Hukkaan menee...

Kolmas ovis putkeen menee hukkaan. Emme taaskaan ole samaan aikaan kotona. Se siitä oviksesta. Voihan turhautuminen. Prkl.

Mitä mieltä olette?

Olen tässä pohtinut, josko alottaisin neljän vuoden tauon jälkeen e-pillerit. Syy tähän on se, että olen pillereiden syönnin lopettamisen jälkeen kärsinyt jatkuvasta leuanalueen aknesta. Näppylöitä tulee tasaisin väliajoin, joskus runsaastikin, eikä vaivaan ole löytynyt mistään apua. Alkaa vähitellen raivostuttaa!

Toinen syy olisi helpotus kivuliaisiin kuukautiskipuihin. 

Kolmannen syyn sain viikonloppuna. Kuulin, että jotkut ovat löytäneet avun lapsettomuuteen syötyään lyhyen kuurin e-pillereitä. Tuumin, josko olisin tätäkin keinoa kokeillut. Onko teillä kokemusta, tietoa, oletteko kuulleet huhupuheita, että kyseinen kikka olisi jotakuta auttanut? Vai onko ajatus ihan vieras...

Se suurin syy e-pillereiden aloittamiseen on siis nämä iho-ongelmat. En halua olla enää yli kolmekymppisenä tällainen näppyläleuka. Teininä en koskaan kärsinyt aknesta ja homma räjähti aikuisiällä käsiin pillerit lopetettuani.  Jos olette kärsineet tai kärsitte samasta vaivasta, jakakaa kokemuksianne. Avut, vinkit ja jeesit otetaan avosylin vastaan!

Toukokuussa taidan soittaa naistenklinikalle ja sopia jälleen uuden ajan yli puolenvuoden tauon jälkeen... Miten tämä aika onkin näin kulunut... Tai kyllähän mä sen tiedän. Kierrosta toiseen tässä elellään...

Aurinkoa viikkoonne! Mä yritän saada tällä viikolla valokylpyjä naiseudesta ja hormoniepätasapainosta ärtyneelle leualleni. MUR.

Vauvakuumeeni nukkui talviunta

Sieltä se on taas nostanut päätään. Halu saada oma lapsi. Lokakuussa päätin, etten jaksa stressata. Lakkasin yrittämästä. Vähensin blogien seuraamista ja omaa kirjoitteluani. Päätin, etten halua miettiä asiaa lainkaan. Nyt se on taas noussut - vauvakuume.

Eilen kävelyllä mietin, kuinka haluaisin vuoden päästä samaan aikaan lykkiä lastenvaunuja keväisellä asfaltilla, hiekan rahistessa renkaiden alla. Palmusunnuntaina mietin, että haluaisin pukea lapseni oksettavan suloiseksi pääsiäispupuksi ja kävisimme virpomassa isovanhempien luona. Minulla on näitä samoja ajatuksia ollut mielessä keväisin jo kolme vuotta. Useammassa tuttavaperheessä on lähiaikoina vietetty ristiäisiä ja nimiäisiä. Väkisinkin pistää miettimään, saanko koskaan järjestää juhlia omalle lapselleni.

Olen itsekäs, mutta en juuri nyt jaksa lukea blogeista yhtäkään kirjoitusta otsikolla "Varhaisultra" tai ""Rv sitä sun tätä"...

Kesä vielä ilman hoitoja... En suostu vielä siihen rumbaan. En ole henkisesti valmis kohtaamaan pettymyksiä. Lähes puolivuotta olen saanut elää siten, etten ole repinyt hiuksia päästäni kierron alettua. Se on ollut vapauttavaa.

Well look at me, I'm coming back again...

"Don't you know I'm still standing better than I ever did.

Looking like a true survivor, feeling like a little kid.

I'm still standing after all this time.

Picking up the pieces of my life without you on my mind..."

-B.Taupin-

Olen elossa. Olen etsinyt itseäni ja uskon ymmärtäväni, mitä olin kaiken tämän lapsettomuudesta johtuvan stressin vuoksi menettämässä.

Olen elänyt viisi kuukautta miettimättä lisääntymistä. En ole hankkinut testitikkuja, en ole kytännyt armottomasti kalenterista mahdollisia tärppipäiviä. Olen juonut ja juhlinut silloin kun siihen on ollut aihetta, enkä ole miettinyt, pitäisikö siideri jättää juomatta, jos kuitenkin olen raskaana. En ole vaivannut miestäni typerällä vonkaamisellani: "Nyt olis ne päivät taas..." Olen antanut hänen nukkua silloin kun nukuttaa.

Olen elänyt. Nauttinut terveemmästä elämästäni tammikuisen leikkauksen jälkeen. Olen käynyt ulkomailla. Olen kävellyt pitkiä kävelylenkkejä kevätauringossa. Lähipiirini on syntynyt lapsia. Olen käynyt baby showereissa. (Ja tässä kohtaa sen myönnän. Se on sattunut ja kirpaisee yhä vaikka olenkin toisten puolesta onnellinen.)

Tuttavieni lapset täyttävät vuosia. Tajuan, että ne lapset, jotka eivät olleet vielä edes saaneet alkuaan, kun minä jo yritin tulla raskaaksi, täyttävät tänä vuonna kaksi. Miten tämä aika on mennyt näin nopeasti, mutta toisaalta kuitenkin niin hitaasti...

Kevätaurinko sen minulle paljasti. Haluan jälleen yrittää. Tässä vajaan puolenvuoden aikana olen jopa miettinyt, että jätämmekö lapsiasian kokonaan. Ehkei meille ole tarkoitettu omaa lasta. Jospa vaan elämme elämäämme miettimättä asiaa yhtään sen enempää. Yritämme nauttia kummilapsista ja muista ympärillä olevista lapsista. Ei. Haluan vielä yrittää.

Tämä kevät ja kesä menemme ilman hoitoja. Ehkä ensi kuussa hankin ovistestejä. Jos syksyyn mennessä ei ole edelleenkään mitään tapahtunut, otan uudelleen yhteyttä naisten polille, jossa lakkasin syyskuussa käymästä. Olin silloin uupunut, väsynyt yrittämään turhaan. Toivottavasti tuolloin sitten lykkäisivät minut suoraan IVF-jonoon.

En ole syyskuun jälkeen syönyt tai piikittänyt itseeni minkäänlaisia ylimääräisiä mömmöjä. Mulla on pysynyt hiukset päässä! *tuulettaa* Parisuhteeni voi paremmin. Olen viisi kuukautta hapuilut ja ollut epävarma. Ehkä tämäkin aika pitkässä parisuhteessa olisi joskus tullut eteen. Minun kohdallani taatusti viime vuonna koetut ravaamiset lääkärillä ja ainaiset pettymykset lapsettomuuden pyörteissä edesauttoivat siinä, että vajosin välillä parisuhteessakin melkoiseen ahdinkoon. Kritisoin kyllä edelleen sitä, että kunnallisella puolella parisuhdeterapiaa tai -neuvontaa ei edes tarjottu, eikä mitään muutakaan henkistä tukea. Luulin olevani vahva, pärjääväni jopa yksin. Olin väärässä. Onneksi tajusin asian ajoissa.

Kevätaurinko lämmittänee huomennakin. Kesä on jo niin lähellä. Olen aika-ajoin miettinyt myös blogiani, mutta ette arvaakaan kuinka helpottavaa on ollut pitää tästäkin maailmasta taukoa. En ole päivittänyt omaa blogiani, enkä ole käynyt juuri lukemassa muiden kuulumisia. Olen ollut vapaa lapsettomuudesta! En uskonut senkään olevan mahdollista.

Mutta täällä minä yhä olen ja haluaisin kuulla, mitä Teille kuuluu? Kommentoikaa ja kirjoitelkaa viestikenttään kuulumisianne! <3

Ehkäpä intoudun kevään myötä taas kirjoittelemaan useammin. Ehkä jopa ensi viikolla...

Aurinkoa viikkoonne!

Ananas

Pakollinen tauko - ei siis ehkä vielä tänä vuonnakaan...

Ensi viikolla ovis. Olen juuri tuolloin leikkauspöydällä. Sappirakko poistetaan. Helmikuun ovulaatio osuu ulkomaanmatkalle. Minä reissussa, mies kotona.

Jos ja kun maaliskuussakaan ei natsaa, tämän vuoden puolella meitä ei edelleenkään tule olemaan kolmea.

Tällä hetkellä toiveeni on siinä, että saisin jo useamman vuoden ajan oireilleen ruuansulatukseni kuntoon. Jospa siitä löytyisi avain ja poispääsy lapsettomuudesta...

Wish me luck... En ole ikinä ollut leikkauksessa, enkä nukutettuna. Jännittää...

Kohti terveempää elämää...

Joka tammikuu tämä alkaa - kuntokuuri. Nyt hurahdin Keventäjät -nettisivuille. Padilla on niin helppo päivittää syömiset nettisivuille. Latasin myös S-ryhmän Foodie.fm -sovelluksen ja päätin, että hankin tästä eteenpäin aina maanantaisin koko viikon ruokatarvikkeet kaappiin. Suosittelen kumpaakin sovellusta! Tällä hyvin suunnitellulla kauppareissulla ei tule houkutuksia, tai en salli tulevan. :) En mene nälkäisenä kauppaan tai käy kaupassa joka päivä. Haluan elää terveellisempää ja kevyempää elämää. Tämän viikon ruokiin on kuulunut mm. itsetehty kasvissosekeitto sekä lihapullat salaatin kera. Olen ostanut pitkästä aikaa appelsiineja ja kasviksia kaapit täyteen. :P

Elämäntapamuutos sai alkunsa jouluaaton tienoilla, jolloin jouduin sairaalaan. Ei mitään vakavaa...Sappirakon poisto on edessä parin kuukauden päästä. Tällä hetkellä ensisijainen tavoitteeni ja unelmani on saada itseni kuntoon ja hoikempaan muottiin. Jos painoindekseihin on uskominen, pitäisi tiputtaa lähes 40kg. Karmivaa! Aloitan nyt kuitenkin ensin kymmenestä kilosta...Vauvahaaveet ovat nyt pakostakin jääneet taka-alalle. Hyvä niin. Päätin, että haemme apua IVF-hoidoista vasta tulevana syksynä, jos silloinkaan... Nyt ei vaan jaksa, eikä edes huvita... Lenkkeily, ruuanlaitto ja salikäynnit saavat nyt vallata mieleni. Kyllä tähän elämään vähän juhlintaakin pitää mahtua. ;) Lasi kuoharia ystävien kanssa on jo mielessä... Vankka uskoni on, että elämäntapamuutos tuo tullessaan paljon hyvää.

Energistä tammikuuta kaikille! <3

Muistetaan, että päivät pitenevät viikko viikolta... Kohta on kesä! <3

Lupaan kirjoitella kuulumisia ainakin kerran, pari kuukaudessa. Ehkäpä kerron teille täällä, miten elämäntaparemonttini etenee. ;) Onpa sitten taas yksi suuri motivaattori enemmän.

Kohti vuotta 2015

Toivottavasti vietitte ihanan joulun läheistenne ja rakkaimpienne kanssa. Täällä joulu oli valkoinen, herkullinen, lämmin ja tunnelmallinen. 

Vuosi 2015 lähenee kohisten. Toivon, että monelle tuo vuosi on se onnen vuosi, jolloin monet toiveet toteutuvat. Ovat ne toiveet sitten minkälaisia tahansa. Toivon, että itselleni tuleva vuosi tuo terveyttä, iloa ja onnea. 2014 loppupuoli on ollut minulle aika-ajoin rankka. Olen etsinyt itseäni ja terveyskin oli joulun alla vaakalaudalla. Olen yrittänyt löytää aikaa itselleni ja opetellut välillä myös rauhoittumaan.

Uudenvuodenlupaukseni on se, että saisin itseni parempaan fyysiseen kuntoon. Haluan löytää aikaa liikkumiselle, aikaa levolle ja terveelliselle ruualle. Lupaan olla stressaamatta ainakaan niin paljoa. IVF-hoidot saavat vielä alkuvuodesta olla jäässä. Haluan ensin itseni kuntoon. Taloudellistakin tasapainoa hoidot vaativat.

Löysin kirja-alesta joulun alla kirjan "Ihmeet tapahtuvat muille, lapsettomuuspäiväkirja". Odotan innolla lukuhetkiä kirjan parissa. Alku vaikutti lupaavalta ja jaoin jo ensimmäiset ajatukset kirjan kirjoittajan kanssa. Kirjoittelen kirjasta tuonnempana.

Mutta nyt ulkona paistaa niin kaunis aurinko, että mun on pakko rientää ulos koiran kanssa ja lähteä testaamaan uutta Polar Loopia ja talvikenkiä. Auringon näkeminen, lumi ja pakkanen saivat mieleni virkoamaan jouluna. Nyt pitää ottaa kaikki ilo tuosta säästä ja ulkoilun riemusta.

* Haluan toivottaa kaikille onnellista ja parempaa uutta vuotta 2015! *

Olen täällä edelleen, enkä ole Teitä unohtanut... Olen vain päättänyt olla murehtimatta niin paljoa. <3