maanantai 16. maaliskuuta 2015

Well look at me, I'm coming back again...

"Don't you know I'm still standing better than I ever did.
Looking like a true survivor, feeling like a little kid.
I'm still standing after all this time.
Picking up the pieces of my life without you on my mind..."
-B.Taupin-

Olen elossa. Olen etsinyt itseäni ja uskon ymmärtäväni, mitä olin kaiken tämän lapsettomuudesta johtuvan stressin vuoksi menettämässä.

Olen elänyt viisi kuukautta miettimättä lisääntymistä. En ole hankkinut testitikkuja, en ole kytännyt armottomasti kalenterista mahdollisia tärppipäiviä. Olen juonut ja juhlinut silloin kun siihen on ollut aihetta, enkä ole miettinyt, pitäisikö siideri jättää juomatta, jos kuitenkin olen raskaana. En ole vaivannut miestäni typerällä vonkaamisellani: "Nyt olis ne päivät taas..." Olen antanut hänen nukkua silloin kun nukuttaa.

Olen elänyt. Nauttinut terveemmästä elämästäni tammikuisen leikkauksen jälkeen. Olen käynyt ulkomailla. Olen kävellyt pitkiä kävelylenkkejä kevätauringossa. Lähipiirini on syntynyt lapsia. Olen käynyt baby showereissa. (Ja tässä kohtaa sen myönnän. Se on sattunut ja kirpaisee yhä vaikka olenkin toisten puolesta onnellinen.)

Tuttavieni lapset täyttävät vuosia. Tajuan, että ne lapset, jotka eivät olleet vielä edes saaneet alkuaan, kun minä jo yritin tulla raskaaksi, täyttävät tänä vuonna kaksi. Miten tämä aika on mennyt näin nopeasti, mutta toisaalta kuitenkin niin hitaasti...

Kevätaurinko sen minulle paljasti. Haluan jälleen yrittää. Tässä vajaan puolenvuoden aikana olen jopa miettinyt, että jätämmekö lapsiasian kokonaan. Ehkei meille ole tarkoitettu omaa lasta. Jospa vaan elämme elämäämme miettimättä asiaa yhtään sen enempää. Yritämme nauttia kummilapsista ja muista ympärillä olevista lapsista. Ei. Haluan vielä yrittää.

Tämä kevät ja kesä menemme ilman hoitoja. Ehkä ensi kuussa hankin ovistestejä. Jos syksyyn mennessä ei ole edelleenkään mitään tapahtunut, otan uudelleen yhteyttä naisten polille, jossa lakkasin syyskuussa käymästä. Olin silloin uupunut, väsynyt yrittämään turhaan. Toivottavasti tuolloin sitten lykkäisivät minut suoraan IVF-jonoon.

En ole syyskuun jälkeen syönyt tai piikittänyt itseeni minkäänlaisia ylimääräisiä mömmöjä. Mulla on pysynyt hiukset päässä! *tuulettaa* Parisuhteeni voi paremmin. Olen viisi kuukautta hapuilut ja ollut epävarma. Ehkä tämäkin aika pitkässä parisuhteessa olisi joskus tullut eteen. Minun kohdallani taatusti viime vuonna koetut ravaamiset lääkärillä ja ainaiset pettymykset lapsettomuuden pyörteissä edesauttoivat siinä, että vajosin välillä parisuhteessakin melkoiseen ahdinkoon. Kritisoin kyllä edelleen sitä, että kunnallisella puolella parisuhdeterapiaa tai -neuvontaa ei edes tarjottu, eikä mitään muutakaan henkistä tukea. Luulin olevani vahva, pärjääväni jopa yksin. Olin väärässä. Onneksi tajusin asian ajoissa.

Kevätaurinko lämmittänee huomennakin. Kesä on jo niin lähellä. Olen aika-ajoin miettinyt myös blogiani, mutta ette arvaakaan kuinka helpottavaa on ollut pitää tästäkin maailmasta taukoa. En ole päivittänyt omaa blogiani, enkä ole käynyt juuri lukemassa muiden kuulumisia. Olen ollut vapaa lapsettomuudesta! En uskonut senkään olevan mahdollista.

Mutta täällä minä yhä olen ja haluaisin kuulla, mitä Teille kuuluu? Kommentoikaa ja kirjoitelkaa viestikenttään kuulumisianne! <3

Ehkäpä intoudun kevään myötä taas kirjoittelemaan useammin. Ehkä jopa ensi viikolla...

Aurinkoa viikkoonne!
Ananas




torstai 15. tammikuuta 2015

Pakollinen tauko - ei siis ehkä vielä tänä vuonnakaan...

Ensi viikolla ovis. Olen juuri tuolloin leikkauspöydällä. Sappirakko poistetaan. Helmikuun ovulaatio osuu ulkomaanmatkalle. Minä reissussa, mies kotona.

Jos ja kun maaliskuussakaan ei natsaa, tämän vuoden puolella meitä ei edelleenkään tule olemaan kolmea.

Tällä hetkellä toiveeni on siinä, että saisin jo useamman vuoden ajan oireilleen ruuansulatukseni kuntoon. Jospa siitä löytyisi avain ja poispääsy lapsettomuudesta...

Wish me luck... En ole ikinä ollut leikkauksessa, enkä nukutettuna. Jännittää...


torstai 8. tammikuuta 2015

Kohti terveempää elämää...

Joka tammikuu tämä alkaa - kuntokuuri. Nyt hurahdin Keventäjät -nettisivuille. Padilla on niin helppo päivittää syömiset nettisivuille. Latasin myös S-ryhmän Foodie.fm -sovelluksen ja päätin, että hankin tästä eteenpäin aina maanantaisin koko viikon ruokatarvikkeet kaappiin. Suosittelen kumpaakin sovellusta! Tällä hyvin suunnitellulla kauppareissulla ei tule houkutuksia, tai en salli tulevan. :) En mene nälkäisenä kauppaan tai käy kaupassa joka päivä. Haluan elää terveellisempää ja kevyempää elämää. Tämän viikon ruokiin on kuulunut mm. itsetehty kasvissosekeitto sekä lihapullat salaatin kera. Olen ostanut pitkästä aikaa appelsiineja ja kasviksia kaapit täyteen. :P

Elämäntapamuutos sai alkunsa jouluaaton tienoilla, jolloin jouduin sairaalaan. Ei mitään vakavaa...Sappirakon poisto on edessä parin kuukauden päästä. Tällä hetkellä ensisijainen tavoitteeni ja unelmani on saada itseni kuntoon ja hoikempaan muottiin. Jos painoindekseihin on uskominen, pitäisi tiputtaa lähes 40kg. Karmivaa! Aloitan nyt kuitenkin ensin kymmenestä kilosta...Vauvahaaveet ovat nyt pakostakin jääneet taka-alalle. Hyvä niin. Päätin, että haemme apua IVF-hoidoista vasta tulevana syksynä, jos silloinkaan... Nyt ei vaan jaksa, eikä edes huvita... Lenkkeily, ruuanlaitto ja salikäynnit saavat nyt vallata mieleni. Kyllä tähän elämään vähän juhlintaakin pitää mahtua. ;) Lasi kuoharia ystävien kanssa on jo mielessä... Vankka uskoni on, että elämäntapamuutos tuo tullessaan paljon hyvää.

Energistä tammikuuta kaikille! <3
Muistetaan, että päivät pitenevät viikko viikolta... Kohta on kesä! <3
Lupaan kirjoitella kuulumisia ainakin kerran, pari kuukaudessa. Ehkäpä kerron teille täällä, miten elämäntaparemonttini etenee. ;) Onpa sitten taas yksi suuri motivaattori enemmän.




lauantai 27. joulukuuta 2014

Kohti vuotta 2015

Toivottavasti vietitte ihanan joulun läheistenne ja rakkaimpienne kanssa. Täällä joulu oli valkoinen, herkullinen, lämmin ja tunnelmallinen. 

Vuosi 2015 lähenee kohisten. Toivon, että monelle tuo vuosi on se onnen vuosi, jolloin monet toiveet toteutuvat. Ovat ne toiveet sitten minkälaisia tahansa. Toivon, että itselleni tuleva vuosi tuo terveyttä, iloa ja onnea. 2014 loppupuoli on ollut minulle aika-ajoin rankka. Olen etsinyt itseäni ja terveyskin oli joulun alla vaakalaudalla. Olen yrittänyt löytää aikaa itselleni ja opetellut välillä myös rauhoittumaan.

Uudenvuodenlupaukseni on se, että saisin itseni parempaan fyysiseen kuntoon. Haluan löytää aikaa liikkumiselle, aikaa levolle ja terveelliselle ruualle. Lupaan olla stressaamatta ainakaan niin paljoa. IVF-hoidot saavat vielä alkuvuodesta olla jäässä. Haluan ensin itseni kuntoon. Taloudellistakin tasapainoa hoidot vaativat.

Löysin kirja-alesta joulun alla kirjan "Ihmeet tapahtuvat muille, lapsettomuuspäiväkirja". Odotan innolla lukuhetkiä kirjan parissa. Alku vaikutti lupaavalta ja jaoin jo ensimmäiset ajatukset kirjan kirjoittajan kanssa. Kirjoittelen kirjasta tuonnempana.

Mutta nyt ulkona paistaa niin kaunis aurinko, että mun on pakko rientää ulos koiran kanssa ja lähteä testaamaan uutta Polar Loopia ja talvikenkiä. Auringon näkeminen, lumi ja pakkanen saivat mieleni virkoamaan jouluna. Nyt pitää ottaa kaikki ilo tuosta säästä ja ulkoilun riemusta.

* Haluan toivottaa kaikille onnellista ja parempaa uutta vuotta 2015! *

Olen täällä edelleen, enkä ole Teitä unohtanut... Olen vain päättänyt olla murehtimatta niin paljoa. <3



maanantai 1. joulukuuta 2014

Ei mitään oloja...

Nääh...kierto lähenee loppuaan. Tämä kierto hyödynnettiin ja testasin jopa oviksen. Sain selkeät kaksi viivaa. Testit oli pakko käyttää, sillä olisivat menneet joulukuun alussa vanhaksi. Tällä hetkellä vatsa vähän juilii, mutta johtuu taatusti vain illalla syömästäni ruuasta. Eiköhän kierto taas viikonlopun huitteilla ala.

Tammikuussa on uuden pohdinnan paikka. Jatkammeko IVF-hoitoihin syksyn harkintatauon jälkeen? Työterveyslääkäri kehotti malttamaan, joten luulen, että haluan vielä säästää vähäiset rahani ja yrittää luottaa luomuun... 

Ihanaa joulunodotusta Teille kaikille! <3
Palaan kertomaan pian...kävi miten kävi tämän kierron kanssa...

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Kyllä se kirpasee...

Viikon sisään kolme vauvauutista Facebookissa. Vaaleanpunaisia neniä sairaalamyssyjen alla.

Myönnän. Sattuu joka ainoa kerta.

Itsellä taas uusi kierto alkamassa. Mä niin tunnen sen.

Mantrani tänään:
"Unohda koko asia. Älä mieti. Älä yritä. Kyllä se joskus onnistuu. Nauti. Rakasta. Elä. Ole onnellinen muiden puolesta. Yritä edes."


maanantai 3. marraskuuta 2014

"Nuhalääkäriltä" tsemppiä lapsettomuuteen

Olen ollut jo viikon kamalassa räkätaudissa. Yskä on ollut järkyttävä. En ole pitkään aikaan ollutkaan näin kipeä.

Kävin työterveyslääkärillä hakemassa sairaslomaa ja yskänlääkereseptiä. Lääkäri kysyi ennen reseptin kirjoittamista: "Ethän ole raskaana?" Tähän oli vastattava, etten voi olla varma. Kierto on lopuillaan, mutta varmuuden saan vasta parin päivän päästä. Totesin, että tuskin kuitenkaan nytkään olen raskaana, kun kohta kolmatta vuotta yritetty. Tästähän lääkäri otti kopin...

Lääkäri kysyi, olenko käynyt tutkimuksissa. Olenhan minä ja miehenikin, mutta mitään syytä ei ole löytynyt. Tähän lääkäri totesi, että olen vasta kolmekymppinen ja aikaa vielä on. Nyt työterveyslääkäri antoi vahvistuksen sille, että oikealla tiellä olen. Asiaa ei pidä miettiä. Seksistä ei saa tulla pakkopullaa vaan sen on oltava hauskaa ja romanttista. Lääkäri antoi vinkit kynttiläillallisiin ja kynttilöiden sytyttämisiin, hemmotteluhetkiin. Hän käski ripustaa makuuhuoneen oven yläpuolelle kyltin "lemmenpesä". :D Hän myös totesi, että on väärä käsitys, että nainen voi hedelmöittyä vain tiettyinä päivinä. 

Hänellä oli teoria siihen, miksi niin monesti yhdenillanjutuistakin naiset raskautuvat. Seksi on silloin kivaa. Hän ehti ottaa esille myös sen, että eläinmaailmassakin on esimerkkejä siitä, että hommat onnistuvat silloin paljon todennäköisimmin, kun osapuolilla on hauskaa.

Minua huvitti. Tämä mieslääkäri oli niin hauska ja hyväntuulinen. Hän totesi lopuksi, että lääkärin määräyksestä lakkaan ajattelemasta lapsenhankintaa ja alan nauttia seksistä. :D Hän käski parin kuukauden päästä raportoida, missä silloin mennään. Hän kirjaimellisesti sanoi, että se on miehellekin järkyttävän stressaavaa, jos koko ajan pitää ajatella, että "tänäänkin pitää panna". :D

Kun nuha lakkaa, päätän noudattaa lääkärin ohjeita. Ihanaa, että on olemassa noin suorasanaisia ja hassuja lääkäreitä. :D Lokakuussa en hetkeäkään uhrannut ajattelemalla lapsettomuutta. Jatkan samalla linjalla. :)

Toivottavasti Te olette säästyneet syyslenssulta. <3