Hukkaan menee...

Kolmas ovis putkeen menee hukkaan. Emme taaskaan ole samaan aikaan kotona. Se siitä oviksesta. Voihan turhautuminen. Prkl.

Mitä mieltä olette?

Olen tässä pohtinut, josko alottaisin neljän vuoden tauon jälkeen e-pillerit. Syy tähän on se, että olen pillereiden syönnin lopettamisen jälkeen kärsinyt jatkuvasta leuanalueen aknesta. Näppylöitä tulee tasaisin väliajoin, joskus runsaastikin, eikä vaivaan ole löytynyt mistään apua. Alkaa vähitellen raivostuttaa!

Toinen syy olisi helpotus kivuliaisiin kuukautiskipuihin. 

Kolmannen syyn sain viikonloppuna. Kuulin, että jotkut ovat löytäneet avun lapsettomuuteen syötyään lyhyen kuurin e-pillereitä. Tuumin, josko olisin tätäkin keinoa kokeillut. Onko teillä kokemusta, tietoa, oletteko kuulleet huhupuheita, että kyseinen kikka olisi jotakuta auttanut? Vai onko ajatus ihan vieras...

Se suurin syy e-pillereiden aloittamiseen on siis nämä iho-ongelmat. En halua olla enää yli kolmekymppisenä tällainen näppyläleuka. Teininä en koskaan kärsinyt aknesta ja homma räjähti aikuisiällä käsiin pillerit lopetettuani.  Jos olette kärsineet tai kärsitte samasta vaivasta, jakakaa kokemuksianne. Avut, vinkit ja jeesit otetaan avosylin vastaan!

Toukokuussa taidan soittaa naistenklinikalle ja sopia jälleen uuden ajan yli puolenvuoden tauon jälkeen... Miten tämä aika onkin näin kulunut... Tai kyllähän mä sen tiedän. Kierrosta toiseen tässä elellään...

Aurinkoa viikkoonne! Mä yritän saada tällä viikolla valokylpyjä naiseudesta ja hormoniepätasapainosta ärtyneelle leualleni. MUR.

Vauvakuumeeni nukkui talviunta

Sieltä se on taas nostanut päätään. Halu saada oma lapsi. Lokakuussa päätin, etten jaksa stressata. Lakkasin yrittämästä. Vähensin blogien seuraamista ja omaa kirjoitteluani. Päätin, etten halua miettiä asiaa lainkaan. Nyt se on taas noussut - vauvakuume.

Eilen kävelyllä mietin, kuinka haluaisin vuoden päästä samaan aikaan lykkiä lastenvaunuja keväisellä asfaltilla, hiekan rahistessa renkaiden alla. Palmusunnuntaina mietin, että haluaisin pukea lapseni oksettavan suloiseksi pääsiäispupuksi ja kävisimme virpomassa isovanhempien luona. Minulla on näitä samoja ajatuksia ollut mielessä keväisin jo kolme vuotta. Useammassa tuttavaperheessä on lähiaikoina vietetty ristiäisiä ja nimiäisiä. Väkisinkin pistää miettimään, saanko koskaan järjestää juhlia omalle lapselleni.

Olen itsekäs, mutta en juuri nyt jaksa lukea blogeista yhtäkään kirjoitusta otsikolla "Varhaisultra" tai ""Rv sitä sun tätä"...

Kesä vielä ilman hoitoja... En suostu vielä siihen rumbaan. En ole henkisesti valmis kohtaamaan pettymyksiä. Lähes puolivuotta olen saanut elää siten, etten ole repinyt hiuksia päästäni kierron alettua. Se on ollut vapauttavaa.