Tuoresiirto meni mönkään...

2 viikkoa ensimmäisestä tuoresiirrosta - Tänään oli siis virallinen testipäivä, mutta tiesin sen jo useampi päivä sitten, että ensimmäinen tuoresiirto meni mönkään. Viime viikolla alkoi tuhruttelu tasan viikko siirron jälkeen. Myös kaikki vähäisetkin oireet loppuivat kuin seinään. Olen satavarma, että joku koitti kovin kiinnittyä, muttei vaan sitten pysynyt matkassa. :( Alkuviikon oireita olivat nippailut, päänsärky, rintojen kipeytyminen ja parina päivänä kuvotus, jota ei koskaan ennen ole ollut. Keskiviikkona vuodon alettua oireet loppuivat kuin seinään.

Eilen vasta lopetin Luget, kun vuoto vaan yltyi ja menkkakivut iskivät.

Tänään soitin polille. Nyt odotellaan uutta kiertoa ja pakastesiirtoa luonnolliseen kiertoon. Täytyy toivoa, ettei ovulaatio osu viikonlopulle. En jaksa odottaa... Haluan mahdollisimman pian päästä PASiin, jotta tarvittaessa uusi IVF mahtuu vielä tämän vuoden puolelle. Toki toiveena on, ettei uutta hormonirumbaa tarvitsisi käydä läpi. Toivotaan, että ne kaksi 5-päiväistä blastoa selviävät sulatuksesta...

Tällä kertaa näin... Sunnuntaina itkin. Vähän vielä maanantainakin, mut nyt tilalla on kiukku ja sen tuoma tsemppi ja kova halu uuteen siirtoon. Toivoa vielä on...

Ps. Viikon sisään kolme raskausuutista tutuilta... Kyllä koetellaan...

Ei ole reilua ei...

PP 7 - epätietoisuus on pahinta

Viikko sitten keskiviikkona siirrettiin alkio luokitukselta 4AA. Lääkärin sanojen mukaan erinomainen yksilö. Olo siirron jälkeen oli erikoinen. Siinä mä kävelin muina naisina vastaanotolta, kantaen sisälläni todennäköisesti elämäni ensimmäistä kertaa alkiota.

Seuraavina päivinä ei ollut juuri oireita. Lauantaina oli aika-ajoin pientä juilintaa ja menkkamaisiakin olotiloja. Sunnuntaista eteenpäin kiusaksi ovat saapuneet mm. päänsärky, rintojen kipeys ja muutamana päivänä ohimenevä kuvotus, jota minulla harvoin esiintyy. Päänsärky on ollut ajoittain niin paha, että olen joutunut ottamaan pari kertaa lääkärin määräämää Panadolia.

Tänään alkoikin sitten tuhruvuoto. Ei mitään suurempaa, mutta selvästi paperiin jäävää. Ei kuitenkaan ihan jokaisella vessakerralla. Pelottaa. Minkälaiseksi tuhru muuttuu huomenna? Ettei vaan menisi jo näin aikaisessa vaiheessa kesken ja vielä Lugesteronien ollessa päällä? Uskollisesti tietenkin muistan Luget ottaa joka päivä ja säännöllisin kellonajoin. Menkkakipuja ei ole ollut. Tänään ostin testin vaikka testata saisi vasta kuuden päivän päästä. Miten tämä voikin olla yhtä piinaa?!? Itkukin tänään tuli. Huoli on niin kovin suuri. Ette arvaakaan kuinka paljon olen asiasta googlettanut. Välillä saan mieleni rauhoittumaan ja tuumin, että jospa tämä on nyt sitten sitä kiinnittymisvuotoa, mutta taas toisessa käänteessä pelkään pahinta.

Lomareissulla on onneksi paljon muutakin ajateltavaa, mutta tällaisena iltana haluaisin niin kovin olla kotona. Herätä aamulla omasta sängystä ja todeta, että kaikki on hyvin.

Voi kunpa tämä ensimmäinen olisi jo tarrannut kiinni ja tuhruttelu jäisi tähän. Tälläkin hetkellä tuntuu, että nyt ne sitten alkoi... En voi kuitenkaan joka välissä ravata vessassakaan.

Pakkasessa on nyt 2x 4-luokituksen blastokystiä. 13 alkiota oli ollut vielä jatkoviljelyssä, mutta niiden kohtaloa ei oltu vielä kirjattu Omakantaan. Toivottavasti niistäkin olisi jokunen saatu pakastettua. Toivoa siis vielä on, mutta olisin niin kovin jo toivonut tämän onnistuvan...

Nyt varpaat ja sormet ristiin... Voi kunpa tämä ei aamulla muuttuisi painajaiseksi.

Kirjoitelkaa omia kokemuksianne tuhruista ja oireista. Koska olette saaneet tikkuun plussan siirron jälkeen? Kommenttinne voisi edes hetkeksi rauhoittaa mieltäni. <3

Vauvojen alkuja petrimaljoissa?

Eilen maanantaina piti olla siirto. Soittivat sairaalasta aamulla, että viikonlopun jälkeen labrassa oli niin monta hyvää, tasalaatuista alkiota, että laboratoriossa suositeltiin pitkää viljelyä. En ollut edes ottanut etukäteen selvää, että pitkä viljely on mahdollista. Totesin, että teemme tietysti siten kuin ammattilaiset suosittelevat. Nyt siirto on siis huomenna. Jos siis huomenna labrassa on elinkelpoisia blastokystejä. On tää jännää... Tää on niin hurjaa aikaa, ettei pää pysy perässä. Jännittää tavallaan tosi paljon, mut sit sitä taas jotenkin elää päivästä toiseen. Kaikki on tapahtunut niin nopeasti. Välillä huomaan jo etsiväni Huutonetistä lastenvaunuja ja henkkamaukan sivuilta vauvanvaatteita. En ole neljään vuoteen antanut itselleni lupaa lastenvaatteiden tai vauvantarvikkeiden hypistelyyn.

"Älä nyt ajattele liian positiivisesti", mieheni totesi tänään, kun fiilistelin, että saatan huomenna olla vähän niinku raskaana. Positiivuus on mun juttuni. Mä haluan pitää nyt mielen positiivisena ja tiputaan sitten niin pirun kovaa ja korkeelta, jos sikseen tulee. Kyllä mä sieltä sit taas nousen.

Nyt sitten kaikki varpaat ja sormet ristiin ja pystyyn, että huomenna olis sitkeä kaveri matkassa...

Montakohan pientä ihmettä meitä huomenna sairaalassa odottaa...

Sittenkin 19!

Punktio takana ja mä olen yhä elävien kirjoissa. Eilinen päivä starttasi kukonlaulun aikaan. Ajokeli oli inhottava ja onneksi olimme varanneet kaksi tuntia aikaa matkaa varten. Olimme perillä juuri oikeaan aikaan, eli yhtään ei ylimääräistä aikaa jäänyt. TAYSin lapsettomuuspolilla on ihan uudet, viihtyisät ja tyylikkäät tilat. Jotenkin jo pelkästään noista tiloista tuli rauhalliselle mielelle. Tilassa oli paljon tuoreita kukkia ja värit, joita sisustuksessa oli käytetty, oli mulle mieleisiä. Hassua, miten semmosiinkin asioihin kiinnitti mennessään huomiota. 

Punktiota varten laitettiin kanyyli käteen. Se oli ehkä punktion kivuliaimpia vaiheita. En ole neulakammoinen, joten eipä se kanyylinkaan laittaminen kamalaa ollut. Toipumistiloissa oli ihan huippu sairaanhoitaja! Hän loi kyllä rentoa ilmapiiriä ympärilleen rempseällä otteella. :) Punktio itsessään sujui lähes kivuttomasti. Ensin kerättiin vasemmalta puolelta. Loppuvaihe vasemmanpuolen keräyksessä oli kyllä jonkin verran kivuliasta. Oli kuulemma munarakkuloita niin ylhäällä. Vasen puoli ei tuntunut missään ja pystyin katsomaan operaatiota koko ajan ruudulta. Komeita möllyköitä oli ruutu piukassa. Kaiken tämän pystyin käymään läpi ilman rauhottavia. Ajattelin, että toipuukin sitten nopeammin, kun ei ole ihan pöllyssä.

Punktion jälkeen lepäilin tunnin tai puolitoista. Ajankulu jotenkin hämärtyi. En osaa edes sanoa, kauan punktiossa meni aikaa. Puolisen tuntia ehkä...

Loppusaldoksi saimme 19 munarakkulaa. Lääkäri totesi jo punktion aikana, että "hyvin olet muninut". :D

Maanantaiksi saimme siirtoajan. Jollei puhelin soi ennen sitä, siirto siis tapahtuu tuolloin. Jännää... Nyt pitää vaan ottaa rennosti ja juoda paljon, sillä hyperstimulaation riski on olemassa, sillä rakkuloita oli niinkin paljon. Olo näin seuraavana päivänä on hyvä. Vahvalla Panadolilla on pärjännyt ihan mainiosti. Yöunet tekivät hyvää ja sain nukuttuakin kunnolla.

Eilen aloitin myös Lugesteronin. Sitä jatketaan ainakin seuraavat kaksi viikkoa, jos kaikki hyvin menee ja siirtoon maanantaina päästään. Valmistajalta oli suurempi annoskoko loppu ja tarvitsin uuden reseptin pienempään annoskokoon. Apteekki, jossa olen asioinut, oli hoitanut ihanasti kaikki tarvitsemani Luget hyllyyn vaikka en ollut varannut kuin alustavasti yhden paketin. Nuo Luget maksoivat 58euroa. Eli tähän saakka (ennen poliklinikkakäyntimaksuja) pelkkiin lääkkeisiin on kulunut n. 700 euroa.

Nyt varpaat ja peukut pystyyn, että saisimme siirtoon yhden oivan yksilön ja jos vaikka pakkaseenkin riittäisi alkioita. 

Aurinkoista viikonloppua ja lämpöistä ystävänpäivää kaikille Teille! <3

Kypsyttelyä ennen punktiopäivää

Tänään kävin jälleen ultrassa. Lääkäri sai tällä kertaa 16 rakkulaa näkyviin. Yksi oli 22mm, mutta muut olivat 11-16mm kokoluokkaa. Sain kuitenkin vihdoin päivän punktioon! JEE!!! Punktiopäivä on tuleva perjantai. Enää siis vain muutama hassu päivä, jotka nekin menevät siivillä töitä tehden. Jotenkin ihan todella hurjaa! Nyt tämä tosiaan on kohta totta. Viikonloppu tulee olemaan piinaava. Jännittyneenä jään odottelemaan sitten punktion jälkeistä puhelinsoittoa. Toivottavasti edes jotakin saadaan pakkaseenkin. On tää todella hurjaa! No...Ensin pitää punktion sujua hyvin.

Punktiopäivä alkaa kukonlaulun aikaan, sillä asumme kahden tunnin päässä sairaalasta, mutta luulen, että perjantaiaamuna pomppaan sängystä kellon soidessa. :)

Nyt sitten vielä 4 päivää Puregonia ja Orgalutrania ja keskiviikkona illalla Pregnyliä. (HUOM! Muokattu tieto tarkistuksen jälkeen...) Pistosten määrä siis vaan kasvaa. Onneksi pistokset ovat onnistuneet tähänkin mennessä kyllä ihan helposti. Vähän pistoskohtia eilenkin juili, mutta ei mitenkään tuskaista ole ollut. Hain tänään apteekista uudet saisit Orgalutrania. Sekin on kyllä ihan mielettömän hienoa, että meillä suomalaisilla on Kelan tuki. Yli kahdensadan euron ostokset maksoivat tänään 5 euroa. Olen onnellinen veronmaksaja. Ostin lisäksi mammavitamiineja foolihapolla. Foolihappoa olisi pitänyt jo hyvän tovin syödä. Itse olen syönyt vasta pari viikkoa.

Eilen vielä harmittelin, sillä luulin 270euron Puregonin jäävän käyttämättömänä jääkaappiin, mutta sillekin tulee nyt siis käyttöä.

Nyt peukut ja varpaat pystyyn joka niemessä ja notkelmassa! Tästä ja ensi viikosta tulee elämäni jännittävin...

Tänään ei edes harmittanut lärvikirjan sivulle pompannut kuva tuttavastani, joka poseeraa raskausmahansa kanssa. Mä olen päättänyt, että kohta mullakin on samanlainen maha. (Ja näin mä olen päättänyt asian olevan, kunnes toisin todetaan.)

Onko vihdoinkin meidän vuoromme? 

14 - onnenluku?

Eilen oli ensimmäinen ultra, jossa tarkistettiin, miten kroppa on reagoinut Puregoniin ja Orgalutraniin. Lääkäri sai näkyviin 14 munarakkulaa, jotka olivat läpimitaltaan 9-15mm välillä. Liian pieniä olivat vielä...Jatkan siis pistoksia viikonlopun yli ja maanantaina aamusta on uusi ultra, jossa toivottavasti sitten jo sovitaan punktiopäivästä. Lääkäri sanoi, että tuo 14 on hyvä lukumäärä. Itse jotenkin tuumailin ja tuumailen vieläkin, että onko se tarpeeksi, sillä kun olen seurannut keskustelupalstoja, porukka kertoilee 20-40 follikkelista. Paljonko teillä on löytynyt? Ehkä tuo 14 on sitten kuitenkin turvallinen lukumäärä ja entäs, jos niistä suurin osa onkin sitten hedelmöittymiskykyisiä. Silloinhan tuo 14 on varsin riittävä määrä. Täytyy nyt vaan toivoa parasta.

Kerroin sairaalassa myös tuosta kynäepisodista. Tuumailivat sitten siinä, että hoitajana oli lokakuussa uusi vasta-aloittanut, jolta on jäänyt kynä epähuomiossa antamatta. Lääkäri sanoi, että tekevät vastaisuuden varalle jonkin suunnitelman, että kyniä olisi saatavilla niitä tarvitseville myös aukioloajan ulkopuolella. Hyvä niin.

Maanantaina siis aamusta jälleen uuteen ultraan. Perjantainenkin ultra teki jo vähän ilkeetä. Selkeästi munasarjat melko arat. Eilisestä saakka ollut myös pientä juilintaa varsinkin oikealla puolella, mutta se kuuluu toki asiaan. Vasen puoli oli muutenkin jotenkin vähän piilossa. Lähellä kohtua kuulemma.

Pistosten kanssa ei ole ollut ongelmia. Jopa joka päivä oikein odotan, että koska pääsen pistämään. :) olen saanut vatsaani vain kaksi mustelmaa, eikä pistokset tee lainkaan kipeää. 

Nyt viikonloppu rentoutuen ja maanantaiaamua odotellen. On tää jännää aikaa...

Pikkasen säätöä...

Tänään on ensimmäinen Puregon-pistos pistetty. Pistos itsessään oli helppo laittaa pistoskynän avulla. Se, mitä säätöä vaati saada tuo kynä käsiini ennen h-hetkeä, on asia erikseen...

Eilen kävin ostamassa lääkkeet (Puregon+Orgalutran). Apteekkiin meni rapiat 620 euroa. Toivottavasti ovat hintansa väärtejä kyseiset mömmöt. Oikea hinta ilman Kela-korvausta nousisi 1400 euroon. Nuo lääkkeet kun itseeni pistän, vois sanoa, että olen melkoisen arvokas nainen sen jälkeen. :D 

Tulin apteekista kotiin ja aloin iltasella tutkia lääkepakkauksia. Ihmettelin, kun ei missään paketissa ollutkaan pistoksiin vaadittavaa kynää. Aloin panikoida. Olin satavarma jo siinä vaiheessa, että kynää ei annettu lokakuussa polilta minun mukaani pistosopetuksen jälkeen. Tuolloin en osannut kynää polilta kysyä, sillä luulin kynän tulevan lääkkeiden mukana. Kaivoin ja pengoin kaikki laatikot ja kaapit ylösalaisin. Löysin vain neulat ja tarvikkeet Pregnyleihin. Epätoivo kasvoi... Aloin selvittää muutamalta apteekissa työskentelevältä tutultani, myydäänkö kyniä apteekissa. Ei myydä. Googletin ja huomasin, että kynät tosiaan saadaan matkaan polilta. Alkoi hysteerinen paniikki-itku. Soitin naistenpolille, jonka tiesin olevan suljettu iltaisin ja viikonloppuisin. Vastaajasta neuvottiin kiireellisissä tilanteissa soittamaan päivystykseen. Hetken tuumin, että tämänhän on oltava kiireellistä, sillä kynä oli saatava tai hoito siirtyisi jälleen kuukaudella eteenpäin.

Soitin päivystykseen. Ei apua sieltä, kuten arvata saattoi. He ystävällisesti selvittivät asiaa myös äitiyspolilta (jossa samat lääkärit kuin lapsettomuuspolilla). Vastaus: "Emme voi auttaa." Väänsin säälittävää paniikki-itkuani päivystyshoitajalle ja sanoin, että tiedän tasan huoneen ja laatikon sairaalassa, jossa kyniä pidetään. Päivystyshoitaja kehotti soittamaan maanantaina lapsettomuuspolille. Great. Silloin olisi aivan liian myöhäistä.

Liityin reilu viikko sitten Simpukan suljettuun keskusteluporukkaan Facebookissa. Kirjoitin hädissäni tilanteestani ja ei kauaa mennyt, kun jo alkoi ihanat kanssasisaret tarjoamaan kyniään ympäri Suomen. Olin valmis ajamaan pidemmällekin kynän vuoksi, kunnes lopulta suuren suureksi iloksi ja onneksi lähin kynä löytyi parinkymmenen kilometrin päästä. Se onni ja helpotus, joka tuon viestin jälkeen koitti. En voi tarpeeksi kiittää henkilöä, joka minulle kynän antoi. <3 Hän pelasti hoitomme, mielenterveyteni, yöuneni ja järkipahaseni.

Loppu hyvin kaikki hyvin siis...

Nyt on ensimmäinen pistos elimistössä ja matka kohti h-hetkeä voi alkaa... Voi tätä jännityksen määrää... Parin viikon aikana tulee tapahtumaan niin paljon. Ja niin paljon voi mennä myös mönkään, mutta en suostu ajattelemaan nyt mitään negatiivista. Hyvä tästä tulee. Tavalla tai toisella. 

<3 Ananas