Ei mitään oloja...

Nääh...kierto lähenee loppuaan. Tämä kierto hyödynnettiin ja testasin jopa oviksen. Sain selkeät kaksi viivaa. Testit oli pakko käyttää, sillä olisivat menneet joulukuun alussa vanhaksi. Tällä hetkellä vatsa vähän juilii, mutta johtuu taatusti vain illalla syömästäni ruuasta. Eiköhän kierto taas viikonlopun huitteilla ala.

Tammikuussa on uuden pohdinnan paikka. Jatkammeko IVF-hoitoihin syksyn harkintatauon jälkeen? Työterveyslääkäri kehotti malttamaan, joten luulen, että haluan vielä säästää vähäiset rahani ja yrittää luottaa luomuun... 

Ihanaa joulunodotusta Teille kaikille! <3

Palaan kertomaan pian...kävi miten kävi tämän kierron kanssa...

Kyllä se kirpasee...

Viikon sisään kolme vauvauutista Facebookissa. Vaaleanpunaisia neniä sairaalamyssyjen alla.

Myönnän. Sattuu joka ainoa kerta.

Itsellä taas uusi kierto alkamassa. Mä niin tunnen sen.

Mantrani tänään:

"Unohda koko asia. Älä mieti. Älä yritä. Kyllä se joskus onnistuu. Nauti. Rakasta. Elä. Ole onnellinen muiden puolesta. Yritä edes."

"Nuhalääkäriltä" tsemppiä lapsettomuuteen

Olen ollut jo viikon kamalassa räkätaudissa. Yskä on ollut järkyttävä. En ole pitkään aikaan ollutkaan näin kipeä.

Kävin työterveyslääkärillä hakemassa sairaslomaa ja yskänlääkereseptiä. Lääkäri kysyi ennen reseptin kirjoittamista: "Ethän ole raskaana?" Tähän oli vastattava, etten voi olla varma. Kierto on lopuillaan, mutta varmuuden saan vasta parin päivän päästä. Totesin, että tuskin kuitenkaan nytkään olen raskaana, kun kohta kolmatta vuotta yritetty. Tästähän lääkäri otti kopin...

Lääkäri kysyi, olenko käynyt tutkimuksissa. Olenhan minä ja miehenikin, mutta mitään syytä ei ole löytynyt. Tähän lääkäri totesi, että olen vasta kolmekymppinen ja aikaa vielä on. Nyt työterveyslääkäri antoi vahvistuksen sille, että oikealla tiellä olen. Asiaa ei pidä miettiä. Seksistä ei saa tulla pakkopullaa vaan sen on oltava hauskaa ja romanttista. Lääkäri antoi vinkit kynttiläillallisiin ja kynttilöiden sytyttämisiin, hemmotteluhetkiin. Hän käski ripustaa makuuhuoneen oven yläpuolelle kyltin "lemmenpesä". :D Hän myös totesi, että on väärä käsitys, että nainen voi hedelmöittyä vain tiettyinä päivinä. 

Hänellä oli teoria siihen, miksi niin monesti yhdenillanjutuistakin naiset raskautuvat. Seksi on silloin kivaa. Hän ehti ottaa esille myös sen, että eläinmaailmassakin on esimerkkejä siitä, että hommat onnistuvat silloin paljon todennäköisimmin, kun osapuolilla on hauskaa.

Minua huvitti. Tämä mieslääkäri oli niin hauska ja hyväntuulinen. Hän totesi lopuksi, että lääkärin määräyksestä lakkaan ajattelemasta lapsenhankintaa ja alan nauttia seksistä. :D Hän käski parin kuukauden päästä raportoida, missä silloin mennään. Hän kirjaimellisesti sanoi, että se on miehellekin järkyttävän stressaavaa, jos koko ajan pitää ajatella, että "tänäänkin pitää panna". :D

Kun nuha lakkaa, päätän noudattaa lääkärin ohjeita. Ihanaa, että on olemassa noin suorasanaisia ja hassuja lääkäreitä. :D Lokakuussa en hetkeäkään uhrannut ajattelemalla lapsettomuutta. Jatkan samalla linjalla. :)

Toivottavasti Te olette säästyneet syyslenssulta. <3

En ole unohtanut...Teitä.

Täällä ollaan...yhä elossa ja elävämpänä kuin menneenä puolivuotisena olen ollutkaan.

Olen halunnut hetkeksi unohtaa. En ole syönyt lääkkeitä. En ole käynyt lääkärissä. Kiertokalenteria en ole juuri seurannut. Edelliset kuukautiset tosin kirjasin ylös. Kaiken varalta.

Voin paremmin kuin moneen kuukauteen. Parisuhteeni voi nyt paremmin. Olemme puhuneet lapsettomuudesta uudella otteella. En ole tuijottanut kalenteria ja pelännyt, onko mieheni töissä juuri oviksen aikaan. En ollut lainkaan pettynyt, kun kiertoni jälleen alkoi. Tiesin, ettei mitään ollut odotettavissa.

En ole seurannut muiden blogeja. Olen tietoisesti ja tiedostamatta pyyhkinyt lapsiprojektin mielestäni. Olen halunnut olla minä. En silti toki ole unohtanut Teitä muita. Minulla ei ole ollut voimia, eikä halua päivittää blogia. Täydellinen nollaus siis.

Mulla on nyt hyvä olla. Oloni on itseasiassa loistava! 

Ensi viikolla mahdollisen ovulaation aikaan olen ulkomailla. Se ei nyt haittaa. Haluan elää itselleni, miehelleni ja ystävilleni. Aion elää tämän loppusyksyn ja mahdollisesti joulunkin ihan vaan näin, ilman huolta ja stressiä. Ilman pettymyksiä ja turhia toiveita. Tammikuussa punnitsemme asiaa uudelleen. Lähteäkö kohti IVF-hoitoja. Nyt en jaksa, enkä halua.

Ymmärrän täysin, miksi yksityisten puolten hoitohin kuuluu myös pääkopan hoito ja keskusteluapu. Olen tässä pohdiskellut ja tullut siihen lopputulemaan, että olen ollut jo useamman kuukauden masentunut tai ainakin melko syvissä vesissä olen uinut. En ole tuntenut hetkeen itseäni. Olen aloittanut itseni etsimisen. Olen jo lyhyessä ajassa löytänyt sen, joka on ollut hukassa. Kunnallisella puolella on vain pikaisesti kerran kuussa ultrattu munasarjat. Kukaan ei ole kysynyt miten jaksan.

Lapsettomuus ja suru ei lähde minusta koskaan. Eikä tarvitsekaan. Se on aina osa minua. Nyt vaan en jaksa märehtiä asiaa. Ensi kuussa ajatukseni saattavat olla toiset. Ehkä ensi kuussa mieleni taas halajaa ovistikkujen ja lääkkeiden pariin. Se on sitten silloin... Nyt on nyt ja voin hyvin! 

<3 Ettehän unohda minua. Toivon, että pysytte siellä, vaikka minulla ei juuri nyt ole ollutkaan haluja kirjoittaa... Olette yhä tärkeä tuki. On ollut ikävä tsemppiviestejänne! Palaan taas, kun aika on oikea... :) Mieleni päällä on paljon asioita ja pohdiskeluja, jotka haluan kirjoittaa auki. Odotan vain oikeaa hetkeä.

Kirpsakkaa loppusyksyä! Tänään kotimatkalla satoi lunta...

Ristiriitainen elämä

Olen ollut nyt tässä kierrossa ilman lääkkeitä. En käynyt follikkeliultrassa. Ajankohta olisi ollut tällä viikolla. Olen yrittänyt olla katsomatta kalenterista kierron kulkua. En ole siinä täysin onnistunut. Olen yrittänyt nauttia olostani. Olen juhlinut, nähnyt ystäviä. Päätös on ollut taatusti oikea. En olisi jaksanutkaan lähteä IVF-rumbaan vielä. Olen puntaroinut elämääni. Löytänyt mieleni sopukoista naisen, joka haluaa nauttia elämästään. En jaksa nyt, että minua tutkitaan ja minua käsketään. Haluan olla spontaani. Nauttia hetkestä.

Vaikka nämä pari viikkoa ovatkin tehneet mielelleni hyvää, on tunne silti ristiriitainen. On hyvin epätodennäköistä, että saan kahta viivaa tikkuun ennen tammikuuta. Tammikuussa ajattelin seuraavan kerran pohtia mahdollista IVF-hoitojen aloitusta. Monien muiden elämät menevät lapsiasioiden kanssa eteenpäin. Meidän tarinamme on tauolla. Kaipuu äidiksi on minussa edelleen...eikä se tule minusta lähtemään. Huomaan täyttäväni elämäni nyt kaikella muulla. Yritän etsiä elämästäni kaikkea sellaista, joka ei ole mahdollista perhe-elämää eläessä. Yritän väkisin vakuutella itselleni, etten kaipaa lasta. Näin on hyvä. Joudun valehtelemaan itselleni tauotta.

Onhan tää nyt ihan pirun rankkaa henkisesti. Elän koko ajan siinä pelossa, että kuulen lähipiiristäni lisää raskausuutisia. Pelkään jo etukäteen omaa reaktiotani. Olenko nyt siinä vaiheessa, että purskahdan lohduttomasti itkemään ihmisten edessä. Toisaalta on fiilis, että ihan sama. Mun elämäni on vaan tarkoitettu menevän näin. 

Tässä mä yritän todistella itselleni ja muille, että kaikki on hyvin ja nyt menee paremmin kuin viimeiset puoli vuotta on mennyt. Silti pääni on ihan sekaisin. En tiedä mitä haluan tai mihin olen valmis.

Syksyiseltä lenkiltä sain tänään taas mielenrauhaa. Metsässä oli niin ihanan hiljaista. Pohdin elämääni ja mahdollista tulevaa. Haluanko käyttää veronpalautusrahat lapsettomuushoitoihin, vai olenko itsekäs ja varaan ensi kesäksi matkan jonnekin kauas? Olenko kuitenkaan kahden ja puolen vuoden jälkeen valmis maksamaan mahdollisesta lapsesta, joka ei ehkä koskaan saakaan alkuaan? Voinko elää itsekkäästi ja nauttia elämästäni miettimättä lapsiasiaa? Kuinka paljon muut minulta odottavat? Mitä mieheni asiasta ajattelee? Hän kun on jotenkin todella ulkopuolisen oloinen tällä hetkellä, eikä juuri keskustele asiasta kanssani...

Mieleni kulkee vuoristorataa. Haluan löytää rauhan ja unohtaa - edes hetkeksi.

Kp1 ja pään tuuletus

Joo...Kyllähän mä tämän tiesin. Ei tälläkään kertaa...

Mua ei edes ota päähän. Mä nimittäin jotenkin niin tiesin tämän. Eipä koskaan aiemminkaan oo tärpännyt. Miksi olis nytkään...

Mä pidän nyt hoidoista taukoa. Ei lääkkeitä, ei ultrassa ravaamista, ei kalenterin vahtaamista, ei pistoksia, ei stressiä. Mä haluan olla mä! 

Blogia en toki jätä. Aion kirjoitella ajatuksiani ja mieleni sopukoita auki tänne kaiken kansan ihmeteltäväksi edelleen. Täältä olen saanut voimaa ja tämän kautta olen toivottavasti antanut jollekin muullekin voimaa...

Mä oikein odotan tätä lääkevapaata syksyä. Jos tammikuussa on sama tilanne, mietin sitten uudemman kerran mahdollisia IVF-hoitoja. Nyt keskityn saamaan itseäni parempaan kuntoon. Syksysäät ja ihanat iltalenkit odottavat. Ja hei...mä voin surutta koko syksyn pitää hauskaa, juhlia ja nauttia ystävien seurasta kuoharin kera! :D Mulla on niin hauska viikonloppu takana, että se oli kyllä osasyy ja potku persuksille, että "Muista elää! Nauti! Pidä hauskaa!" Hetkeen en nimittäin ole tuntenut itseäni ja mm. näitä katkeruuden tunteita. Toivon, että pettymyksen hetket ovat pienempiä tästä eteenpäin, ainakin syksyn ajan.  IVF-pettymyksiä en nyt jaksaisi.

Aurinkoa Teille tähän ihanaan syyskuiseen viikkoonne! <3

Kuva: Google

Veitsi kurkulla...

Koko viikon ollut menkkamaisia kipuja ja nk. supisteluja. Olen koko ajan varma, että nyt alkaa menkat ja tämäkin kierto oli turha. Testit kaapissa polttelevat. Vielä en ole sortunut. Enkä aio sortua... Kalenterin mukaan kp1 olis huomenna. Saattaa heittää kalenterin arviot parilla päivällä. 

Välillä menkkajuilintaa ei tunnu lainkaan. Mut onhan tää nyt raivostuttavaa, että jokaisen pienenkin krampin aikana ajattelen, että tää oli taas tässä.

Mä oon päättänyt, että jos nyt ei tärppää, pidän taukoa lääkkeistä ja ultrassa hyppimisistä. IVF-puhelua kehiin sitten tammikuussa, jos sikseen on. Nyt en vaan jaksa, eikä ole mielenkiintoakaan. Paskat.

Alavatsassa tuttu tunne... "Älä yhtään elättele turhia toiveita."

Piinapäivä jatkuu...