Eilen kävelyllä mietin, kuinka haluaisin vuoden päästä samaan aikaan lykkiä lastenvaunuja keväisellä asfaltilla, hiekan rahistessa renkaiden alla. Palmusunnuntaina mietin, että haluaisin pukea lapseni oksettavan suloiseksi pääsiäispupuksi ja kävisimme virpomassa isovanhempien luona. Minulla on näitä samoja ajatuksia ollut mielessä keväisin jo kolme vuotta. Useammassa tuttavaperheessä on lähiaikoina vietetty ristiäisiä ja nimiäisiä. Väkisinkin pistää miettimään, saanko koskaan järjestää juhlia omalle lapselleni.
Olen itsekäs, mutta en juuri nyt jaksa lukea blogeista yhtäkään kirjoitusta otsikolla "Varhaisultra" tai ""Rv sitä sun tätä"...
Kesä vielä ilman hoitoja... En suostu vielä siihen rumbaan. En ole henkisesti valmis kohtaamaan pettymyksiä. Lähes puolivuotta olen saanut elää siten, etten ole repinyt hiuksia päästäni kierron alettua. Se on ollut vapauttavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti