Luulo-oireilua?

Nippailua alavatsalla X

Hirveä nälkä koko ajan X

Paineen tuntua alavatsalla X

Särkyä ajoittain munasarjojen kohdalla (lähinnä vasemmalla puolella, oikeallahan se follikkeli möllötti) X

Väsymys X

Tunteet pinnassa:

Itku X

Kiukku X

Alakulo X

Ylipirteys X

Oletetusta oviksesta vasta vajaa viikko ja mulla muka nämä kaikki oireet. Todennäköisesti kiitos Letrotzolin. Ja niin kun minä itselleni ja teillekin taisin luvata, etten seuraa ja vahtaa kehoni antamia mahdollisia merkkejä epätodennäköisestä raskaudesta...

Kunpa siihen tikkuun piirtyisi tässä kierrossa kaksi viivaa. Jäisi nämä jossittelut, jännitykset, kaipaus, turhautuminen. Toisaalta otettiin oikein kunnolla mieheni kanssa yhteen tänään (täysin turhasta asiasta  tosin) ja hetken mielessäni vilahti ajatus, että mitäs jos ei sittenkään. Ehkä mä en haluakaan? Ehkei me halutakaan? Kunnes muistin taas kaikki ne hetket, jolloin näen mieheni leikkimässä tuttaviemme lasten kanssa. Kyllä mä haluan! Me haluamme!

Mulla olis lomalla aikaa kiertää kirppiksiä ja käydä hipelöimässä vauvanvaatteita. Mitään en ole vielä koskaan ostanut tulevalle lapselle. Tekisi mieli kasata pahvilaatikkoa, johon keräisi ihania vaatelöytöjä, mutta pelko epäonnistumisesta kalvaa luonnollisesti mieltä. Mutta sanokaa mun sanoneen...sinä päivänä, kun raskaustestin piirtyy kaksi viivaa, mä lähden vauvanvaateostoksille! :) Oli järkeä tai ei.

         Koska kahdesta tulee kolme?

Ne toimivat sittenkin!

Munasarjat siis...Tänään oli jälleen follikkeliultran aika. En tiennyt, mitä odottaa, mutta pari päivää oikealla puolella munasarjoja on ollut sellainen tunne, että jotain tapahtuu. Pieni pelko toki oli siitä, että mitään ei olisi taaskaan havaittavissa. Viimeksi ultra sai minut vajoamaan maan alle, enkä halunnut tähän kesäiseen päivään yhtä masentavaa fiilistä.

Lääkärikäynti alkoi punnituksella. Vaadin sitä itse. Tiesin, että painoni on pudonnut viime kerrasta. Se olisi tosin pudonnut nopeammin, jollei elämässäni olisi ollut kevään aikana hirmuista työstressiä... Lääkäri totesi puhuttuani stressistä ja rankasta keväästä: "Elämäntilanteet ja stressit eivät saa vaikuttaa siihen, mitä suusta alas pistää. Urheilulla ei pysty painoa pudottamaan." Niinpä niin... Kaipaan lääkärille, joka tajuaa sen miksi pääni väsyessä suuni hakeutuu suklaan ja hiilareiden ääreen. Olen tunnesyöjä. Ja ajatelkoot kuka mitä haluaa asiasta, niin näin on. Olen siitä onnellinen, että vihdoin kolmekymppisenä tunnistan ongelmani. 

Työstressi on loppunut ja hölkkälenkit sekä vähähiilarinen ruokavalio maistuvat jälleen. Paino oli kuin olikin kaikesta stressistä huolimatta tullut alas. Lälläslää...siitäs sai laiheliini lääkäri... 4kg olisi pudotettavaa inseminaatiota varten, mutta arvatkaas mitä... Kysyin inssistä tänään ja sitä ei kuulemma meille tulla yrittämään. Olin puulla päähän lyöty. Tämäkö on siis tässä? Tammikuusta saakka olen syönyt Clomeja ja nyt parissa viime kierrossa Letrozoleja. Tänään piikitän Pregnylin, mutta että ei edes yritetä inssiä? Lääkärin mukaan sairaalassa on todettu, että inssejä ei kannata tehdä, jos arvot ovat kummallakin hyvät ja vastetta saadaan lääkkeillä (follikkelit kypsyvät jne.) Onko jollain muulla kokemusta vastaavasta? Ettei edes yritetä. Jotenkin mä olen kyllä siitä asiasta nyt vähän rikki... 

Mutta siis tämä viikonloppu on mahdollisuuksien viikonloppu. Ultrassa löytyi oikein valtava follikkeli ja Pregnylin saan pistää tänään. Ja hiphei! Limakalvo oli 8mm, eli ensimmäistä kertaa ultrien aikana selvästi paksuuntunut. :) Viikonloppuna onkin sitten mietittävä vireystaso kohdilleen. :D Klinikka on suljettuna kesä-heinäkuun, joten vasta elokuun lopussa jatketaan lääkkeillä ja ultralla. Lääkäri tosin ohjasi soittelemaan kesällä yksityiseltä ultra-aikaa, jos haluan ensi kierrossakin kokeilla Letrozolia. Taidan varata yksityiseltä muutenkin aikaa...ainakin kesän jälkeen, jos mitään ennen sitä ei kuulu... Mä olen jo nyt melko täynnä tuota kunnallisen puolen touhua ja etenkin sitä yhtä lääkäriä...

Nyt kaikki peukut ja varpaat pystyyn! Voi kunpa nyt... En nosta kyllä toiveita yhtään sen korkeammalle, sillä takaraivossa vankka usko siitä, että eipä se tälläkään kerralla... Mutta jos kuitenkin...

Mikä ihana ilma meitä ulkona hellii! Ja mikä ihana viikonloppu tulossa täynnä kaikenlaista ohjelmaa. :) Loma nurkan takana ja pitkä kesä edessä... Life is a good and so am I. ;)

               

                    Aurinko, mutta kävisi tämä kuva myös follikkelista... ;)

                     

                      Sinne meni Pregnyl ihon alle. Haittaakohan, jos pieni pisara pirskahti ulos neulaa poistaessa? En nimittäin muistanut päästää ihopoimua vapaaksi ennen neulan pois ottamista.

Äitienpäivä ja KP1

Otsikko sen kertoo...

Huomenna laboratorioaika ja verikokeet.

Mä iloitsen tästä päivästä. Kroppa toimii taas... Uuteen nousuun!

Ilta-aurinko paistaa ja kohta on kesä! <3

Lapsettomien päivä

Hyvää lapsettomien päivää kaikille! <3

Tärkeä päivä niin monelle, vaikka harva ehkä korvaansa lotkauttaa odotellessaan huomista äitienpäivää. Eikä pidäkään lotkauttaa. Eihän kenenkään tulisi kokea tätä päivää omakseen vasten tahtoaan. Mielestäni tämä päivä ja aihe tulisi nostaa myös suurempiin valtakunnan medioihin. Lapsettomuudesta pitäisi puhua vieläkin avoimemmin.

Eilen eräs työkaverini huikkasi töistä lähtiessään: "Hyvää äitienpäiväviikonloppua! Tai siis, vie äidillesi onnittelut!" Niinpä niin... Eihän hän pahalla tarkoittanut, mutta hetken se kirpaisi. Onneksi minulla on äiti, jota juhlia ja jota muistaa. Muuten äitienpäivä olisikin minulle varmasti se pahin päivä, joka muistuttaa vuodesta toiseen, etten ole onnistunut.

Mulla elimistö ihan sekaisin. Kierto kateissa ja naama kukkii pahemmin kuin moneen vuoteen. Huoh. Miksi niin monelle lapsen saaminen käy tuosta vaan? Eilen kaupassakin vastaani käveli eräs tutuntuttu teiniäiti. Viime viikolla luin taas Facebookista kolmet vauvauutiset. Raskausuutisilta olen sulkenut korvani ja silmäni. Ei jaksais...

<3

             Kuva: Väestöliitto

Alkais jo...

Ärsyttävää, kun kierto taas ihan sekasin... Taas jo 2pv myöhässä tavanomaisesta. Kyllä ne silti sieltä on tulossa... Mä tunnen sen. Aamulla oli jo semmonen fiilis. 

Mä ehdin jo varata labra-ajankin terkkariin. Toivottavasti en joudu perumaan aikaa typerän epäselvän kierron takia. Taitaa hormonit ja suusta alas menneet pillerit sekoittaa kierrot täysin. Ennen lääkkeiden aloittamista kiertoni kun olivat aina säännölliset.

Tällä kertaa en tuhlaa typerää testiä. Eihän viimeksi ultrassakaan mitään näkynyt. Ei yhden yhtä rakkulaa.

Ärsyttää tää malttamattomuus. Pääsis jo uuteen kiertoon ja sais taas aloittaa alusta. Kuukaudet kuluu nykyisin niin hitaasti...

Pihalla räntää. Pään sisällä räntää.

Vlogi-vinkkejä räntäsateiseen päivään

Olen saanut blogimaailmasta viimeisen vuoden aikana ihan hirmuisesti vertaistukea, tsemppiä, iloa ja ajatuksia. Päätin viime syksynä aloittaa oman blogin. Olen aina haaveillut päiväkirjan pitämisestä, mutten koskaan ole jaksanut kirjoittaa käsin muistikirjaan, jota vain minä tulisin lukemaan. Tuumin, miksen voisi kirjoittaa ajatuksiani muidenkin luettavaksi. Jos minun teksteistäni olisi edes yhdelle lukijalle tukea ja apua, olisi tavoitteeni täyttynyt.

Olen jäänyt blogihommiin koukkuun. Kiitos näppärän teknologian, joka antaa mahdollisuuden päivittää blogia vaikka sängyssä ennen nukkumaanmenoa. :) Kannustavat viestit ja pikkuhiljaa nousseet lukijamäärät ovat yllättäneet kerta toisensa jälkeen positiivisesti. En ole yksin. Tai pitäisikö tässä tilanteessa sanoa, ettemme ole mieheni kanssa kaksin yksin. :)

Haluan tänään jakaa muutamia vlogeja kanssanne, joita seuraan YouTuben puolella. Vlogimaailma avautui minulle loppuvuodesta ja on hassua, miten näihin muutamaan vlogiin on jäänyt koukkuun ja tuntuu kuin tuntisin nämä ihmiset paremminkin. Hattua nostan, että joillain on pokkaa avata omaa elämäänsä tuben kautta koko maailmalle... Asiasta voi toki olla montaa mieltä. Onko esim. oikein, että pieni, vasta parikuinen vauva on jakanut elämäänsä vanhempiensa kautta, tietämättä itse asiasta lainkaan? Onko niitä videoita sitten murkkuikäisenä mielekästä katsoa?

Eniten seuraamani ja tämän hetkinen lempparini on Ellien ja Jaredin vlogi. He ovat aloittaneet vuosi sitten vloginsa kärsittyään lapsettomuudesta ja käytyään läpi lapsettomuushoitoja. Tammikuussa heille syntyi pieni Jackson-poika. Perhe asuu Utahissa. Heidän rento ja hyväntuulinen meininkinsä on vaan jotenkin koukuttanut. :) Vlogin löydät YouTubesta hakusanoilla "Ellie and Jared".

(Tässä vaiheessa huomio...älkää ikinä jättäkö blogikirjoituksia tallentamatta, jos olette kirjoittaneet pitkän tekstin. Mullehan kävi just nyt niin, että menin avaamaan toisen sivun padilla ja kappas... Puolet tallentamattomasta tekstistä hävisi...argh. Ja eikun uudestaan näpyttelemään...)

Toinen vlogi, jota seuraan melko aktiivisesti on "bamachick1101". Vlogia ylläpitää amerikkalainen pariskunta, joka on kokenut mm. muutaman keskenmenon, mutta odottavat nyt onnellisesti ensimmäistä lastaan. He ovat rohkeasti jakaneet elämäänsä vlogissa. Tätä seuraan vähemmän, mutta tämäkin on mielestäni ihan mukava löytö vlogimaailmassa.

Kolmas seuraamani vlogi on "Emmymadeinjapan". Idea on erilainen kuin edellisissä mainitsemissani. Emmy on amerikkalainen perheenäiti, jolle ihmiset ympäri maailmaa lähettävät naposteltavaa maisteltavaksi. Emmy sitten vloggaa kokemuksiaan erilaisista karkeista, kekseistä yms. Hän on tehnyt myös kaksi Suomi-jaksoa, jossa hän maistelee mm. salmiakkia. Harmikseni huomasin, että latvialaiset olivat omineet Taffelin ja muistaakseni Fazerin Geisha-suklaan. Ruotsalaiset olivat myös omineet Fazer-tuotemerkin. Pyhäinhäväistys, sanon minä. :) 

Mm. noita kolmea vlogia seurailen aikani kuluksi. Tällainen räntäsateinen, kylmä vappupäivä on omiaan YouTube-surffailulle. :)

Kirjoittakaa ja kertokaa minulle kommenttikenttään, jos olette löytäneet kivoja vlogi-löytöjä, joita suosittelette. Vai olenko ainoa höperö, joka on jäänyt vlogeihin koukkuun (blogien lisäksi)? :D

Mukavaa vappupäivän jatkoa kaikille!