Pikkasen säätöä...

Tänään on ensimmäinen Puregon-pistos pistetty. Pistos itsessään oli helppo laittaa pistoskynän avulla. Se, mitä säätöä vaati saada tuo kynä käsiini ennen h-hetkeä, on asia erikseen...

Eilen kävin ostamassa lääkkeet (Puregon+Orgalutran). Apteekkiin meni rapiat 620 euroa. Toivottavasti ovat hintansa väärtejä kyseiset mömmöt. Oikea hinta ilman Kela-korvausta nousisi 1400 euroon. Nuo lääkkeet kun itseeni pistän, vois sanoa, että olen melkoisen arvokas nainen sen jälkeen. :D 

Tulin apteekista kotiin ja aloin iltasella tutkia lääkepakkauksia. Ihmettelin, kun ei missään paketissa ollutkaan pistoksiin vaadittavaa kynää. Aloin panikoida. Olin satavarma jo siinä vaiheessa, että kynää ei annettu lokakuussa polilta minun mukaani pistosopetuksen jälkeen. Tuolloin en osannut kynää polilta kysyä, sillä luulin kynän tulevan lääkkeiden mukana. Kaivoin ja pengoin kaikki laatikot ja kaapit ylösalaisin. Löysin vain neulat ja tarvikkeet Pregnyleihin. Epätoivo kasvoi... Aloin selvittää muutamalta apteekissa työskentelevältä tutultani, myydäänkö kyniä apteekissa. Ei myydä. Googletin ja huomasin, että kynät tosiaan saadaan matkaan polilta. Alkoi hysteerinen paniikki-itku. Soitin naistenpolille, jonka tiesin olevan suljettu iltaisin ja viikonloppuisin. Vastaajasta neuvottiin kiireellisissä tilanteissa soittamaan päivystykseen. Hetken tuumin, että tämänhän on oltava kiireellistä, sillä kynä oli saatava tai hoito siirtyisi jälleen kuukaudella eteenpäin.

Soitin päivystykseen. Ei apua sieltä, kuten arvata saattoi. He ystävällisesti selvittivät asiaa myös äitiyspolilta (jossa samat lääkärit kuin lapsettomuuspolilla). Vastaus: "Emme voi auttaa." Väänsin säälittävää paniikki-itkuani päivystyshoitajalle ja sanoin, että tiedän tasan huoneen ja laatikon sairaalassa, jossa kyniä pidetään. Päivystyshoitaja kehotti soittamaan maanantaina lapsettomuuspolille. Great. Silloin olisi aivan liian myöhäistä.

Liityin reilu viikko sitten Simpukan suljettuun keskusteluporukkaan Facebookissa. Kirjoitin hädissäni tilanteestani ja ei kauaa mennyt, kun jo alkoi ihanat kanssasisaret tarjoamaan kyniään ympäri Suomen. Olin valmis ajamaan pidemmällekin kynän vuoksi, kunnes lopulta suuren suureksi iloksi ja onneksi lähin kynä löytyi parinkymmenen kilometrin päästä. Se onni ja helpotus, joka tuon viestin jälkeen koitti. En voi tarpeeksi kiittää henkilöä, joka minulle kynän antoi. <3 Hän pelasti hoitomme, mielenterveyteni, yöuneni ja järkipahaseni.

Loppu hyvin kaikki hyvin siis...

Nyt on ensimmäinen pistos elimistössä ja matka kohti h-hetkeä voi alkaa... Voi tätä jännityksen määrää... Parin viikon aikana tulee tapahtumaan niin paljon. Ja niin paljon voi mennä myös mönkään, mutta en suostu ajattelemaan nyt mitään negatiivista. Hyvä tästä tulee. Tavalla tai toisella. 

<3 Ananas