Tänään vietetään Lapsettomien lauantaita. Mieheni piti tuoda kaupasta kukkia. Pahoitteli ulko-oven avatessaan, että unohti. Oli ollut kyllä mielessä. :) Ei se haittaa... Riittää, että hänellä on tänään vapaapäivä. Ei tarvitse katsoa jääkiekkoa yksin. :)
Huomenna olen iloinen kaikkien äitien puolesta. Iloitsen niiden ystävieni puolesta, jotka ovat saavat kokea äitiyden ilon. Juhlin omaa äitiäni ja käymme anoppilassa. En halua olla katkera. Katkerat ihmiset eivät ole viehättäviä. Olen sen itse huomannut itsestäni moneen kertaan. Olen nykyisin kuitenkin joka kerran katkera, kun kuulen vauvauutisia. Mutta se, että katkeruuteni kestää aina vain hetkisen, tekee minusta pirun vahvan naisen.
Olen siitä onnellinen, että minulla on kumppani, jonka kanssa voin suunnitella lapsiasioita. Osa lapsesta haaveilevista suree sitä, etteivät ole löytäneet vielä sitä oikeaa kumppania. Voimia Teille! <3 Olen siitä onnellinen, että minun ei ole vielä tarvinnut heittää kaikkia lapsihaaveita romukoppaan. Toivoa vielä on. Syytä lapsettomuuteemme ei ole löytyny. Emme ole saaneet minkäänlaista lopputuomiota. Olen onnellinen siitä, etten ole joutunut kokemaan yhtään keskenmenoa.
Tänään korkkaan kuohuvan. Juon lasillisen, ellen toisenkin ihan vaan siksi, että minä voin.
Te lapsettomat. Me lapsettomat. Olette ajatuksissani tänään ja etenkin huomenna. Huomataksemme ettemme ole yksin asian kanssa, kommentoikaa kommenttikenttään <3. Se antaa minulle voimia ja toivottavasti kirjoituksillani pystyn jakamaan tunteeni jonkun toisen samassa tilanteessa elävän kanssa.
❤️
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Poista<3
PoistaKirjoituksesi oli iloinen ja ihana! Ja voimaa antava. Kiitos siitä! Se oli minulle tänään todella hyvä. Olin tänään lapsettomuuden suhteen varsin ikävissä fiiliksissä.... Kappas vaan; yksi raskausuutinen sen sai aikaan. Itse toipuilen tässä parhaillaan edelleenkin helmikuussa kohtaamastani keskenmenosta; tai siis lääkkeellisestä tyhjennyksestä. Sain pari viikkoa sitten kuulla, että lääkkeellinen tyhjennys ei ole onnistunutkaan täysin... Blaah! Sairaalan erikoislääkärin mukaan odotellaan nyt kuukautisia, jospa sitten niiden myötä myös raskauden loppuroippeet poistuisivat kropastani.... Niinpä fiilikset on olleet kovin vaihtelevaisia välillä, ja alkanut välillä väsyttämään tämä asioiden etenemisen hitaus. Mutta, kyllä tämä tästä! Uutta pakastesiirtoa odotellessa.... Koen kuitenkin, että minullakin siippani kanssa on vielä toivoa näissä lapsiasioissa... Ja kokemani lyhyt raskauskin oli sillä tavalla positiivinen juttu, että prosessi alkoi kropassani yleensäkin. Että toivoa on! Niin meillä kaikilla! Kiitos hyvästä päivityksestä!
VastaaPoistaVoi kiitos kommentistasi! <3 Ihana kuulla, että olen kirjoituksellani antanut voimia. Näin itsekin olen kokenut muiden blogeja lukiessani, vertaistuessa on voimaa!
PoistaKaikkea hyvää sinne sinulle ja toivon todella, että seuraava siirto onnistuisi! <3 Palaathan vielä kertomaan kuulumisiasi ja miten hoidot etenevät?
Kiitos toivotuksista! Juu, tulen kertomaan sitten jatkotilanteista, kun selviävät...
PoistaTerkuin, Jankku