-

Olen elossa. Olen etsinyt itseäni ja uskon ymmärtäväni, mitä olin kaiken tämän lapsettomuudesta johtuvan stressin vuoksi menettämässä.

Olen elänyt viisi kuukautta miettimättä lisääntymistä. En ole hankkinut testitikkuja, en ole kytännyt armottomasti kalenterista mahdollisia tärppipäiviä. Olen juonut ja juhlinut silloin kun siihen on ollut aihetta, enkä ole miettinyt, pitäisikö siideri jättää juomatta, jos kuitenkin olen raskaana. En ole vaivannut miestäni typerällä vonkaamisellani: "Nyt olis ne päivät taas..." Olen antanut hänen nukkua silloin kun nukuttaa.

Olen elänyt. Nauttinut terveemmästä elämästäni tammikuisen leikkauksen jälkeen. Olen käynyt ulkomailla. Olen kävellyt pitkiä kävelylenkkejä kevätauringossa. Lähipiirini on syntynyt lapsia. Olen käynyt baby showereissa. (Ja tässä kohtaa sen myönnän. Se on sattunut ja kirpaisee yhä vaikka olenkin toisten puolesta onnellinen.)

Tuttavieni lapset täyttävät vuosia. Tajuan, että ne lapset, jotka eivät olleet vielä edes saaneet alkuaan, kun minä jo yritin tulla raskaaksi, täyttävät tänä vuonna kaksi. Miten tämä aika on mennyt näin nopeasti, mutta toisaalta kuitenkin niin hitaasti...

Kevätaurinko sen minulle paljasti. Haluan jälleen yrittää. Tässä vajaan puolenvuoden aikana olen jopa miettinyt, että jätämmekö lapsiasian kokonaan. Ehkei meille ole tarkoitettu omaa lasta. Jospa vaan elämme elämäämme miettimättä asiaa yhtään sen enempää. Yritämme nauttia kummilapsista ja muista ympärillä olevista lapsista. Ei. Haluan vielä yrittää.

Tämä kevät ja kesä menemme ilman hoitoja. Ehkä ensi kuussa hankin ovistestejä. Jos syksyyn mennessä ei ole edelleenkään mitään tapahtunut, otan uudelleen yhteyttä naisten polille, jossa lakkasin syyskuussa käymästä. Olin silloin uupunut, väsynyt yrittämään turhaan. Toivottavasti tuolloin sitten lykkäisivät minut suoraan IVF-jonoon.

En ole syyskuun jälkeen syönyt tai piikittänyt itseeni minkäänlaisia ylimääräisiä mömmöjä. Mulla on pysynyt hiukset päässä! *tuulettaa* Parisuhteeni voi paremmin. Olen viisi kuukautta hapuilut ja ollut epävarma. Ehkä tämäkin aika pitkässä parisuhteessa olisi joskus tullut eteen. Minun kohdallani taatusti viime vuonna koetut ravaamiset lääkärillä ja ainaiset pettymykset lapsettomuuden pyörteissä edesauttoivat siinä, että vajosin välillä parisuhteessakin melkoiseen ahdinkoon. Kritisoin kyllä edelleen sitä, että kunnallisella puolella parisuhdeterapiaa tai -neuvontaa ei edes tarjottu, eikä mitään muutakaan henkistä tukea. Luulin olevani vahva, pärjääväni jopa yksin. Olin väärässä. Onneksi tajusin asian ajoissa.

Kevätaurinko lämmittänee huomennakin. Kesä on jo niin lähellä. Olen aika-ajoin miettinyt myös blogiani, mutta ette arvaakaan kuinka helpottavaa on ollut pitää tästäkin maailmasta taukoa. En ole päivittänyt omaa blogiani, enkä ole käynyt juuri lukemassa muiden kuulumisia. Olen ollut vapaa lapsettomuudesta! En uskonut senkään olevan mahdollista.

Mutta täällä minä yhä olen ja haluaisin kuulla, mitä Teille kuuluu? Kommentoikaa ja kirjoitelkaa viestikenttään kuulumisianne! <3

Ehkäpä intoudun kevään myötä taas kirjoittelemaan useammin. Ehkä jopa ensi viikolla...

Aurinkoa viikkoonne!

Ananas

Pakollinen tauko - ei siis ehkä vielä tänä vuonnakaan...

Ensi viikolla ovis. Olen juuri tuolloin leikkauspöydällä. Sappirakko poistetaan. Helmikuun ovulaatio osuu ulkomaanmatkalle. Minä reissussa, mies kotona.

Jos ja kun maaliskuussakaan ei natsaa, tämän vuoden puolella meitä ei edelleenkään tule olemaan kolmea.

Tällä hetkellä toiveeni on siinä, että saisin jo useamman vuoden ajan oireilleen ruuansulatukseni kuntoon. Jospa siitä löytyisi avain ja poispääsy lapsettomuudesta...

Wish me luck... En ole ikinä ollut leikkauksessa, enkä nukutettuna. Jännittää...

Kohti terveempää elämää...

Joka tammikuu tämä alkaa - kuntokuuri. Nyt hurahdin Keventäjät -nettisivuille. Padilla on niin helppo päivittää syömiset nettisivuille. Latasin myös S-ryhmän Foodie.fm -sovelluksen ja päätin, että hankin tästä eteenpäin aina maanantaisin koko viikon ruokatarvikkeet kaappiin. Suosittelen kumpaakin sovellusta! Tällä hyvin suunnitellulla kauppareissulla ei tule houkutuksia, tai en salli tulevan. :) En mene nälkäisenä kauppaan tai käy kaupassa joka päivä. Haluan elää terveellisempää ja kevyempää elämää. Tämän viikon ruokiin on kuulunut mm. itsetehty kasvissosekeitto sekä lihapullat salaatin kera. Olen ostanut pitkästä aikaa appelsiineja ja kasviksia kaapit täyteen. :P

Elämäntapamuutos sai alkunsa jouluaaton tienoilla, jolloin jouduin sairaalaan. Ei mitään vakavaa...Sappirakon poisto on edessä parin kuukauden päästä. Tällä hetkellä ensisijainen tavoitteeni ja unelmani on saada itseni kuntoon ja hoikempaan muottiin. Jos painoindekseihin on uskominen, pitäisi tiputtaa lähes 40kg. Karmivaa! Aloitan nyt kuitenkin ensin kymmenestä kilosta...Vauvahaaveet ovat nyt pakostakin jääneet taka-alalle. Hyvä niin. Päätin, että haemme apua IVF-hoidoista vasta tulevana syksynä, jos silloinkaan... Nyt ei vaan jaksa, eikä edes huvita... Lenkkeily, ruuanlaitto ja salikäynnit saavat nyt vallata mieleni. Kyllä tähän elämään vähän juhlintaakin pitää mahtua. ;) Lasi kuoharia ystävien kanssa on jo mielessä... Vankka uskoni on, että elämäntapamuutos tuo tullessaan paljon hyvää.

Energistä tammikuuta kaikille! <3

Muistetaan, että päivät pitenevät viikko viikolta... Kohta on kesä! <3

Lupaan kirjoitella kuulumisia ainakin kerran, pari kuukaudessa. Ehkäpä kerron teille täällä, miten elämäntaparemonttini etenee. ;) Onpa sitten taas yksi suuri motivaattori enemmän.