Huoh.
Uusi raskausuutinen tälle päivää. Olen superonnellinen toisten puolesta, mutta oma tulevaisuus pelottaa. Tämän ei vaan pitänyt mennä näin. Mun/meidän elämän.
Keskiviikkona jälleen follikkeliultra yksityisellä. Takana 5 päivää Letrozolia. Pelottaa. En haluaisi miettiä mahdollista tulevaa IVF-hoitojen aloitusta. En halua. En jaksa. Alakulo ja pala kurkussa. Ahdistaa. Nyt ymmärrän, miksi yksityisellä puolella hoitoihin kuuluu pääkopankin hoito. Kunnallisella ei ole edes tarjottu mahdollisuutta. Kohta en jaksa ilman henkisen puolen tukea.
Ulkona paistaa, mutta mun mieleni on tällä hetkellä melko musta. :( Tätä tunnetta ei pysty ymmärtämään, jos itse ei ole käynyt kymmeniä pettymyksiä läpi. Ja koko ajan polku muuttuu raskaammaksi. 2 vuotta. Se on pitkä aika. Liian pitkä. En edes halua ajatella sitä mahdollisuutta, että tätä elämänvaihetta kestäisi vielä toiset kaksi vuotta. Itku.
<3 ei tätä voi ajatellakkaan noin pitkälle eteenpäin, pääkoppa hajoais! Päivä kerrallaan, mahdollisimman paljon onnenhetkistä nauttien.
VastaaPoistaNiin tuttuja tunteita. Tää on niin vaikea elämäntilanne. Lähetän kovasti voimia jaksaa päivä kerrallaan <3.
VastaaPoista