En ole katkera

Olen täyttänyt tämän päivän siivoushommilla. Illalla on ihana istua puhtaassa kodissa ja nauttia siitä mitä minulla on. Haaveilla siitä mitä minulla/meillä voisi olla. Yksi makuuhuoneista on edelleen remontoimatta ja sisustamatta. Olemme asuneet talossamme jo useamman vuoden. Kovin ajattelin ja haaveilin joskus sisustavani lastenhuonetta melko pian häittemme jälkeen. Olen monta kertaa haaveillut ostavani iloisenväristä seinämaalia. Pääseväni Ikeaan ostamaan värikkäitä huonekaluja. Olen vuosien aikana ostanut ison kasan ihania lastenkirjoja. Lastenvaatteita en ole uskaltanut ostaa. En juuri ole muuton jälkeen tuohon huoneeseen koskenut. Se on meille romuhuone. Ehkä vuoden päästä sekin huone on remontoitu ja huone on saanut uuden asukin... Ehkä.

Tänään vietetään Lapsettomien lauantaita. Mieheni piti tuoda kaupasta kukkia. Pahoitteli ulko-oven avatessaan, että unohti. Oli ollut kyllä mielessä. :) Ei se haittaa... Riittää, että hänellä on tänään vapaapäivä. Ei tarvitse katsoa jääkiekkoa yksin. :) 

Huomenna olen iloinen kaikkien äitien puolesta. Iloitsen niiden ystävieni puolesta, jotka ovat saavat kokea äitiyden ilon. Juhlin omaa äitiäni ja käymme anoppilassa. En halua olla katkera. Katkerat ihmiset eivät ole viehättäviä. Olen sen itse huomannut itsestäni moneen kertaan. Olen nykyisin kuitenkin joka kerran katkera, kun kuulen vauvauutisia. Mutta se, että katkeruuteni kestää aina vain hetkisen, tekee minusta pirun vahvan naisen.

Olen siitä onnellinen, että minulla on kumppani, jonka kanssa voin suunnitella lapsiasioita. Osa lapsesta haaveilevista suree sitä, etteivät ole löytäneet vielä sitä oikeaa kumppania. Voimia Teille! <3 Olen siitä onnellinen, että minun ei ole vielä tarvinnut heittää kaikkia lapsihaaveita romukoppaan. Toivoa vielä on. Syytä lapsettomuuteemme ei ole löytyny. Emme ole saaneet minkäänlaista lopputuomiota. Olen onnellinen siitä, etten ole joutunut kokemaan yhtään keskenmenoa.

Tänään korkkaan kuohuvan. Juon lasillisen, ellen toisenkin ihan vaan siksi, että minä voin. 

Te lapsettomat. Me lapsettomat. Olette ajatuksissani tänään ja etenkin huomenna. Huomataksemme ettemme ole yksin asian kanssa, kommentoikaa kommenttikenttään <3. Se antaa minulle voimia ja toivottavasti kirjoituksillani pystyn jakamaan tunteeni jonkun toisen samassa tilanteessa elävän kanssa.

#LapsettomienLauantai

Olen äärimmäisen iloinen siitä, että en ole ainoa, joka aikoo viettää lapsettomien lauantaita. Sisälläni läikähti, kun huomasin, että muutamat Facebook-kaverinikin olivat liittyneet Lapsettomien lauantaihin. En todellakaan siis ole ainoa.

Mielestäni on tärkeää, että Simpukka ry. on nostanut esille myös niiden naisten lapsettomuuden, jotka elävät yksin. Niin paljon on heitäkin, jotka eivät ole löytäneet kumppania, jonka kanssa perheen perustaisi. Tärkeää on huomata myös se, että useat naiset hankkivat nykyisin korkeakoulutuksen. Tämä johtaa usein siihen, että lastenhankinta pitkittyy ja ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut. Itse kuulun näihin korkeakoulutettuihin. Halusin aikanani viedä opintoni loppuun, löytää vakituisen työpaikan, perustaa vahvemman pohjan mahdolliselle perhe-elämälle. Teinkö väärin taktikoidessani ja suunnitellessani antavani lapsilleni paremman elämän, lähinnä taloudellisessa mielessä? Olisiko vain pitänyt ottaa "riskejä" ja hankkia lapset opiskelujen aikana. Ei. Sitä en kadu, että hoidin ensin yliopisto-opintoni kuntoon. Opiskelin myös toisella paikkakunnalla, eikä mieheni asunut kanssani. Sain juhlia ja nautin täysillä opiskelijaelämän riennoista. Mitään en kadu.

Minulla on nyt melko vakaa elämäntilanne. On aviomies, talo, auto, koulutus ja virka. Tiedän elämästä paljon enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Olen saanut elää itsekästäkin elämää. Olen saanut elää itselleni ja olemme viettäneet aikaa kaksin mieheni kanssa kolmetoista vuotta. Olemme voineet elää toisillemme. 

Juuri nyt haluan elää hetkessä. Olen nauttinut hormonittomasta elämästäni. Uskon tosin, että otan vielä tämän vuoden puolella selvää tahosta, joka suostuisi inseminaatioon. Kunnallisella puolella sitä ei meille tehdä. Haluan jossain välissä jälleen yrittää...

Ja voi kuinka sydäntäni lämmitti, kun tuttavani otti minuun yhteyttä Facebookissa nähtyään, että "osallistun" Lapsettomien lauantaihin. Vain toinen ihminen, joka on joskus kärsinyt samasta, osaa ottaa asian niin suoraan puheeksi. Hän tsemppasi minua. Kehotti rohkeasti tarttumaan asiaan ja hankkiutumaan hoitoihin. Suositteli jopa yhtä tiettyä lääkäriä. Kiitos hänen, sain taas jostain uutta puhtia asiaan. <3

Tulevana lauantaina vietämme mieheni kanssa laatuaikaa kahdestaan. Pyhitämme päivän meille. Emme tarvitse lastenhoitajaa lähteäksemme ravintolaan tai elokuviin. Täytyy löytää ilo ja nautinto siitä, että me olemme me ja entistä vahvempia yhdessä. Kiitos lapsettomuuden.

Sunnuntaina, äitienpäivänä juhlistan äitiäni ja anoppiani. Iloitsen niiden puolesta, jotka saavat juhlia äitienpäivää äitinä. Kyllä minäkin vielä jonain päivänä. Tavalla, jos toisella. 

Toivon, että Lapsettomien lauantai saisi huomiota laajemminkin esimerkiksi uutisten kautta. Lapsettomien ja lapsettomuudesta kärsivien tulee saada ääni kuuluviin. Lapsettomuus pitäisi ottaa vielä aktiivisempaan keskusteluun. Pieniä askelia asia on Suomessakin ottanut eteenpäin. Muutamat amerikkalaiset tuttavani ovat tässä asiassa paljon monia meitä suomalaisia edellä. Eräs Facebook-tuttuni rapakon takaa päivitti viime viikolla tilapäivityksensä lapsettomuusklinikalta heti IVF-hoidon jälkeen. Suomalaiset usein kertovat lapsettomuudestaan vasta lapsen saatuaan... Niin... Tässäkin sitä kirjoittaa nainen nimimerkin takaa.

Aurinkoista viikonloppua kaikille! Olkaamme onnellisia siitä, mitä meillä on ja unelmoidaan rohkeasti siitä, mitä vielä haluamme saavuttaa. Olkaamme rohkeasti sitä, mitä olemme. 

Päivityksen paikka

Tervehdys!

Ajattelin, että on aika vaihtaa blogini ulkoasua. En ole tosin täysin tyytyväinen tähän uuteen banneriin, mutta ehkä jaksan muokkailla tuota banneria vielä jossain vaiheessa. Lähinnä pienoinen värivirhe häiritsee silmääni.

Mielestäni tämä sininen ulkoasu on nyt jotenkin seesteinen. Haluan, että blogini ulkoasu kuvastaa tätä omaa fiilistäni. Oloni on lapsettomuuden suhteen rauhallinen, odottava - seesteinen. Haluan blogissani tämän kesän aikana kirjoittaa muustakin elämästä. Olen nainen täynnä ajatuksia. Muitakin ajatuksia kuin oman lapsettomuuden tuskailu. Onhan lapsettomuus ollut jo viime vuodesta saakka elämässäni toissijaista. En voi kuitenkaan kieltää, etteikö asia mielessäni olisi ja ihan taatusti tulen nimenomaan lapsettomuudesta ja mahdollisista tulevista hoidoistakin täällä yhä kertomaan.

Haluan monipuolistaa blogiani. Haluaisin jakaa kanssanne vaikkapa lempireseptejäni, kirja- tai elokuva-arvosteluja, matkakokemuksia, meikkivinkkejä... Ajatuksia maailmanmenosta. Olen myös Buzzadorin tuotetestaaja ja voisin jakaa täällä arvioita testaamistani tuotteista. Ehdotuksiakin otan mielelläni vastaan.

Ihanaa...Toukokuu. Luonto on herännyt eloon. Niin minäkin. :)

Toivon teille lämpimiä toukokuun päiviä ja ihanaa alkavaa kesää. Lupaan olla taas aktiivisempi bloggaaja.

<3 Ananas