Kohti vuotta 2015

Toivottavasti vietitte ihanan joulun läheistenne ja rakkaimpienne kanssa. Täällä joulu oli valkoinen, herkullinen, lämmin ja tunnelmallinen. 

Vuosi 2015 lähenee kohisten. Toivon, että monelle tuo vuosi on se onnen vuosi, jolloin monet toiveet toteutuvat. Ovat ne toiveet sitten minkälaisia tahansa. Toivon, että itselleni tuleva vuosi tuo terveyttä, iloa ja onnea. 2014 loppupuoli on ollut minulle aika-ajoin rankka. Olen etsinyt itseäni ja terveyskin oli joulun alla vaakalaudalla. Olen yrittänyt löytää aikaa itselleni ja opetellut välillä myös rauhoittumaan.

Uudenvuodenlupaukseni on se, että saisin itseni parempaan fyysiseen kuntoon. Haluan löytää aikaa liikkumiselle, aikaa levolle ja terveelliselle ruualle. Lupaan olla stressaamatta ainakaan niin paljoa. IVF-hoidot saavat vielä alkuvuodesta olla jäässä. Haluan ensin itseni kuntoon. Taloudellistakin tasapainoa hoidot vaativat.

Löysin kirja-alesta joulun alla kirjan "Ihmeet tapahtuvat muille, lapsettomuuspäiväkirja". Odotan innolla lukuhetkiä kirjan parissa. Alku vaikutti lupaavalta ja jaoin jo ensimmäiset ajatukset kirjan kirjoittajan kanssa. Kirjoittelen kirjasta tuonnempana.

Mutta nyt ulkona paistaa niin kaunis aurinko, että mun on pakko rientää ulos koiran kanssa ja lähteä testaamaan uutta Polar Loopia ja talvikenkiä. Auringon näkeminen, lumi ja pakkanen saivat mieleni virkoamaan jouluna. Nyt pitää ottaa kaikki ilo tuosta säästä ja ulkoilun riemusta.

* Haluan toivottaa kaikille onnellista ja parempaa uutta vuotta 2015! *

Olen täällä edelleen, enkä ole Teitä unohtanut... Olen vain päättänyt olla murehtimatta niin paljoa. <3

Ei mitään oloja...

Nääh...kierto lähenee loppuaan. Tämä kierto hyödynnettiin ja testasin jopa oviksen. Sain selkeät kaksi viivaa. Testit oli pakko käyttää, sillä olisivat menneet joulukuun alussa vanhaksi. Tällä hetkellä vatsa vähän juilii, mutta johtuu taatusti vain illalla syömästäni ruuasta. Eiköhän kierto taas viikonlopun huitteilla ala.

Tammikuussa on uuden pohdinnan paikka. Jatkammeko IVF-hoitoihin syksyn harkintatauon jälkeen? Työterveyslääkäri kehotti malttamaan, joten luulen, että haluan vielä säästää vähäiset rahani ja yrittää luottaa luomuun... 

Ihanaa joulunodotusta Teille kaikille! <3

Palaan kertomaan pian...kävi miten kävi tämän kierron kanssa...

Kyllä se kirpasee...

Viikon sisään kolme vauvauutista Facebookissa. Vaaleanpunaisia neniä sairaalamyssyjen alla.

Myönnän. Sattuu joka ainoa kerta.

Itsellä taas uusi kierto alkamassa. Mä niin tunnen sen.

Mantrani tänään:

"Unohda koko asia. Älä mieti. Älä yritä. Kyllä se joskus onnistuu. Nauti. Rakasta. Elä. Ole onnellinen muiden puolesta. Yritä edes."

"Nuhalääkäriltä" tsemppiä lapsettomuuteen

Olen ollut jo viikon kamalassa räkätaudissa. Yskä on ollut järkyttävä. En ole pitkään aikaan ollutkaan näin kipeä.

Kävin työterveyslääkärillä hakemassa sairaslomaa ja yskänlääkereseptiä. Lääkäri kysyi ennen reseptin kirjoittamista: "Ethän ole raskaana?" Tähän oli vastattava, etten voi olla varma. Kierto on lopuillaan, mutta varmuuden saan vasta parin päivän päästä. Totesin, että tuskin kuitenkaan nytkään olen raskaana, kun kohta kolmatta vuotta yritetty. Tästähän lääkäri otti kopin...

Lääkäri kysyi, olenko käynyt tutkimuksissa. Olenhan minä ja miehenikin, mutta mitään syytä ei ole löytynyt. Tähän lääkäri totesi, että olen vasta kolmekymppinen ja aikaa vielä on. Nyt työterveyslääkäri antoi vahvistuksen sille, että oikealla tiellä olen. Asiaa ei pidä miettiä. Seksistä ei saa tulla pakkopullaa vaan sen on oltava hauskaa ja romanttista. Lääkäri antoi vinkit kynttiläillallisiin ja kynttilöiden sytyttämisiin, hemmotteluhetkiin. Hän käski ripustaa makuuhuoneen oven yläpuolelle kyltin "lemmenpesä". :D Hän myös totesi, että on väärä käsitys, että nainen voi hedelmöittyä vain tiettyinä päivinä. 

Hänellä oli teoria siihen, miksi niin monesti yhdenillanjutuistakin naiset raskautuvat. Seksi on silloin kivaa. Hän ehti ottaa esille myös sen, että eläinmaailmassakin on esimerkkejä siitä, että hommat onnistuvat silloin paljon todennäköisimmin, kun osapuolilla on hauskaa.

Minua huvitti. Tämä mieslääkäri oli niin hauska ja hyväntuulinen. Hän totesi lopuksi, että lääkärin määräyksestä lakkaan ajattelemasta lapsenhankintaa ja alan nauttia seksistä. :D Hän käski parin kuukauden päästä raportoida, missä silloin mennään. Hän kirjaimellisesti sanoi, että se on miehellekin järkyttävän stressaavaa, jos koko ajan pitää ajatella, että "tänäänkin pitää panna". :D

Kun nuha lakkaa, päätän noudattaa lääkärin ohjeita. Ihanaa, että on olemassa noin suorasanaisia ja hassuja lääkäreitä. :D Lokakuussa en hetkeäkään uhrannut ajattelemalla lapsettomuutta. Jatkan samalla linjalla. :)

Toivottavasti Te olette säästyneet syyslenssulta. <3

En ole unohtanut...Teitä.

Täällä ollaan...yhä elossa ja elävämpänä kuin menneenä puolivuotisena olen ollutkaan.

Olen halunnut hetkeksi unohtaa. En ole syönyt lääkkeitä. En ole käynyt lääkärissä. Kiertokalenteria en ole juuri seurannut. Edelliset kuukautiset tosin kirjasin ylös. Kaiken varalta.

Voin paremmin kuin moneen kuukauteen. Parisuhteeni voi nyt paremmin. Olemme puhuneet lapsettomuudesta uudella otteella. En ole tuijottanut kalenteria ja pelännyt, onko mieheni töissä juuri oviksen aikaan. En ollut lainkaan pettynyt, kun kiertoni jälleen alkoi. Tiesin, ettei mitään ollut odotettavissa.

En ole seurannut muiden blogeja. Olen tietoisesti ja tiedostamatta pyyhkinyt lapsiprojektin mielestäni. Olen halunnut olla minä. En silti toki ole unohtanut Teitä muita. Minulla ei ole ollut voimia, eikä halua päivittää blogia. Täydellinen nollaus siis.

Mulla on nyt hyvä olla. Oloni on itseasiassa loistava! 

Ensi viikolla mahdollisen ovulaation aikaan olen ulkomailla. Se ei nyt haittaa. Haluan elää itselleni, miehelleni ja ystävilleni. Aion elää tämän loppusyksyn ja mahdollisesti joulunkin ihan vaan näin, ilman huolta ja stressiä. Ilman pettymyksiä ja turhia toiveita. Tammikuussa punnitsemme asiaa uudelleen. Lähteäkö kohti IVF-hoitoja. Nyt en jaksa, enkä halua.

Ymmärrän täysin, miksi yksityisten puolten hoitohin kuuluu myös pääkopan hoito ja keskusteluapu. Olen tässä pohdiskellut ja tullut siihen lopputulemaan, että olen ollut jo useamman kuukauden masentunut tai ainakin melko syvissä vesissä olen uinut. En ole tuntenut hetkeen itseäni. Olen aloittanut itseni etsimisen. Olen jo lyhyessä ajassa löytänyt sen, joka on ollut hukassa. Kunnallisella puolella on vain pikaisesti kerran kuussa ultrattu munasarjat. Kukaan ei ole kysynyt miten jaksan.

Lapsettomuus ja suru ei lähde minusta koskaan. Eikä tarvitsekaan. Se on aina osa minua. Nyt vaan en jaksa märehtiä asiaa. Ensi kuussa ajatukseni saattavat olla toiset. Ehkä ensi kuussa mieleni taas halajaa ovistikkujen ja lääkkeiden pariin. Se on sitten silloin... Nyt on nyt ja voin hyvin! 

<3 Ettehän unohda minua. Toivon, että pysytte siellä, vaikka minulla ei juuri nyt ole ollutkaan haluja kirjoittaa... Olette yhä tärkeä tuki. On ollut ikävä tsemppiviestejänne! Palaan taas, kun aika on oikea... :) Mieleni päällä on paljon asioita ja pohdiskeluja, jotka haluan kirjoittaa auki. Odotan vain oikeaa hetkeä.

Kirpsakkaa loppusyksyä! Tänään kotimatkalla satoi lunta...

Ristiriitainen elämä

Olen ollut nyt tässä kierrossa ilman lääkkeitä. En käynyt follikkeliultrassa. Ajankohta olisi ollut tällä viikolla. Olen yrittänyt olla katsomatta kalenterista kierron kulkua. En ole siinä täysin onnistunut. Olen yrittänyt nauttia olostani. Olen juhlinut, nähnyt ystäviä. Päätös on ollut taatusti oikea. En olisi jaksanutkaan lähteä IVF-rumbaan vielä. Olen puntaroinut elämääni. Löytänyt mieleni sopukoista naisen, joka haluaa nauttia elämästään. En jaksa nyt, että minua tutkitaan ja minua käsketään. Haluan olla spontaani. Nauttia hetkestä.

Vaikka nämä pari viikkoa ovatkin tehneet mielelleni hyvää, on tunne silti ristiriitainen. On hyvin epätodennäköistä, että saan kahta viivaa tikkuun ennen tammikuuta. Tammikuussa ajattelin seuraavan kerran pohtia mahdollista IVF-hoitojen aloitusta. Monien muiden elämät menevät lapsiasioiden kanssa eteenpäin. Meidän tarinamme on tauolla. Kaipuu äidiksi on minussa edelleen...eikä se tule minusta lähtemään. Huomaan täyttäväni elämäni nyt kaikella muulla. Yritän etsiä elämästäni kaikkea sellaista, joka ei ole mahdollista perhe-elämää eläessä. Yritän väkisin vakuutella itselleni, etten kaipaa lasta. Näin on hyvä. Joudun valehtelemaan itselleni tauotta.

Onhan tää nyt ihan pirun rankkaa henkisesti. Elän koko ajan siinä pelossa, että kuulen lähipiiristäni lisää raskausuutisia. Pelkään jo etukäteen omaa reaktiotani. Olenko nyt siinä vaiheessa, että purskahdan lohduttomasti itkemään ihmisten edessä. Toisaalta on fiilis, että ihan sama. Mun elämäni on vaan tarkoitettu menevän näin. 

Tässä mä yritän todistella itselleni ja muille, että kaikki on hyvin ja nyt menee paremmin kuin viimeiset puoli vuotta on mennyt. Silti pääni on ihan sekaisin. En tiedä mitä haluan tai mihin olen valmis.

Syksyiseltä lenkiltä sain tänään taas mielenrauhaa. Metsässä oli niin ihanan hiljaista. Pohdin elämääni ja mahdollista tulevaa. Haluanko käyttää veronpalautusrahat lapsettomuushoitoihin, vai olenko itsekäs ja varaan ensi kesäksi matkan jonnekin kauas? Olenko kuitenkaan kahden ja puolen vuoden jälkeen valmis maksamaan mahdollisesta lapsesta, joka ei ehkä koskaan saakaan alkuaan? Voinko elää itsekkäästi ja nauttia elämästäni miettimättä lapsiasiaa? Kuinka paljon muut minulta odottavat? Mitä mieheni asiasta ajattelee? Hän kun on jotenkin todella ulkopuolisen oloinen tällä hetkellä, eikä juuri keskustele asiasta kanssani...

Mieleni kulkee vuoristorataa. Haluan löytää rauhan ja unohtaa - edes hetkeksi.

Kp1 ja pään tuuletus

Joo...Kyllähän mä tämän tiesin. Ei tälläkään kertaa...

Mua ei edes ota päähän. Mä nimittäin jotenkin niin tiesin tämän. Eipä koskaan aiemminkaan oo tärpännyt. Miksi olis nytkään...

Mä pidän nyt hoidoista taukoa. Ei lääkkeitä, ei ultrassa ravaamista, ei kalenterin vahtaamista, ei pistoksia, ei stressiä. Mä haluan olla mä! 

Blogia en toki jätä. Aion kirjoitella ajatuksiani ja mieleni sopukoita auki tänne kaiken kansan ihmeteltäväksi edelleen. Täältä olen saanut voimaa ja tämän kautta olen toivottavasti antanut jollekin muullekin voimaa...

Mä oikein odotan tätä lääkevapaata syksyä. Jos tammikuussa on sama tilanne, mietin sitten uudemman kerran mahdollisia IVF-hoitoja. Nyt keskityn saamaan itseäni parempaan kuntoon. Syksysäät ja ihanat iltalenkit odottavat. Ja hei...mä voin surutta koko syksyn pitää hauskaa, juhlia ja nauttia ystävien seurasta kuoharin kera! :D Mulla on niin hauska viikonloppu takana, että se oli kyllä osasyy ja potku persuksille, että "Muista elää! Nauti! Pidä hauskaa!" Hetkeen en nimittäin ole tuntenut itseäni ja mm. näitä katkeruuden tunteita. Toivon, että pettymyksen hetket ovat pienempiä tästä eteenpäin, ainakin syksyn ajan.  IVF-pettymyksiä en nyt jaksaisi.

Aurinkoa Teille tähän ihanaan syyskuiseen viikkoonne! <3

Kuva: Google

Veitsi kurkulla...

Koko viikon ollut menkkamaisia kipuja ja nk. supisteluja. Olen koko ajan varma, että nyt alkaa menkat ja tämäkin kierto oli turha. Testit kaapissa polttelevat. Vielä en ole sortunut. Enkä aio sortua... Kalenterin mukaan kp1 olis huomenna. Saattaa heittää kalenterin arviot parilla päivällä. 

Välillä menkkajuilintaa ei tunnu lainkaan. Mut onhan tää nyt raivostuttavaa, että jokaisen pienenkin krampin aikana ajattelen, että tää oli taas tässä.

Mä oon päättänyt, että jos nyt ei tärppää, pidän taukoa lääkkeistä ja ultrassa hyppimisistä. IVF-puhelua kehiin sitten tammikuussa, jos sikseen on. Nyt en vaan jaksa, eikä ole mielenkiintoakaan. Paskat.

Alavatsassa tuttu tunne... "Älä yhtään elättele turhia toiveita."

Piinapäivä jatkuu...

Hei sinä...

...sinä, joka jonotit tänään kaupan kassalla olutpullojen kanssa, tupakalta haisevana, viimeisillään raskaana. Ymmärrätkö, että se, mitä sisälläsi kannat, on suuri lahja? Sinulla on jotakin suurta, kallista, arvokasta, mitä minulla ei ole. Olet saavuttanut elämässäsi sellaista, jota monet eivät ehkä koskaan saavuta.

Hei sinä, joka olet elänyt elämäsi siten, että jo ensimmäinen lapsesi otettiin huostaan. Ymmärrätkö, minkälaisen elämän olet lapsellesi antanut? Tai mitä olet ottanut häneltä pois? Vain siksi, että sinä saat elää elämääsi välittämättä toisista. Haluatko todella tehdä samat virheet uudestaan? Sinä pidät hauskaa, tulet raskaaksi, saat korvauslääkkeitä päihdeongelmaasi raskausaikana, tuhoat syntyvän lapsen elämän jo ennen kuin kohdun ulkopuolinen elämä on ehtinyt alkaa. Joku toinen ottaa synnytyksen jälkeen vastuun lastesi kasvatuksesta. Ymmärrätkö? Lapsesi tulevat aina olemaan sirpaleina. Rikki.

Hei sinä, joka laitoit Facebookiin kuvan ultrakuvasta. Olen puolestasi onnellinen. Todella onnellinen, mutta samalla niin katkera. Kerrot neuvolakäynneistä, hehkutat laskettua-aikaa, jaat kuvia remontoidusta lastenhuoneesta. Jokainen päivitys tekee kipeää. Saa minut muistamaan, että en ole onnistunut tulemaan raskaaksi lukuisista yrityksistä ja lääkityksestä huolimatta.

Hei sinä, joka menit viime kesänä naimisiin. Olet raskaana. Soitit ja ilmoitit asiasta. Olen onnellinen puolestasi, mutta itkin itseni yöllä uneen. Tiedätkö tunteen, kun tuntuu, että kaikki ympärillä kaatuu hetkeksi? Tuntuu, että kaikilla muilla on oikeus ja mahdollisuus onneen. Menin naimisiin yli kaksi vuotta sitten. Lapsi olisi saanut tulla jo heti yhdeksän kuukautta häiden jälkeen. Vieläkään en ole raskaana. Jokaisen raskausuutisen jälkeen minun on kasattava itseni kokoon. Liimattava sirpaleet paikoilleen. Käytävä rohkeasti kohti uutta kiertoa. Uusia hoitoja. Uskottava, että vielä minäkin...

Entäpä sinä, joka olet taas raskaana. Kolmatta kertaa kolmen vuoden sisällä. Ymmärrän, että valitat yövalvomisista, pyykkikasoista, korvatulehduskierteistä, rahapulasta tai siitä, että sinulla ja miehelläsi ei ole enää kahdenkeskistä aikaa. Olet oikeutettu valittamaan. Olen pelkkänä korvana. Yritän ymmärtää ja tukea. Kuitenkin salaa haaveilen unettomista öistä ja siitä, että saan lukea illasta toiseen iltasatuja. Saan paistaa lettuja koko perheelle. Saan hyvän syyn lähteä Muumimaailmaan tai mammakerhoon. Yritän ymmärtää, että ihminen ei kai koskaan ole tyytyväinen sen hetkiseen elämäänsä.

Te siellä, jotka kuukaudesta toiseen yritätte tulla raskaaksi, siinä onnistumatta. Ette ole yksin. Meitä on monta. Et ole ainoa, joka itkee itsensä iltaisin uneen. Et ole ainoa, joka huulta purren katselee kaupungilla lastenvaunuja työntäviä onnellisia isiä ja äitejä. Et ole ainoa, joka salaa hipelöi ja ihailee vaatekaupoissa lastenvaatteita. Mitä pienempiä ja hempeämpiä, sen suloisempia. Et ole ainoa, joka haluaa tuntea vauvan potkut sisällään tai nähdä ultrassa muutakin kuin johtofollikkelit ja tyhjän kohdun. Olen kanssasi. Ajattelen sinua. Enkä koskaan tule hehkuttamaan Facebookissa mahdollisesta tulevasta raskaudestani. 

Olen oppinut paljon lapsettomuuden aikana. Olen oppinut enemmän kuin olisin halunnut. Elämänkouluni tämän osalta ei vieläkään ole ohi. Päättötodistusta en tule koskaan saamaan. Tulen aina kantamaan lapsettomuutta ja sen taakkaa harteillani, vaikka joskus saisinkin lapsen. En haluakaan unohtaa. Tämä on minun risti kannettavaksi. Ehkä näiden kokemusten kautta olen voinut rikastuttaa jonkun toisenkin elämää. Olen myös laskenut raskaan taakan monen ystäväni harteille. Olen tietoisesti valinnut sen, että olen puhunut lapsettomuudestani muille. Ei heidän tarvitsisi tietää. Ei heidän olisi pakko kuunnella. Ei minun tarvitsisi heitä ongelmillani vaivata. Olen kuitenkin onnellinen, että minulla on lähelläni heitä, jotka kuukaudesta toiseen jaksavat kuunnella ja tukea. Olla vaan. Mitään ei edes tarvitse sanoa takaisin.

Ehkä joskus osaan olla kiitollinen siitä, että lapseni ei tullut helposti. En tule koskaan pitämään lastani itsestäänselvyytenä. Riesaa ja lisätyötä, unettomia öitä ja hammastenkiristystä lapsi taatusti tuo mukanaan. Ehkä minäkin silloin valitan, kuten muutkin äidit. Kyllä kai minullakin on siihen oikeus? 

Hei sinä siellä...

Nautitaan elämästä vikoineen, puutteineen ja virheineen. Elämme vain kerran. Yritän sateisenakin päivänä löytää pienen valonpilkahduksen. On syitä, miksi olemme täällä. Sinä olet tärkeä. Joskus minäkin saan lapsen. Uskon, toivon, enkä luovuta.

Viimeistä viedään?

I Tällä hetkellä menossa toivottavasti viimeinen kierto Letrozol+Pregnyl -yhdistelmällä. Ihanteellisin lopputulos olisi alkava raskaus, mutta jos ei näin käy (niinkuin pahaa pelkään), edessä on suunnittelukäynti IVF-hoitoja varten. Letrozolia en haluaisi enää ensi kierrossa käyttää, sillä se on vienyt hiukseni. Mulla on aina ollut paksut, pitkät hiukset ja Letrozol-kuurien aikana olen joutunut keräämään viemäristä ja hiusharjasta tukottain tukkaa. :( Kerroin asiasta tänään lääkärille ja hän lohdutti, että tuleva raskaus tuo hiukseni takaisin. Niin...voi kunpa...

Kunnallinen puoli oli auennut lomien jälkeen. Tänään Kp1. Tämänpäiväinen lääkäri oli ihana. Ilmeisesti sijainen, mutta niin ihanan iloinen ja puhelias. Jälleen oli lääke toiminut toivotunlaisesti. Oikealla puolella isompi folli n.20mm ja vasemmallakin näytti jotakin olevan. Kyllä mun munasarjoissa siis elämää on. Se täytyy uskoa. Sain myös kehuja erinomaisen kauniista kohdusta. Mun kohtu on kuulemma muodoltaan ja sijainniltaan oikea malliesimerkki. :D No...olihan tuo mukava kuulla, mutta miksei sinne kukaan suostu muuttamaan? :(

Limakalvo oli tänään vain 6mm ja toiveissa on, että limakalvo paksuuntuisi parin päivän aikana. Pregnylin pistin vatsaani yhdeksän aikaan illalla. Mies töissä...Kysyin lääkäriltä, tapahtuuko katastrofia, kun olennainen osapuoli ei olekaan tänään kotona. Huomisesta eteenpäin kuulemma riittää... *helpotuksen huokaus*

Sitä sitten vaan taas odotellaan ja toivotaan parasta...

Tänään alkoi kauan odottamani sarja "Toisenlaiset äidit". Itseni kiduttamista sanon minä. Tänäänkin, jo heti aloitusjaksossa nuoripari, joka epävakaalla pohjalla. Huoh. Jaksossa esiintynyt äiti vaikutti tasaiselta, mutta miten voi olla niin, että niille pareille syntyy lapsia, joilla ei vielä kaikki muut asiat ole järjestyksessä? Tuntuu epäreilulta. Onko mun elämä ollut jonkun mielestä niin helppoa tähän mennessä, että päätti heittää elämääni "vähän" haastetta lapsettomuuden muodossa. Ei ole reilua.

Mä olen jo henkisesti valmistautunut IVF-hoitojen alkamiseen. Rahatkin saa varmasti riivittyä jostakin kasaan. Mutta se jurppii, että joudun maksamaan lapsesta! Sen onnen pitäisi olla kaikille ilmainen. 

Työtkin alkaneet. Tuntuu jo siltä, että lomaa ei olisi ollutkaan tai ainakin siitä on jo pitkä aika... Jos tästä kierrosta natsaisi, laskettuaika olisi toukokuun puolessavälissä. Voi... Mä olen aina haaveillut kesävauvasta. Tai nimenomaan alkukesän/kevään vauvasta. 

Kesän kiireiden väistyessä on aikaa taas paneutua Teidän muidenkin blogikuulumisiin. Kunpa vastaani tulisi mahdollisimman monta iloista uutista!

Sateista viikon jatkoa kaikille!

Pitäkää peukkuja jookos? 

Mä yritän uskoa tähänkin kiertoon...

<3 Ananas

Kuva: conceiveeasy.com

KP1 - kohti IVF-hoitoja?

Sieltähän taas odotetusti tupsahti akkainpäivät. Ei ollut siis taaskaan apua Letrozol+Pregnyl -yhdistelmästä ja super-isosta follikkelista.  Huomenna soittelen jälleen kunnalliselle puolelle ja otan vielä yhden satsin olemassa olevia lääkkeitä ja follikkeliultran lisäksi pyydän ajan IVF-hoidon suunnitteluun. En jaksa enää puljata näillä lääkkeillä, sillä ei näistä tunnu hyötyä olevan. Nyt jo yli 2 vuotta yritystä takana ja puolivuotta lääkkeillä. 

Yhtään en tiedä kunnallisen puolen IVF-hoitojen + lääkkeiden hinnoista. Sen verran tiedän summan olevan, että pankkiin aiomme marssia. Itselläni ei ole mm. opiskeluvuosien vuoksi yhtään pennin hyörylää säästössä. Osaisitteko sanoa suuntaa antavia hintoja? Ilmeisesti puhutaan n. 1000 eurosta, mukaanlukien lääkkeet?

Kuntokuuri ja painonpudotus alkaa heti huomenna aamusta. Nyt on kesä lorvittu ja viileämpiä lenkki-ilmoja odoteltu. Huomenna loppuu tekosyyt ja alkaa arki kaikin puolin. N. 7kg pitäis saada pois ennen ensimmäistä IVF:ää. Ei pitäis olla paha nakki. Jos saisikin sellaisen draivin päälle, että kaiken tän ketutuksen ja turhautumisen tähän lapsenhankintaan liittyen vois kanavoida ja purkaa lenkkeilyyn ja terveelliseen, vähäkaloriseen ruokaan. Mulla kun tuppaa aina käymään toisinpäin. Masennuksen ja mökötyksen kourissa suuhun katoaa kaikki pas...ruoka. 

"Onhan mun saatana saatava lapsi!" - ihan paras angstikohta tuossa tänä kesänä paljon soitetussa biisissä. Taidan laittaa sen soimaan täysille ja kaivaa imurin ja rätin kaapista. Sunnuntai on just hyvä päivä siivota. Mitäs muutakaan tässä yksin kotona masentelen, kun mieskin töissä.

Kohti uusia pettymyksiä. Tai hei KP=Kohtasin pettymyksen. Miten tää kaikki voi olla näin vaikeeta ja niin pirun syvältä?! 

Kaikki kiva loppuu aikanaan - arki alkaa

Kesäloma on pian lomailtu. Minun lomani oli pitkä ja rentouttava. En ajatellut lainkaan työasioita ja tämä lapsiasia sai olla mahdollisimman paljon taka-alalla. Ehdin pitkän lomani aikana käymään kaksi kertaa lääkärillä ja söin siis kaksi Letrozol-kuuria. Tällä hetkellä odotetaan tuloksia tästä viimeisestä. Tällä viikolla taitaa taas kierto alkaa. Vatsassa sellainen tunne.

Muuten en tosiaan ole uhrannut ajatustakaan tälle asialle. Olen uinut, syönyt mansikoita kilokaupalla, grillannut, juhlinut kavereiden kanssa pikkutunneille, käynyt kolmilla festareilla, lavatansseissa, mattopyykillä. Hurvitellut Lintsillä, ottanut aurinkoa ja käynyt Lontoossa, upottanut varpaani rantahiekkaan, viettänyt aikaa kummilasten kanssa, käynyt laivalla, ihaillut saaristoa. Kävin kalassa, soutelemassa ja vietin yhden yön ystäväni mökillä. Nukuin lähes joka aamu todella pitkään! Pelasin krokettia. Siinä muutamia mainitakseni.

Mitä en ehtinyt tänä kesänä? Lukea yhtään kirjaa (kuinka noloa ja taas se tapahtui...syksyllä on ryhdistäydyttävä ja aloitettava lukeminen). En syönyt yhtään irtojäätelöä (eilen piti mennä ekaa kertaa, mutta koju oli jo suljettu). En syönyt yhtään herneitä (inhoan herneitä, yksinkertainen syy herneettömään kesääni). Kävin terassilla vain yhden kerran! En tehnyt yhtään pidempää pyörälenkkiä (kesäkuu oli kylmä ja heinäkuu liian kuuma pyöräilyyn. Korjaan asian elokuussa.)

Ihanaa toisaalta, että arki alkaa. Saan hyvän syyn nousta aamulla aikaisin, vaikka inhoankin aamuherätyksiä. Aloitan paluun terveelliseen ruokavalioon. Kesälläkin olen syönyt melko terveellisesti, mutta säännöllisyys on puuttunut. Odotan ilmojen hieman viilenevän, vaikka helteet ovatkin olleet ihania. Pääsen taas koiran kanssa ajatuksia puhdistaville kävelylenkeille. Harrastukset alkavat, jotka tuovat tosin haasteensa ja stressinsä mukanaan. Ihanaa, että harrastuksistakin on ollut vapaata.

Ilmeisesti tulevalla alkavalla kierrolla syön vielä Letrozolit kitusiin ja sitten pääsenkin ilmeisesti taas kunnalliselle puolelle ultraan. 5kg painosta pois ja ensimmäinen IVF taitaa olla ajankohtainen. Toivottavasti ainakin, sillä olen nyt puoli vuotta syönyt lääkettä ja pistänyt Pregnyliä, ilman toivottua tulosta.

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille! Nauttikaamme viimeisistä hellepäivistä, sillä kohta on taas kylmää ja pimeää. (Yöt ovatkin jo pimentyneet huomattavasti.) Haikeaahan tämä on...hyvästellä kesä jälleen pikkuhiljaa...

Huippufiilis!

OEilen oli jälleen käynti lääkärillä follikkeliultran puitteissa. Päädyin jälleen samalle yksityiselle lääkäriasemalle, jossa kuukausi sitten kävin. Minut otettiin lääkäriin ylimääräiselle ajalle, sillä jouduin viime viikolla tilaamaan ajan hieman jälkijunassa. Sanoin puhelimessa, etten uskalla ottaa Letrozoleja, jollen pääse ultraan varmistamaan tilannetta.

Lääkäri, joka minut otti vastaan (lääkäriaseman tj.) oli ihan huippu! Hän höpötteli aluksi niitä näitä helteistä, jäsenten kolotuksesta ja ulkomaanmatkoista. Hän sai minut rauhoittumaan ja ajatukseni täysin muualle, vaikka siinä istuin, lääkärin vastaanotolla ja näin kaikki ultralaitteet toisella silmällä. Lääkäri naureskeli, että kollega ei ollut uskaltanut ottaa minua tutkittavakseen, sillä kyseinen lääke ja lapsettomuushoidot eivät olleet hänelle tuttuja. Minua tutkinut lääkäri totesi, että hyvinhän olisin voinut mennä tämän toisenkin tutkimuspöydälle, sillä tällä kokemuksella olisin jo itse tiennyt, mitä ultrakuvasta olisi pitänyt etsiä ja mitä löytää. :D Näinhän se todentotta on. Alkaa olla jo ammattitaitoa kytätä mahdollisia follikkeleita ja limakalvojen paksuuksia näyttöruudulta, yli puolen vuoden kokemus takana.

Sitten alkoi ultraus. Lääkäri selitti juurta jaksain ja ruudulta näyttäen, miltä kohtu näytti (oli kuulemma valioyksilö minulla), missä menee kohdunkaula, miten ja mistä limakalvon paksuus katsotaan. Välillä kuvaa suurennettiin ja mittaviivoja ja nuolia meni joka suuntaan. Limakalvokin oli taas 8mm paksu. Kiitos todennäköisesti Letrozolien. 

Oikealta puolelta löytyi 23mm follikkeli ja nestettäkin oli kertynyt jonkin verran ympärille (kertoo siis juuri alkavasta oviksesta). Lääkäri ihmetteli hieman follikkelin kokoa ja tuumaili, että voisi olla jopa kysta, mutta rauhoitteli sitten taas ja tuumaili, että todennäköisesti vain erittäin kypsä rakkula. Kysyin mahdollisesta monirakkulaisuudesta ja sitäkin tutkittiin. Ei kuulemma huolta. Pco:ta minulla ei siis ainakaan ole. Nyt sain varmistuksen. Ultraääni kesti varmasti 20 minuuttia. Vasemmalla puolella oli kolme pienen pientä rakkulaa, jotka eivät siis olleet kypsiä ja olivat varastossa ensi kiertoa varten. Oikea puoli oli aukiolotutkimuksessa täysin auki, joten olen koko ajan itse uskotellut, että ne kierrot joissa rakkula on oikealla puolella, ovat parempia. Tällähän ei ilmeisimmin ole merkitystä kuitenkaan, sillä yksi lääkäri on joskus kertonut, että jonkinlainen "imu" kyllä nappaa vasemmanpuoleisenkin rakkulan aina matkaan.

Ultran jälkeen lääkäri määräsi LH-testin tehtäväksi samalle illalle ja Pregnyl-pistoksen vielä päälle. Ensi viikolla hän kehoitti vielä käymään verikokeissa (keltarauhashormoni?), jotta varmistetaan, että ovis on tapahtunut. Lähdin kiitellen ja hymyilevänä, jopa naureskellen vastaanotolta kohti maksutiskiä. Takaraivossani ajatus, että taas menee satanen vähistä rahoista. Vastaanottovirkailija kysyi minulta laskua, jonka lääkäri aina kirjoittaa. Minulla ei ollut laskua. Vastaanoton ovi aukesi ja lääkäri huikkasi ovesta, että "Unohdin kirjoittaa sulle laskun, mutta ei se mitään. Ensi kerralla sitten. Hyvää kesän jatkoa!" Jäin monttu auki ihmettelemään tapahtunutta. Vielä enemmän ihmeissään oli vastaanottovirkailija. Kysyin, eikö minun siis pidä maksaa mitään ja virkailija totesi, että eikai sitten. :D Lähdin hämilläni ulos ovesta, mutta suu korvissa. Voiko näin ihania, maanläheisiä lääkäreitä enää löytyä mistään? Tämä lääkäri toiminnallaan pyyhki mielestäni pois muutamat edelliset ärsyttävät lääkärikerrat, joissa on tullut vain sellainen olo, että olen tutkimuskohde, enkä lapsettomuudesta kärsivä ihminen.

Paljastanen myöhemmin tämän huippuihanan lääkärin nimen ja työpaikan. Sanoin miehelleni autoon saavuttuani, että harkitsen vakavasti pankkilainaa ja sitä, että haen apua yksityiseltä puolelta. Kunnallinen ei kiinnosta elokuussa enää tippaakaan. Toisaalta...ehkäpä ensimmäiset kolme IVF-hoitoa haen kunnalliselta ja jos sittenkään ei tärppää, tiedän jo mistä hakea apua.

Ihanaista päivää kaikille! Mun päiväni on hyvä. Pitäkää peukkuja pystyssä, sillä eilinen ovistesti todentotta oli supervahva ja Pregnylinkin pistin, joten toiveet korkealla. Pakko uskoa ja vasta myöhemmin pettyä. Tänään on hyvä päivä.

Tämmöstä tänään...

Huoh.

Uusi raskausuutinen tälle päivää. Olen superonnellinen toisten puolesta, mutta oma tulevaisuus pelottaa. Tämän ei vaan pitänyt mennä näin. Mun/meidän elämän. 

Keskiviikkona jälleen follikkeliultra yksityisellä. Takana 5 päivää Letrozolia. Pelottaa. En haluaisi miettiä mahdollista tulevaa IVF-hoitojen aloitusta. En halua. En jaksa. Alakulo ja pala kurkussa. Ahdistaa. Nyt ymmärrän, miksi yksityisellä puolella hoitoihin kuuluu pääkopankin hoito. Kunnallisella ei ole edes tarjottu mahdollisuutta. Kohta en jaksa ilman henkisen puolen tukea.

Ulkona paistaa, mutta mun mieleni on tällä hetkellä melko musta. :( Tätä tunnetta ei pysty ymmärtämään, jos itse ei ole käynyt kymmeniä pettymyksiä läpi. Ja koko ajan polku muuttuu raskaammaksi. 2 vuotta. Se on pitkä aika. Liian pitkä. En edes halua ajatella sitä mahdollisuutta, että tätä elämänvaihetta kestäisi vielä toiset kaksi vuotta. Itku.

Pieni piristys päiväänne

Tämä allaoleva kuva sai tänään mut hymyilemään... :) 

Toivottavasti myös Sinut.

Joskus on vaan päästettävä hetkeksi irti ikuisuusprojektista ja nautittava siitä mitä on nyt.

Tänään oli hyvä päivä. Tosin lääkäriaikaa (follikkeliultraa) ei saanut enää ensi viikkoon. Huomenna on lääkärin soittoaika. Nappasin jo tänään kaksi Letrotzolia.

Kuva: Facebook-ryhmä: Infertility inspirations

Tauko "projektista"?

Kotiuduin hetki sitten ulkomaanreissulta. Matka tuli tarpeeseen ja juuri oikeaan aikaan siinä mielessä, että Kp1 sattui juuri loman loppuun. En ollut kotona stressaamassa ja testailemassa turhia. Kierto oli jälleen vähän pidempi kuin aiemmat. Nyt 33 päivää. Tässä olen pohtinut, että aloitanko ylihuomenna jälleen Letrotzolin ja varaan kalliimmalla ultra-ajan yksityiseltä, vai pitäisinkö taukoa? Tosin lääkkeet ovat tuoneet avun leuassa jo pari vuotta riehuneeseen akneen. Mitä ilmeisimmin hormooninäppylöitä siis. Myös vaste lääkkeeseen on ollut hyvä, enkä haluaisi nyt lopettaa, jos elokuun jälkeen mietitään IVF-hoitoja. Uskaltaako noita lääkkeitä nappailla ohjeiden mukaan ja jättää ultran väliin? Aina on ultrassa ollut sama tulos. 1 hyvä follikkeli. Viimeksi ei edes Pregnyliä määrätty. Onko liian suuri riski jättää ultraan menoa väliin? Kaksosraskaus nyt olisi jo kohtalon ivaa, kun tähän mennessä lääkkeillä ei ole yhtäkään saatu alkuun. Ehkä siis soitan huomenna klinikalle ja kysyn, mitä meinaavat.

Hesarissa taisi viikolla olla uutinen siitä, miten lasten syntymisen ajankohtaa suunnitellaan uran ja töiden mukaan suotuisasti. Onhan se hienoa, että jotkut voivat taktikoida ja suunnitella parhaimman mahdollisen synnytyskuukauden. Jotenkin karua. En nyt halua ajatella asiaa enempää.

Jälleen siis uusi kierto alkanut ja yritystä takana 2 vuotta. Ehkäpä joku päivä saan aikaiseksi kirjata blogiin kiertoni pituudet ja hoitojen vaiheet. Vielä en ole jaksanut tietoja näpytellä tänne, vaikka faktat kahden vuoden ajalta löytyvätkin.

Aurinkoa ja lämpöä kaikille toivotellen. <3

KP14 ja syksyllä IVF?

Tänään oli yksityisellä puolella follikkeliultra. Sama lääkäri kuin kunnallisellakin. Palvelu ihan erilaista. Nyt lääkärillä oli aikaa, löytyi hymyä ja aloitettiin suunnittelu syksyiseen IVF:ään. Käsittämätöntä! Viimeksi kun kävin, lääkäri totesi, ettei jatkohoitoja ole tiedossa, sillä syytä lapsettomuuteen ei ole löytynyt. Ja nyt siis odotamme vihreää valoa IVF-yritysten alkamiseen. Melkoista... (Yksityinen 104e vs. Kunnallinen 39e)

Letrotzolin ansiosta tänään limakalvo 9 mm ja follikkeli 18 mm. Pregnyliä ei määrätty. Ilmeisesti rakkula on irtoamassa itsestään. Ovistesti näytti aamulla negaa, mutta lääkärin määräyksestä tänään on aloitettava... Peukut pystyyn.

Viikonloppuna ystäväni sanoi minulle kuinka minusta tulisi hyvä äiti. Niinpä. Niin tulis. Hän pahoitteli ja sanoi, että tietää sanojensa myös satuttavan. Totesin, että päinvastoin, sanat lämmittivät... Vielä on toivoa. Meille sitä onnea ei vaan nyt suoda tuosta vaan.

Tällä hetkellä taas toivo katossa. Usko vahva siihen, että mä vielä pääsen joku kesä Muumimaailmaan lapseni kanssa. :)

Mieheni kysyi tänään, että eikö sille yhdellekin tutulle pariskunnalle syntynyt kolme lasta IVF-hoitojen ansiosta. Syntyi. Meillä on toivoa...

<3

Nimikin olisi jo valmiina...

Mulla on ollut jo varmasti seitsemän vuotta nimet valmiina tuleville lapsilleni. Häiden jälkeen ajattelin lapsellisesti, että toiselle vaihtoehdoista olisi varmasti käyttöä jo seuraavana vuonna. Niin ei kuitenkaan koskaan käynyt...

Nyt sydän syrjällään odottelen Facebook-tuttujen vastasyntyneiden nimi- ja kasteuutisia. Olen ihan varma, että joku vielä vie nimet, joita olen suunnitellut omille lapsilleni. Tyhmä pelko tämäkin, onhan maailma pullollaan nimiä ja voihan kai lapselle antaa samankin nimen kuin tuttavaperheessä olevalla lapsella.

Letrotzolit jälleen käytössä. Pari pilleriä taisi unohtua viikonlopun kiireissä, mutta toivottavasti se ei nyt haittaisi... Tupla-annoksella olen kuitenkin taas mennyt ja juhannuksen jälkeen tiistaina on ultra-aika yksityisellä puolella. Jotenkin huomaa, että pääkoppa ei nyt jaksaisi ajatella lääkkeenottoa ja mahdollista tulevaa ovistikuttelua ym. EVVK!

Mutta ilman tätä kaikkea pilleri-, pistos-, ja ultrakäyntimäärää, en ehkä saa unelmaamme koskaan toteutumaan.

Loma...miten ihanaa olisi viettää loma oman pienen kanssa. Suomi on täynnä ihania retkikohteita lapsiperheille. On Puuhamaata, Muumimaailmaa, kotieläinpuistoja, Ähtärin eläintarha, Korkeasaari jne. No...joissakin noista voi toki käydä aikuisporukalla, mutta kyllä mä kaipaan ihan valtavasti sitä, että saisin tehdä hiekkakakkuja hiekkalaatikolla, ihmetellä järvenrannalla pikkukaloja oman lapsen kanssa. Kukkien kastelukin olisi mielekkäämpää, jos apuna hääräisi oma pieni. Koskakohan pääsen tekemään raparperikiisseliä tai vispipuuroa omalle pienelle?

Alkais nyt aurinko paistaa ja tulis helle, jotta saisin hetkeksi muutakin ajateltavaa kuin neljän seinän sisällä masentelu... Tää alkaa risoa!

Kuva: Myllynparas.fi

Sen pituinen oli se satu...

Sieltähän täti taas tuli tänä aamuna ja oikein semmosella volyymilla, ettei jättänyt epäselväksi, että "Lällällää...et taaskaan onnistunut!" 

Siitä paikasta soitin yksityiseltä ultra-ajan ja yllätyksekseni tuolla kunnallisella puolella tutkiva lääkäri onkin kesän töissä yksityisellä, joten sain ajan samalle lääkärille, joka on kevään ajan ultrannut kunnallisella puolella.

Haluan syödä lääkkeet kesälläkin. Niistä on ensinnäkin ollut apua leuassa jo monta vuotta velloneeseen akneen ja viime kuussa saatu hyvä follikkeli- ja limistulos rohkaisevat vaan vielä yrittämään.

Tulipahan todennettua, että roskishaamuihin ei ole uskominen, eikä pidä testailla liian aikaisin. Uudet testit tilattu netistä ja jälleen uutta yrityskertaa kohti...

(Yritän pysyä yltiöpositiivisena, etten romahtaisi. Ulkona paistaa aurinko ja mun kuuluu nauttia kesästä. Ei itkeä jälleen epäonnistumisen vuoksi...)

Tervetuloa yk 24. Ensi kuussa tuleekin sitten täyteen 2 vuotta tekemästämme päätöksestä, että lapsi saa tulla. Että semmosta...

"28 päivää kerrallaan" - elämää

Bongasin kyseisen "28 päivää kerrallaan" -elämää termin jostakin nettiartikkelista. Osui ja upposi. Sitähän tämä minun elämäni on ollut kohta jo kaksi vuotta. Satunnaisia kertoja tuo nykyisen elämäni sykli on saattanut olla kolmekymmentäviisikin päivää, jolloin toiveet ovat nousseet pilviin.

Tällä hetkellä eletään taas kiertopäivää 28. Koko ajan olo, ettei taaskaan ole tärpännyt ja kohta taas saa mennä kauppaan rättiostoksille. "Älä stressaa." "Nauti kesästä." Sanovat monet ja yritän itsekin itselleni hokea.

Mun piti ottaa tämä kierron loppupuoli rauhassa. Ei testauksia. Ei turhia pettymyksiä yhden viivan tikuista. Mutta arvatkaas, mitä sitten kävi. Mä tyhmä menin testaamaan jo dpo 10. Tyhjää täynnä. Ei edes ns. viivan paikkaa. (Tää on jo niin huolestuttavaa, että mä tiedän kaikki hemmetin termit, jotka liittyvät lapsettomuuteen, raskauksiin, testaukseen keskustelupalstoilla.) Tein testin jälleen dpo 12 ja alla näette, mitä tikku näytti... Ja kyllä - tuo viiva on ns. roskishaamu. Eli tikku jäi lavuaarin reunalle puoleksi tunniksi. Mä olin silti ihan shokissa! Ei ikinä, IKINÄ ole testiin tullut tommosta toista haamua. Uusin testin seuraavana päivänä ja roskishaamu oli vahvempi. Tänään tein aamusta jälleen testin (kyllä...mulla on kaappi täynnä halpoja testiliuskoja, enkä taatusti ole ainoa, enhän?) Ei merkkiäkään toisesta viivasta.

Että semmosta. Olikohan kyseessä a.) kemiallinen raskaus? b.) suunnaton kohtalon iva, että pari testiä sattui olemaan semmosia, jotka tekivät haamun? c.) vaikuttaako Pregnyl haamuihin? 

Olen edelleen sataprosenttisen varma, että ei meille synny ystävänpäivänäkään lasta. Kerroin haamuista miehelleni. Näytin testit. Sovittiin, ettei innostuta yhtään. Osa teistä voi taatusti kuvitella, miltä tuntuu nähdä se toinen viiva tikussa, edes haamu tai hyvin haalea viiva. Mulle ei ole kahden vuoden aikana ikinä käynyt näin. Tunne oli hetken ihan uskomaton. Pian mä taas romahdan... Mä tunnen sen kipuna alavatsassa.

Tiedän, kuinka on tyhmää testata mitään ennen kuin kuukautiset on oikeesti myöhässä, mutta te, jotka olette yrittäneet lasta jo pidemmän aikaa...mä tiedän, että te ainakin ymmärrätte mua...

Alla kuvat tikuista. (En olis ikinä sitäkään itsestäni uskonut, että tikkujen kuvia nettiin laitan. Nyt on sekin sitten tapahtunut.)

"Kesä, kesä, kesä...ihana kesä, kesä, kesä...Kuoharia ja mansikoita. Jätskiä ja uintiretkiä."

Olkoon se mantrani seuraavat kuukaudet. Pää on jotenkin kiehumispisteessä ja kesä on kauneimmillaan... Nyt on vaan pakko yrittää nauttia ja kerätä kesää ja valoa varastoon...

Please, kirjoitelkaa kokemuksianne! Jakaako kukaan samoja fiiliksiä? Onko kenellekään teille käynyt näin? 

Kuvotus, yökötys, viha, ärsytys, turhautuminen...

Tämän päivän lehtiotsikot saavat minut oksentamaan. Miten Suomessa voi joku toimia noin järkyttävällä tavalla? Surmata viisi vastasyntynyttä ja säilöä ruumiit varastoon? Sairasta! Kuvottavaa! Ja tällä naisella on lapsia, mies - perhe.  Miten nainen on voinut synnyttää ja tappaa lapset yhteiskunnan, läheisten tietämättä?

Toinen uutinen tällä viikolla oli uutinen perheestä, jossa pientä lasta oli pidetty nälässä ja syötetty vain kaurapuuroa. Muut lapset olivat saaneet syödäkseen. Siis mitä helv...?!? Miten sairaita ihmisiä Suomesta löytyy? Miten näille hulluille siunaantuu lapsia? Niin väärin! 

Lauantaina tai sunnuntaina taitaa olla kp1. Kroppani on tuntunut omituiselta oviksen jälkeen. Alavatsaa on jomottanut joka päivä, parina päivänä on kuvottanut ohimennen. Hah... Mä olen maailman paras löytämään "mukamas-oireita". Ihan huvittaa... Ja miten typerää...olen tehnyt parin päivän aikana jo 2 r-testiä. Just juu... Yhtä viivaahan ne näyttivät. Nyt menossa dpo10. Miten mä en ole oppinut. Turhaa tuhlata testejä. Tuleekohan sitä päivää ikinä, kun näen testitikussa kaksi viivaa? Olen lakannut toivomasta. Eikä toivoa lisää se, että kunnallisella puolelta emme tule saamaan enää lisäapua. Yksityiseen ei ole tällä hetkellä varaa...

Masentava ilta... Viittaa vahvasti lähestyvään uuteen kiertoon... Ensi kuussa lapsettomuutemme täyttää kaksi vuotta. Itseasiassa jopa enemmän, mutta yrittämällä yrittämisestä kaksi vuotta. Ja kenenkään on turha sanoa, että tilanne paranee, kun asiaa ei mieti ja stressaa... Ei oo helppoa ei... Ehkäpä tämä kirveen kaivoon heittäminen auttaa. Turhautuminen ja ärsyyntyminen saa mielen unohtamaan hetkeksi.

Raivostuttaa tämä tunteiden vuoristorata! Mä haluan olla mä, ilman stressiä ja möykkyä sydämessä. Ehkäpä soitan ens viikolla yksityiselle ultra-aikaa. Klinikka kiinni koko kesän, enkä mä ole valmis nyt pitämään lähes 3kk taukoa hoidoissa. 

Ja tänään kirppiskin oli täynnä pieniä, somia vauvanvaatteita... *huokaus*

Luulo-oireilua?

Nippailua alavatsalla X

Hirveä nälkä koko ajan X

Paineen tuntua alavatsalla X

Särkyä ajoittain munasarjojen kohdalla (lähinnä vasemmalla puolella, oikeallahan se follikkeli möllötti) X

Väsymys X

Tunteet pinnassa:

Itku X

Kiukku X

Alakulo X

Ylipirteys X

Oletetusta oviksesta vasta vajaa viikko ja mulla muka nämä kaikki oireet. Todennäköisesti kiitos Letrotzolin. Ja niin kun minä itselleni ja teillekin taisin luvata, etten seuraa ja vahtaa kehoni antamia mahdollisia merkkejä epätodennäköisestä raskaudesta...

Kunpa siihen tikkuun piirtyisi tässä kierrossa kaksi viivaa. Jäisi nämä jossittelut, jännitykset, kaipaus, turhautuminen. Toisaalta otettiin oikein kunnolla mieheni kanssa yhteen tänään (täysin turhasta asiasta  tosin) ja hetken mielessäni vilahti ajatus, että mitäs jos ei sittenkään. Ehkä mä en haluakaan? Ehkei me halutakaan? Kunnes muistin taas kaikki ne hetket, jolloin näen mieheni leikkimässä tuttaviemme lasten kanssa. Kyllä mä haluan! Me haluamme!

Mulla olis lomalla aikaa kiertää kirppiksiä ja käydä hipelöimässä vauvanvaatteita. Mitään en ole vielä koskaan ostanut tulevalle lapselle. Tekisi mieli kasata pahvilaatikkoa, johon keräisi ihania vaatelöytöjä, mutta pelko epäonnistumisesta kalvaa luonnollisesti mieltä. Mutta sanokaa mun sanoneen...sinä päivänä, kun raskaustestin piirtyy kaksi viivaa, mä lähden vauvanvaateostoksille! :) Oli järkeä tai ei.

         Koska kahdesta tulee kolme?

Ne toimivat sittenkin!

Munasarjat siis...Tänään oli jälleen follikkeliultran aika. En tiennyt, mitä odottaa, mutta pari päivää oikealla puolella munasarjoja on ollut sellainen tunne, että jotain tapahtuu. Pieni pelko toki oli siitä, että mitään ei olisi taaskaan havaittavissa. Viimeksi ultra sai minut vajoamaan maan alle, enkä halunnut tähän kesäiseen päivään yhtä masentavaa fiilistä.

Lääkärikäynti alkoi punnituksella. Vaadin sitä itse. Tiesin, että painoni on pudonnut viime kerrasta. Se olisi tosin pudonnut nopeammin, jollei elämässäni olisi ollut kevään aikana hirmuista työstressiä... Lääkäri totesi puhuttuani stressistä ja rankasta keväästä: "Elämäntilanteet ja stressit eivät saa vaikuttaa siihen, mitä suusta alas pistää. Urheilulla ei pysty painoa pudottamaan." Niinpä niin... Kaipaan lääkärille, joka tajuaa sen miksi pääni väsyessä suuni hakeutuu suklaan ja hiilareiden ääreen. Olen tunnesyöjä. Ja ajatelkoot kuka mitä haluaa asiasta, niin näin on. Olen siitä onnellinen, että vihdoin kolmekymppisenä tunnistan ongelmani. 

Työstressi on loppunut ja hölkkälenkit sekä vähähiilarinen ruokavalio maistuvat jälleen. Paino oli kuin olikin kaikesta stressistä huolimatta tullut alas. Lälläslää...siitäs sai laiheliini lääkäri... 4kg olisi pudotettavaa inseminaatiota varten, mutta arvatkaas mitä... Kysyin inssistä tänään ja sitä ei kuulemma meille tulla yrittämään. Olin puulla päähän lyöty. Tämäkö on siis tässä? Tammikuusta saakka olen syönyt Clomeja ja nyt parissa viime kierrossa Letrozoleja. Tänään piikitän Pregnylin, mutta että ei edes yritetä inssiä? Lääkärin mukaan sairaalassa on todettu, että inssejä ei kannata tehdä, jos arvot ovat kummallakin hyvät ja vastetta saadaan lääkkeillä (follikkelit kypsyvät jne.) Onko jollain muulla kokemusta vastaavasta? Ettei edes yritetä. Jotenkin mä olen kyllä siitä asiasta nyt vähän rikki... 

Mutta siis tämä viikonloppu on mahdollisuuksien viikonloppu. Ultrassa löytyi oikein valtava follikkeli ja Pregnylin saan pistää tänään. Ja hiphei! Limakalvo oli 8mm, eli ensimmäistä kertaa ultrien aikana selvästi paksuuntunut. :) Viikonloppuna onkin sitten mietittävä vireystaso kohdilleen. :D Klinikka on suljettuna kesä-heinäkuun, joten vasta elokuun lopussa jatketaan lääkkeillä ja ultralla. Lääkäri tosin ohjasi soittelemaan kesällä yksityiseltä ultra-aikaa, jos haluan ensi kierrossakin kokeilla Letrozolia. Taidan varata yksityiseltä muutenkin aikaa...ainakin kesän jälkeen, jos mitään ennen sitä ei kuulu... Mä olen jo nyt melko täynnä tuota kunnallisen puolen touhua ja etenkin sitä yhtä lääkäriä...

Nyt kaikki peukut ja varpaat pystyyn! Voi kunpa nyt... En nosta kyllä toiveita yhtään sen korkeammalle, sillä takaraivossa vankka usko siitä, että eipä se tälläkään kerralla... Mutta jos kuitenkin...

Mikä ihana ilma meitä ulkona hellii! Ja mikä ihana viikonloppu tulossa täynnä kaikenlaista ohjelmaa. :) Loma nurkan takana ja pitkä kesä edessä... Life is a good and so am I. ;)

               

                    Aurinko, mutta kävisi tämä kuva myös follikkelista... ;)

                     

                      Sinne meni Pregnyl ihon alle. Haittaakohan, jos pieni pisara pirskahti ulos neulaa poistaessa? En nimittäin muistanut päästää ihopoimua vapaaksi ennen neulan pois ottamista.

Äitienpäivä ja KP1

Otsikko sen kertoo...

Huomenna laboratorioaika ja verikokeet.

Mä iloitsen tästä päivästä. Kroppa toimii taas... Uuteen nousuun!

Ilta-aurinko paistaa ja kohta on kesä! <3

Lapsettomien päivä

Hyvää lapsettomien päivää kaikille! <3

Tärkeä päivä niin monelle, vaikka harva ehkä korvaansa lotkauttaa odotellessaan huomista äitienpäivää. Eikä pidäkään lotkauttaa. Eihän kenenkään tulisi kokea tätä päivää omakseen vasten tahtoaan. Mielestäni tämä päivä ja aihe tulisi nostaa myös suurempiin valtakunnan medioihin. Lapsettomuudesta pitäisi puhua vieläkin avoimemmin.

Eilen eräs työkaverini huikkasi töistä lähtiessään: "Hyvää äitienpäiväviikonloppua! Tai siis, vie äidillesi onnittelut!" Niinpä niin... Eihän hän pahalla tarkoittanut, mutta hetken se kirpaisi. Onneksi minulla on äiti, jota juhlia ja jota muistaa. Muuten äitienpäivä olisikin minulle varmasti se pahin päivä, joka muistuttaa vuodesta toiseen, etten ole onnistunut.

Mulla elimistö ihan sekaisin. Kierto kateissa ja naama kukkii pahemmin kuin moneen vuoteen. Huoh. Miksi niin monelle lapsen saaminen käy tuosta vaan? Eilen kaupassakin vastaani käveli eräs tutuntuttu teiniäiti. Viime viikolla luin taas Facebookista kolmet vauvauutiset. Raskausuutisilta olen sulkenut korvani ja silmäni. Ei jaksais...

<3

             Kuva: Väestöliitto

Alkais jo...

Ärsyttävää, kun kierto taas ihan sekasin... Taas jo 2pv myöhässä tavanomaisesta. Kyllä ne silti sieltä on tulossa... Mä tunnen sen. Aamulla oli jo semmonen fiilis. 

Mä ehdin jo varata labra-ajankin terkkariin. Toivottavasti en joudu perumaan aikaa typerän epäselvän kierron takia. Taitaa hormonit ja suusta alas menneet pillerit sekoittaa kierrot täysin. Ennen lääkkeiden aloittamista kiertoni kun olivat aina säännölliset.

Tällä kertaa en tuhlaa typerää testiä. Eihän viimeksi ultrassakaan mitään näkynyt. Ei yhden yhtä rakkulaa.

Ärsyttää tää malttamattomuus. Pääsis jo uuteen kiertoon ja sais taas aloittaa alusta. Kuukaudet kuluu nykyisin niin hitaasti...

Pihalla räntää. Pään sisällä räntää.

Vlogi-vinkkejä räntäsateiseen päivään

Olen saanut blogimaailmasta viimeisen vuoden aikana ihan hirmuisesti vertaistukea, tsemppiä, iloa ja ajatuksia. Päätin viime syksynä aloittaa oman blogin. Olen aina haaveillut päiväkirjan pitämisestä, mutten koskaan ole jaksanut kirjoittaa käsin muistikirjaan, jota vain minä tulisin lukemaan. Tuumin, miksen voisi kirjoittaa ajatuksiani muidenkin luettavaksi. Jos minun teksteistäni olisi edes yhdelle lukijalle tukea ja apua, olisi tavoitteeni täyttynyt.

Olen jäänyt blogihommiin koukkuun. Kiitos näppärän teknologian, joka antaa mahdollisuuden päivittää blogia vaikka sängyssä ennen nukkumaanmenoa. :) Kannustavat viestit ja pikkuhiljaa nousseet lukijamäärät ovat yllättäneet kerta toisensa jälkeen positiivisesti. En ole yksin. Tai pitäisikö tässä tilanteessa sanoa, ettemme ole mieheni kanssa kaksin yksin. :)

Haluan tänään jakaa muutamia vlogeja kanssanne, joita seuraan YouTuben puolella. Vlogimaailma avautui minulle loppuvuodesta ja on hassua, miten näihin muutamaan vlogiin on jäänyt koukkuun ja tuntuu kuin tuntisin nämä ihmiset paremminkin. Hattua nostan, että joillain on pokkaa avata omaa elämäänsä tuben kautta koko maailmalle... Asiasta voi toki olla montaa mieltä. Onko esim. oikein, että pieni, vasta parikuinen vauva on jakanut elämäänsä vanhempiensa kautta, tietämättä itse asiasta lainkaan? Onko niitä videoita sitten murkkuikäisenä mielekästä katsoa?

Eniten seuraamani ja tämän hetkinen lempparini on Ellien ja Jaredin vlogi. He ovat aloittaneet vuosi sitten vloginsa kärsittyään lapsettomuudesta ja käytyään läpi lapsettomuushoitoja. Tammikuussa heille syntyi pieni Jackson-poika. Perhe asuu Utahissa. Heidän rento ja hyväntuulinen meininkinsä on vaan jotenkin koukuttanut. :) Vlogin löydät YouTubesta hakusanoilla "Ellie and Jared".

(Tässä vaiheessa huomio...älkää ikinä jättäkö blogikirjoituksia tallentamatta, jos olette kirjoittaneet pitkän tekstin. Mullehan kävi just nyt niin, että menin avaamaan toisen sivun padilla ja kappas... Puolet tallentamattomasta tekstistä hävisi...argh. Ja eikun uudestaan näpyttelemään...)

Toinen vlogi, jota seuraan melko aktiivisesti on "bamachick1101". Vlogia ylläpitää amerikkalainen pariskunta, joka on kokenut mm. muutaman keskenmenon, mutta odottavat nyt onnellisesti ensimmäistä lastaan. He ovat rohkeasti jakaneet elämäänsä vlogissa. Tätä seuraan vähemmän, mutta tämäkin on mielestäni ihan mukava löytö vlogimaailmassa.

Kolmas seuraamani vlogi on "Emmymadeinjapan". Idea on erilainen kuin edellisissä mainitsemissani. Emmy on amerikkalainen perheenäiti, jolle ihmiset ympäri maailmaa lähettävät naposteltavaa maisteltavaksi. Emmy sitten vloggaa kokemuksiaan erilaisista karkeista, kekseistä yms. Hän on tehnyt myös kaksi Suomi-jaksoa, jossa hän maistelee mm. salmiakkia. Harmikseni huomasin, että latvialaiset olivat omineet Taffelin ja muistaakseni Fazerin Geisha-suklaan. Ruotsalaiset olivat myös omineet Fazer-tuotemerkin. Pyhäinhäväistys, sanon minä. :) 

Mm. noita kolmea vlogia seurailen aikani kuluksi. Tällainen räntäsateinen, kylmä vappupäivä on omiaan YouTube-surffailulle. :)

Kirjoittakaa ja kertokaa minulle kommenttikenttään, jos olette löytäneet kivoja vlogi-löytöjä, joita suosittelette. Vai olenko ainoa höperö, joka on jäänyt vlogeihin koukkuun (blogien lisäksi)? :D

Mukavaa vappupäivän jatkoa kaikille!

Oletteko löytäneet tänne?

Hiphei...

Olettekohan löytäneet blogspot-blogiini? :)

Päivitän vielä tämän viikon aikana seuraamieni blogien listaa, kiertokuulumisia ja kevätajatuksia. Olen niin innoissani, kun päivitysten teko on niin helppoa, eikä tarvitse pelätä kaatumista ja tekstin häviämistä. :)

Haluan toivottaa Teille kaikille hauskaa ja toivottavasti aurinkoista vappua ja kevään juhlaa! Kesä ja kärpäset odottavat nurkan takana...

  

"Ikuisesti kaksin" siirtyy bloggeriin...

Heippa!

Olen jo tovin harkinnut blogini siirtämistä tänne bloggeriin, sillä teen nykyisin kaikki blogipostaukset padilla. Vuodatus-blogisivusto ei tukenut kunnolla padilla kirjoittamista ja hermo meni useaan otteeseen mm. ohjelman kaaduttua kesken postauksen kirjoittamisen. Myös kuvien lisääminen postauksiin oli mahdotonta.

Ihanaa...nyt olen bloggerissa ja kirjoittaminen käy kuin unelma! :) On valmis sovellus ja kaikkea. Ehkäpä intoudun myös päivittämään yhä aktiivisemmin, kun tämä käy näin leikiten.

Toivottavasti valitsemani ulkoasu miellyttää Teitä.

Toivon myös, että kaikki vanhat lukijani ja lukuisat uudetkin löydätte tänne. Kommenteista ja tsemppiviesteistä sekä ajatusten jaosta on tullut minulle huumetta. Kommentit ja viestit auttavat jaksamaan eteenpäin ja antavat energiaa odotteluun.

Yritän tällä viikolla vielä kehitellä tätä uutta blogini ulkoasua ja muutoksia saattaa ilmaantua lisää. Aion myös päivittää pikaisesti seuraamieni blogien listaa ja pyydän, että Te, jotka olette edellisen blogini linkittäneet sivuillenne, vaihtaisitte tämän uuden blogiosoitteen vanhan tilalle. Kiitos! <3

Harmittaa, että vanhat kirjoitukset ja kommentit jäävät nyt vanhaan blogiin, mutta sieltä niitä voi käydä katsomassa. Osoite ei lakkaa olemasta... Http://ikuisestikaksin.vuodatus.net

<3 Teidän, Ananas