torstai 24. heinäkuuta 2014

Huippufiilis!

OEilen oli jälleen käynti lääkärillä follikkeliultran puitteissa. Päädyin jälleen samalle yksityiselle lääkäriasemalle, jossa kuukausi sitten kävin. Minut otettiin lääkäriin ylimääräiselle ajalle, sillä jouduin viime viikolla tilaamaan ajan hieman jälkijunassa. Sanoin puhelimessa, etten uskalla ottaa Letrozoleja, jollen pääse ultraan varmistamaan tilannetta.

Lääkäri, joka minut otti vastaan (lääkäriaseman tj.) oli ihan huippu! Hän höpötteli aluksi niitä näitä helteistä, jäsenten kolotuksesta ja ulkomaanmatkoista. Hän sai minut rauhoittumaan ja ajatukseni täysin muualle, vaikka siinä istuin, lääkärin vastaanotolla ja näin kaikki ultralaitteet toisella silmällä. Lääkäri naureskeli, että kollega ei ollut uskaltanut ottaa minua tutkittavakseen, sillä kyseinen lääke ja lapsettomuushoidot eivät olleet hänelle tuttuja. Minua tutkinut lääkäri totesi, että hyvinhän olisin voinut mennä tämän toisenkin tutkimuspöydälle, sillä tällä kokemuksella olisin jo itse tiennyt, mitä ultrakuvasta olisi pitänyt etsiä ja mitä löytää. :D Näinhän se todentotta on. Alkaa olla jo ammattitaitoa kytätä mahdollisia follikkeleita ja limakalvojen paksuuksia näyttöruudulta, yli puolen vuoden kokemus takana.

Sitten alkoi ultraus. Lääkäri selitti juurta jaksain ja ruudulta näyttäen, miltä kohtu näytti (oli kuulemma valioyksilö minulla), missä menee kohdunkaula, miten ja mistä limakalvon paksuus katsotaan. Välillä kuvaa suurennettiin ja mittaviivoja ja nuolia meni joka suuntaan. Limakalvokin oli taas 8mm paksu. Kiitos todennäköisesti Letrozolien. 

Oikealta puolelta löytyi 23mm follikkeli ja nestettäkin oli kertynyt jonkin verran ympärille (kertoo siis juuri alkavasta oviksesta). Lääkäri ihmetteli hieman follikkelin kokoa ja tuumaili, että voisi olla jopa kysta, mutta rauhoitteli sitten taas ja tuumaili, että todennäköisesti vain erittäin kypsä rakkula. Kysyin mahdollisesta monirakkulaisuudesta ja sitäkin tutkittiin. Ei kuulemma huolta. Pco:ta minulla ei siis ainakaan ole. Nyt sain varmistuksen. Ultraääni kesti varmasti 20 minuuttia. Vasemmalla puolella oli kolme pienen pientä rakkulaa, jotka eivät siis olleet kypsiä ja olivat varastossa ensi kiertoa varten. Oikea puoli oli aukiolotutkimuksessa täysin auki, joten olen koko ajan itse uskotellut, että ne kierrot joissa rakkula on oikealla puolella, ovat parempia. Tällähän ei ilmeisimmin ole merkitystä kuitenkaan, sillä yksi lääkäri on joskus kertonut, että jonkinlainen "imu" kyllä nappaa vasemmanpuoleisenkin rakkulan aina matkaan.

Ultran jälkeen lääkäri määräsi LH-testin tehtäväksi samalle illalle ja Pregnyl-pistoksen vielä päälle. Ensi viikolla hän kehoitti vielä käymään verikokeissa (keltarauhashormoni?), jotta varmistetaan, että ovis on tapahtunut. Lähdin kiitellen ja hymyilevänä, jopa naureskellen vastaanotolta kohti maksutiskiä. Takaraivossani ajatus, että taas menee satanen vähistä rahoista. Vastaanottovirkailija kysyi minulta laskua, jonka lääkäri aina kirjoittaa. Minulla ei ollut laskua. Vastaanoton ovi aukesi ja lääkäri huikkasi ovesta, että "Unohdin kirjoittaa sulle laskun, mutta ei se mitään. Ensi kerralla sitten. Hyvää kesän jatkoa!" Jäin monttu auki ihmettelemään tapahtunutta. Vielä enemmän ihmeissään oli vastaanottovirkailija. Kysyin, eikö minun siis pidä maksaa mitään ja virkailija totesi, että eikai sitten. :D Lähdin hämilläni ulos ovesta, mutta suu korvissa. Voiko näin ihania, maanläheisiä lääkäreitä enää löytyä mistään? Tämä lääkäri toiminnallaan pyyhki mielestäni pois muutamat edelliset ärsyttävät lääkärikerrat, joissa on tullut vain sellainen olo, että olen tutkimuskohde, enkä lapsettomuudesta kärsivä ihminen.

Paljastanen myöhemmin tämän huippuihanan lääkärin nimen ja työpaikan. Sanoin miehelleni autoon saavuttuani, että harkitsen vakavasti pankkilainaa ja sitä, että haen apua yksityiseltä puolelta. Kunnallinen ei kiinnosta elokuussa enää tippaakaan. Toisaalta...ehkäpä ensimmäiset kolme IVF-hoitoa haen kunnalliselta ja jos sittenkään ei tärppää, tiedän jo mistä hakea apua.

Ihanaista päivää kaikille! Mun päiväni on hyvä. Pitäkää peukkuja pystyssä, sillä eilinen ovistesti todentotta oli supervahva ja Pregnylinkin pistin, joten toiveet korkealla. Pakko uskoa ja vasta myöhemmin pettyä. Tänään on hyvä päivä.






sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Tämmöstä tänään...


Huoh.
Uusi raskausuutinen tälle päivää. Olen superonnellinen toisten puolesta, mutta oma tulevaisuus pelottaa. Tämän ei vaan pitänyt mennä näin. Mun/meidän elämän. 

Keskiviikkona jälleen follikkeliultra yksityisellä. Takana 5 päivää Letrozolia. Pelottaa. En haluaisi miettiä mahdollista tulevaa IVF-hoitojen aloitusta. En halua. En jaksa. Alakulo ja pala kurkussa. Ahdistaa. Nyt ymmärrän, miksi yksityisellä puolella hoitoihin kuuluu pääkopankin hoito. Kunnallisella ei ole edes tarjottu mahdollisuutta. Kohta en jaksa ilman henkisen puolen tukea.

Ulkona paistaa, mutta mun mieleni on tällä hetkellä melko musta. :( Tätä tunnetta ei pysty ymmärtämään, jos itse ei ole käynyt kymmeniä pettymyksiä läpi. Ja koko ajan polku muuttuu raskaammaksi. 2 vuotta. Se on pitkä aika. Liian pitkä. En edes halua ajatella sitä mahdollisuutta, että tätä elämänvaihetta kestäisi vielä toiset kaksi vuotta. Itku.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Pieni piristys päiväänne

Tämä allaoleva kuva sai tänään mut hymyilemään... :) 
Toivottavasti myös Sinut.

Joskus on vaan päästettävä hetkeksi irti ikuisuusprojektista ja nautittava siitä mitä on nyt.

Tänään oli hyvä päivä. Tosin lääkäriaikaa (follikkeliultraa) ei saanut enää ensi viikkoon. Huomenna on lääkärin soittoaika. Nappasin jo tänään kaksi Letrotzolia.

Kuva: Facebook-ryhmä: Infertility inspirations

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Tauko "projektista"?

Kotiuduin hetki sitten ulkomaanreissulta. Matka tuli tarpeeseen ja juuri oikeaan aikaan siinä mielessä, että Kp1 sattui juuri loman loppuun. En ollut kotona stressaamassa ja testailemassa turhia. Kierto oli jälleen vähän pidempi kuin aiemmat. Nyt 33 päivää. Tässä olen pohtinut, että aloitanko ylihuomenna jälleen Letrotzolin ja varaan kalliimmalla ultra-ajan yksityiseltä, vai pitäisinkö taukoa? Tosin lääkkeet ovat tuoneet avun leuassa jo pari vuotta riehuneeseen akneen. Mitä ilmeisimmin hormooninäppylöitä siis. Myös vaste lääkkeeseen on ollut hyvä, enkä haluaisi nyt lopettaa, jos elokuun jälkeen mietitään IVF-hoitoja. Uskaltaako noita lääkkeitä nappailla ohjeiden mukaan ja jättää ultran väliin? Aina on ultrassa ollut sama tulos. 1 hyvä follikkeli. Viimeksi ei edes Pregnyliä määrätty. Onko liian suuri riski jättää ultraan menoa väliin? Kaksosraskaus nyt olisi jo kohtalon ivaa, kun tähän mennessä lääkkeillä ei ole yhtäkään saatu alkuun. Ehkä siis soitan huomenna klinikalle ja kysyn, mitä meinaavat.

Hesarissa taisi viikolla olla uutinen siitä, miten lasten syntymisen ajankohtaa suunnitellaan uran ja töiden mukaan suotuisasti. Onhan se hienoa, että jotkut voivat taktikoida ja suunnitella parhaimman mahdollisen synnytyskuukauden. Jotenkin karua. En nyt halua ajatella asiaa enempää.

Jälleen siis uusi kierto alkanut ja yritystä takana 2 vuotta. Ehkäpä joku päivä saan aikaiseksi kirjata blogiin kiertoni pituudet ja hoitojen vaiheet. Vielä en ole jaksanut tietoja näpytellä tänne, vaikka faktat kahden vuoden ajalta löytyvätkin.

Aurinkoa ja lämpöä kaikille toivotellen. <3