Josko sitä elokuussa...

Kesä - eihän se vielä oikeastaan ole alkanutkaan. Tai sain minä edellispäivänä olkapäät kärvähtämään auringossa. Odotan innolla perjantaita. Silloin pitäisi paistaa! Aion pulahtaa ensimmäistä kertaa tänä kesänä ihan kunnolla uimaan. Juhannuksena vain käväisin kiireesti parit vedot mökkijärvessä. Ei voinut kutsua nautinnoksi.

Ensi viikolla olenkin koko viikon ulkomailla reissussa. Saksassa on ilmeisesti ihan mukavaa lomasäätä...+33C lupaili ensi viikolle matkakohteeseen *irvistys*. Vähän vähempikin toki riittäisi. (Eihän me suomalaiset taideta koskaan olla tyytyväisiä.) :)

Uuden kierron alkupäivillä mennään. Jälleen koin viime kierron lopulla valeraskausoireita. Rintoja kivisti, kuvotti ja teki mieli suolaista, milloin makeaa. Taidan olla koira. Minä ja minun valeraskauteni. Koskakohan mä oikeesti tajuan, että mun mieli huijaa taitavasti mun kroppaa? Mun kroppa huijaa vielä taitavammin mun mieltä. 

Heinäkuussa otolliset päivät osuvat kivasti yhteiseen loma-aikaan, joten taidanpa tilata pitkästä aikaa ClearBluen ovistestejä netistä. Olen aina onnistunut saamaan hymynaaman testiin. Heinäkuussa vielä ovistestin voimin ja elokuussa otan yhteyttä yksityiselle. Tai ehkä soitan ensin kunnalliselle...argh. Pitää vielä miettiä. Nyt on ollut aika levon, loman ja rentoutuksen, enkä ole ajatustakaan uhrannut lapsiasialle. (No okei...kyllä mä otolliset päivät kalenterista katsoin ja yritimme ne hyödyntää...tuloksetta.) Ovistestejä en ole varmaan yli puoleen vuoteen käyttänyt.

Huomaan, että kovin hiljaista on myös muissa seuraamissani blogeissa, jopa niissä, joissa on tärpännyt.

Haluaisin kuulla, miten teidän kesänne on sujunut? Olemme lähdössä autoajelureissuun mieheni kanssa heinäkuussa. Ehdotelkaas oivallisia matkakohteita tai yöpymispaikkoja näin kesällä Pohjois-Suomessa ja Lapissa. Kiutaköngäs on nähtävä ja ehkäpä ajelemme Pohjois-Norjaan saakka...

Kuulisin mielelläni myös jonkun kivan kesätapahtumavinkin. Mikä on Sinulle se juttu kesässä?

Mun juttu tänä kesänä on aikuisten värityskirjat! Ihan oikeesti! Mä olen aivan koukussa ja suosittelen kaikille! Ihanaa nollausta ja pääntuuletusta! :)

Mutta nyt KP4 ja kohti jälleen uutta yritystä nro ?? ja helteistä heinäkuuta...

Aurinkoa ja hellettä (vihdoinkin) kesäänne toivotellen, Ananas

Kesä - aikaa itselle

Kesäkuu on täällä. Kesäloma on täällä. Ja kyllä...tottakai ensimmäinen lomaviikko on mennyt kesälenssua sairastaessa.

Valeraskausoireet tulivat ja menivät, kierto alkoi. Uutta matoa koukkuun. En edes enää ole jaksanut laskea, monesko yritys on menossa. En halua tänä kesänä stressata lapsettomuutta. Jos tämä kesä onkin se viimeinen kesä kaksin, niin siitä on pystyttävä nauttimaan ilman stressiä.

Tänä kesänä aion:

- Valvoa niin myöhään, että näen aamu-usvan pellolla

- Käydä festareilla

- Syödä mansikoita. Paljon.

- Käydä uimassa monta kertaa

- Tehdä pyöräretken jonnekin kauemmas

- Käydä Saksassa

- Viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa

- Käydä jossain mökillä

- Saunoa kera vihdan

- Ottaa järkkärillä kesäkuvia

- Lukea ainakin pari kirjaa

- Lenkkeillä koiran kanssa metsässä

- Olla pelkäämättä ukkosta

- Syödä terveellisesti. Välillä epäterveellisestikin.

- Käydä jossakin kotimaan kesämatkailukohteessa

Ja kyllä...Kyllä mä aion myös yrittää lisääntyä. Mun piti tällä viikolla soittaa lapsettomuusklinikalle, yksityiselle puolelle. En soittanut.

Aurinkoa viikonloppuunne!

Ananas

En ole katkera

Olen täyttänyt tämän päivän siivoushommilla. Illalla on ihana istua puhtaassa kodissa ja nauttia siitä mitä minulla on. Haaveilla siitä mitä minulla/meillä voisi olla. Yksi makuuhuoneista on edelleen remontoimatta ja sisustamatta. Olemme asuneet talossamme jo useamman vuoden. Kovin ajattelin ja haaveilin joskus sisustavani lastenhuonetta melko pian häittemme jälkeen. Olen monta kertaa haaveillut ostavani iloisenväristä seinämaalia. Pääseväni Ikeaan ostamaan värikkäitä huonekaluja. Olen vuosien aikana ostanut ison kasan ihania lastenkirjoja. Lastenvaatteita en ole uskaltanut ostaa. En juuri ole muuton jälkeen tuohon huoneeseen koskenut. Se on meille romuhuone. Ehkä vuoden päästä sekin huone on remontoitu ja huone on saanut uuden asukin... Ehkä.

Tänään vietetään Lapsettomien lauantaita. Mieheni piti tuoda kaupasta kukkia. Pahoitteli ulko-oven avatessaan, että unohti. Oli ollut kyllä mielessä. :) Ei se haittaa... Riittää, että hänellä on tänään vapaapäivä. Ei tarvitse katsoa jääkiekkoa yksin. :) 

Huomenna olen iloinen kaikkien äitien puolesta. Iloitsen niiden ystävieni puolesta, jotka ovat saavat kokea äitiyden ilon. Juhlin omaa äitiäni ja käymme anoppilassa. En halua olla katkera. Katkerat ihmiset eivät ole viehättäviä. Olen sen itse huomannut itsestäni moneen kertaan. Olen nykyisin kuitenkin joka kerran katkera, kun kuulen vauvauutisia. Mutta se, että katkeruuteni kestää aina vain hetkisen, tekee minusta pirun vahvan naisen.

Olen siitä onnellinen, että minulla on kumppani, jonka kanssa voin suunnitella lapsiasioita. Osa lapsesta haaveilevista suree sitä, etteivät ole löytäneet vielä sitä oikeaa kumppania. Voimia Teille! <3 Olen siitä onnellinen, että minun ei ole vielä tarvinnut heittää kaikkia lapsihaaveita romukoppaan. Toivoa vielä on. Syytä lapsettomuuteemme ei ole löytyny. Emme ole saaneet minkäänlaista lopputuomiota. Olen onnellinen siitä, etten ole joutunut kokemaan yhtään keskenmenoa.

Tänään korkkaan kuohuvan. Juon lasillisen, ellen toisenkin ihan vaan siksi, että minä voin. 

Te lapsettomat. Me lapsettomat. Olette ajatuksissani tänään ja etenkin huomenna. Huomataksemme ettemme ole yksin asian kanssa, kommentoikaa kommenttikenttään <3. Se antaa minulle voimia ja toivottavasti kirjoituksillani pystyn jakamaan tunteeni jonkun toisen samassa tilanteessa elävän kanssa.

#LapsettomienLauantai

Olen äärimmäisen iloinen siitä, että en ole ainoa, joka aikoo viettää lapsettomien lauantaita. Sisälläni läikähti, kun huomasin, että muutamat Facebook-kaverinikin olivat liittyneet Lapsettomien lauantaihin. En todellakaan siis ole ainoa.

Mielestäni on tärkeää, että Simpukka ry. on nostanut esille myös niiden naisten lapsettomuuden, jotka elävät yksin. Niin paljon on heitäkin, jotka eivät ole löytäneet kumppania, jonka kanssa perheen perustaisi. Tärkeää on huomata myös se, että useat naiset hankkivat nykyisin korkeakoulutuksen. Tämä johtaa usein siihen, että lastenhankinta pitkittyy ja ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut. Itse kuulun näihin korkeakoulutettuihin. Halusin aikanani viedä opintoni loppuun, löytää vakituisen työpaikan, perustaa vahvemman pohjan mahdolliselle perhe-elämälle. Teinkö väärin taktikoidessani ja suunnitellessani antavani lapsilleni paremman elämän, lähinnä taloudellisessa mielessä? Olisiko vain pitänyt ottaa "riskejä" ja hankkia lapset opiskelujen aikana. Ei. Sitä en kadu, että hoidin ensin yliopisto-opintoni kuntoon. Opiskelin myös toisella paikkakunnalla, eikä mieheni asunut kanssani. Sain juhlia ja nautin täysillä opiskelijaelämän riennoista. Mitään en kadu.

Minulla on nyt melko vakaa elämäntilanne. On aviomies, talo, auto, koulutus ja virka. Tiedän elämästä paljon enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Olen saanut elää itsekästäkin elämää. Olen saanut elää itselleni ja olemme viettäneet aikaa kaksin mieheni kanssa kolmetoista vuotta. Olemme voineet elää toisillemme. 

Juuri nyt haluan elää hetkessä. Olen nauttinut hormonittomasta elämästäni. Uskon tosin, että otan vielä tämän vuoden puolella selvää tahosta, joka suostuisi inseminaatioon. Kunnallisella puolella sitä ei meille tehdä. Haluan jossain välissä jälleen yrittää...

Ja voi kuinka sydäntäni lämmitti, kun tuttavani otti minuun yhteyttä Facebookissa nähtyään, että "osallistun" Lapsettomien lauantaihin. Vain toinen ihminen, joka on joskus kärsinyt samasta, osaa ottaa asian niin suoraan puheeksi. Hän tsemppasi minua. Kehotti rohkeasti tarttumaan asiaan ja hankkiutumaan hoitoihin. Suositteli jopa yhtä tiettyä lääkäriä. Kiitos hänen, sain taas jostain uutta puhtia asiaan. <3

Tulevana lauantaina vietämme mieheni kanssa laatuaikaa kahdestaan. Pyhitämme päivän meille. Emme tarvitse lastenhoitajaa lähteäksemme ravintolaan tai elokuviin. Täytyy löytää ilo ja nautinto siitä, että me olemme me ja entistä vahvempia yhdessä. Kiitos lapsettomuuden.

Sunnuntaina, äitienpäivänä juhlistan äitiäni ja anoppiani. Iloitsen niiden puolesta, jotka saavat juhlia äitienpäivää äitinä. Kyllä minäkin vielä jonain päivänä. Tavalla, jos toisella. 

Toivon, että Lapsettomien lauantai saisi huomiota laajemminkin esimerkiksi uutisten kautta. Lapsettomien ja lapsettomuudesta kärsivien tulee saada ääni kuuluviin. Lapsettomuus pitäisi ottaa vielä aktiivisempaan keskusteluun. Pieniä askelia asia on Suomessakin ottanut eteenpäin. Muutamat amerikkalaiset tuttavani ovat tässä asiassa paljon monia meitä suomalaisia edellä. Eräs Facebook-tuttuni rapakon takaa päivitti viime viikolla tilapäivityksensä lapsettomuusklinikalta heti IVF-hoidon jälkeen. Suomalaiset usein kertovat lapsettomuudestaan vasta lapsen saatuaan... Niin... Tässäkin sitä kirjoittaa nainen nimimerkin takaa.

Aurinkoista viikonloppua kaikille! Olkaamme onnellisia siitä, mitä meillä on ja unelmoidaan rohkeasti siitä, mitä vielä haluamme saavuttaa. Olkaamme rohkeasti sitä, mitä olemme. 

Päivityksen paikka

Tervehdys!

Ajattelin, että on aika vaihtaa blogini ulkoasua. En ole tosin täysin tyytyväinen tähän uuteen banneriin, mutta ehkä jaksan muokkailla tuota banneria vielä jossain vaiheessa. Lähinnä pienoinen värivirhe häiritsee silmääni.

Mielestäni tämä sininen ulkoasu on nyt jotenkin seesteinen. Haluan, että blogini ulkoasu kuvastaa tätä omaa fiilistäni. Oloni on lapsettomuuden suhteen rauhallinen, odottava - seesteinen. Haluan blogissani tämän kesän aikana kirjoittaa muustakin elämästä. Olen nainen täynnä ajatuksia. Muitakin ajatuksia kuin oman lapsettomuuden tuskailu. Onhan lapsettomuus ollut jo viime vuodesta saakka elämässäni toissijaista. En voi kuitenkaan kieltää, etteikö asia mielessäni olisi ja ihan taatusti tulen nimenomaan lapsettomuudesta ja mahdollisista tulevista hoidoistakin täällä yhä kertomaan.

Haluan monipuolistaa blogiani. Haluaisin jakaa kanssanne vaikkapa lempireseptejäni, kirja- tai elokuva-arvosteluja, matkakokemuksia, meikkivinkkejä... Ajatuksia maailmanmenosta. Olen myös Buzzadorin tuotetestaaja ja voisin jakaa täällä arvioita testaamistani tuotteista. Ehdotuksiakin otan mielelläni vastaan.

Ihanaa...Toukokuu. Luonto on herännyt eloon. Niin minäkin. :)

Toivon teille lämpimiä toukokuun päiviä ja ihanaa alkavaa kesää. Lupaan olla taas aktiivisempi bloggaaja.

<3 Ananas

Hukkaan menee...

Kolmas ovis putkeen menee hukkaan. Emme taaskaan ole samaan aikaan kotona. Se siitä oviksesta. Voihan turhautuminen. Prkl.

Mitä mieltä olette?

Olen tässä pohtinut, josko alottaisin neljän vuoden tauon jälkeen e-pillerit. Syy tähän on se, että olen pillereiden syönnin lopettamisen jälkeen kärsinyt jatkuvasta leuanalueen aknesta. Näppylöitä tulee tasaisin väliajoin, joskus runsaastikin, eikä vaivaan ole löytynyt mistään apua. Alkaa vähitellen raivostuttaa!

Toinen syy olisi helpotus kivuliaisiin kuukautiskipuihin. 

Kolmannen syyn sain viikonloppuna. Kuulin, että jotkut ovat löytäneet avun lapsettomuuteen syötyään lyhyen kuurin e-pillereitä. Tuumin, josko olisin tätäkin keinoa kokeillut. Onko teillä kokemusta, tietoa, oletteko kuulleet huhupuheita, että kyseinen kikka olisi jotakuta auttanut? Vai onko ajatus ihan vieras...

Se suurin syy e-pillereiden aloittamiseen on siis nämä iho-ongelmat. En halua olla enää yli kolmekymppisenä tällainen näppyläleuka. Teininä en koskaan kärsinyt aknesta ja homma räjähti aikuisiällä käsiin pillerit lopetettuani.  Jos olette kärsineet tai kärsitte samasta vaivasta, jakakaa kokemuksianne. Avut, vinkit ja jeesit otetaan avosylin vastaan!

Toukokuussa taidan soittaa naistenklinikalle ja sopia jälleen uuden ajan yli puolenvuoden tauon jälkeen... Miten tämä aika onkin näin kulunut... Tai kyllähän mä sen tiedän. Kierrosta toiseen tässä elellään...

Aurinkoa viikkoonne! Mä yritän saada tällä viikolla valokylpyjä naiseudesta ja hormoniepätasapainosta ärtyneelle leualleni. MUR.