Tärkeä päivä niin monelle, vaikka harva ehkä korvaansa lotkauttaa odotellessaan huomista äitienpäivää. Eikä pidäkään lotkauttaa. Eihän kenenkään tulisi kokea tätä päivää omakseen vasten tahtoaan. Mielestäni tämä päivä ja aihe tulisi nostaa myös suurempiin valtakunnan medioihin. Lapsettomuudesta pitäisi puhua vieläkin avoimemmin.
Eilen eräs työkaverini huikkasi töistä lähtiessään: "Hyvää äitienpäiväviikonloppua! Tai siis, vie äidillesi onnittelut!" Niinpä niin... Eihän hän pahalla tarkoittanut, mutta hetken se kirpaisi. Onneksi minulla on äiti, jota juhlia ja jota muistaa. Muuten äitienpäivä olisikin minulle varmasti se pahin päivä, joka muistuttaa vuodesta toiseen, etten ole onnistunut.
Mulla elimistö ihan sekaisin. Kierto kateissa ja naama kukkii pahemmin kuin moneen vuoteen. Huoh. Miksi niin monelle lapsen saaminen käy tuosta vaan? Eilen kaupassakin vastaani käveli eräs tutuntuttu teiniäiti. Viime viikolla luin taas Facebookista kolmet vauvauutiset. Raskausuutisilta olen sulkenut korvani ja silmäni. Ei jaksais...
<3
Kuva: Väestöliitto
Hienoa, että jokaiselle löytyy päivä jolloin juhlia tai kokea kuuluvansa suurempaan joukkoon. Se, samoin kuin vertaistukiryhmään ja esim. blogit varmasti auttavat. Itse taistelen tämän lapsettomuusleiman kanssa...vieläkin. Kaksi vuotta on lasta yritetty ja 8kk ollut varmaa, että ilman järeitä hoitoja emme luultavasti lasta ikinä saisi. Nyt olemme ensimmäisen IVF/ICSI hoidon puolivälissä. Keräys maanantaina. Mutta siis tämä "lapsettomuus". ITSE koen sanan aika negatiivisena ja mieheni (taas kerran) järkeili, että hän ei koe meitä lapsettomiksi. Olemme hoitojen alussa ja monta kiveä on vielä kääntämättä. Miksi leimata itsensä leimalla, jonka tuntee itselleen liian raskaaksi? Olenkin siis päättänyt, että lapsen saanti on vaan meille haasteellisempaa, ei mahdotonta, mutta vaatii työtä! MINUA se ajatus auttoi ja toivottavasti aikanaan raskauden onnistuttua auttaa myös astumaan äidin rooliin helpommin kun asia ei ole niin mustavalkoinen. Älkääkä nyt suuttuko tai pahoittako mieltänne! Tämä ajatusmalli sopii minulle, ei välttämättä kenellekään muulle! Mutta itse koin kovaa häpeää, katkeruutta ja vääryyttä kun muilla asia onnistuu ja meillä ei. Tuntui pahalta avata Lapsettomuusklinikan ovi. Minua auttoi ajatus, että en vielä alleviivaa olematonta äitiyttäni vaan rohkaisen sitä pientä äitiyden liekkiä sisälläni. Jospa positiivisuus ratkaisisi ongelmani ja jos ei niin ehkäpä en muistele näitä vuosia pelkkänä suruna, jospa nämä ovat niitä elämänkokemuksia, joita osaa myöhemmin vaalia! No oli miten oli, Oikein hyvää lapsettomien päivää, äitienpäivää ja ihan vaan viikonloppua kaikille! :)
VastaaPoistaVälillä alamäkiä, välillä ylämäkiä. Lapsettomuus on välillä helppoa, aika-ajoin raastavaa. Tunteet vaihtelevat laidasta laitaan. Toivottavasti tulevaisuus tuo tullessaan äitienpäiväkortit ja -kakut meillekin. <3
PoistaMulla on puoliso, joka ei vaan lähtökohtaisesti halua lapsia. Ihan älytöntä, että en todellakaan halua jakaa elämääni kenenkään muun kuin tuon ihmisen kanssa, joka sitten taas ei halua elämän jatkuvan meidän kauttamme. Kihnutan ja kihnutan, että saisin hänet tajuamaan, miten isosta asiasta on kyse, ja koitan saada hänen päätään kääntymään. Vasta sitten päästäisiin siihen vaiheeseen, missä te jo menette. Ihan lohdutonta :/
VastaaPoistaOnpa ikävä tilanne... :( Varmasti suuri haaste parisuhteelle. Voimia! <3
Poista