Hei sinä...

...sinä, joka jonotit tänään kaupan kassalla olutpullojen kanssa, tupakalta haisevana, viimeisillään raskaana. Ymmärrätkö, että se, mitä sisälläsi kannat, on suuri lahja? Sinulla on jotakin suurta, kallista, arvokasta, mitä minulla ei ole. Olet saavuttanut elämässäsi sellaista, jota monet eivät ehkä koskaan saavuta.

Hei sinä, joka olet elänyt elämäsi siten, että jo ensimmäinen lapsesi otettiin huostaan. Ymmärrätkö, minkälaisen elämän olet lapsellesi antanut? Tai mitä olet ottanut häneltä pois? Vain siksi, että sinä saat elää elämääsi välittämättä toisista. Haluatko todella tehdä samat virheet uudestaan? Sinä pidät hauskaa, tulet raskaaksi, saat korvauslääkkeitä päihdeongelmaasi raskausaikana, tuhoat syntyvän lapsen elämän jo ennen kuin kohdun ulkopuolinen elämä on ehtinyt alkaa. Joku toinen ottaa synnytyksen jälkeen vastuun lastesi kasvatuksesta. Ymmärrätkö? Lapsesi tulevat aina olemaan sirpaleina. Rikki.

Hei sinä, joka laitoit Facebookiin kuvan ultrakuvasta. Olen puolestasi onnellinen. Todella onnellinen, mutta samalla niin katkera. Kerrot neuvolakäynneistä, hehkutat laskettua-aikaa, jaat kuvia remontoidusta lastenhuoneesta. Jokainen päivitys tekee kipeää. Saa minut muistamaan, että en ole onnistunut tulemaan raskaaksi lukuisista yrityksistä ja lääkityksestä huolimatta.

Hei sinä, joka menit viime kesänä naimisiin. Olet raskaana. Soitit ja ilmoitit asiasta. Olen onnellinen puolestasi, mutta itkin itseni yöllä uneen. Tiedätkö tunteen, kun tuntuu, että kaikki ympärillä kaatuu hetkeksi? Tuntuu, että kaikilla muilla on oikeus ja mahdollisuus onneen. Menin naimisiin yli kaksi vuotta sitten. Lapsi olisi saanut tulla jo heti yhdeksän kuukautta häiden jälkeen. Vieläkään en ole raskaana. Jokaisen raskausuutisen jälkeen minun on kasattava itseni kokoon. Liimattava sirpaleet paikoilleen. Käytävä rohkeasti kohti uutta kiertoa. Uusia hoitoja. Uskottava, että vielä minäkin...

Entäpä sinä, joka olet taas raskaana. Kolmatta kertaa kolmen vuoden sisällä. Ymmärrän, että valitat yövalvomisista, pyykkikasoista, korvatulehduskierteistä, rahapulasta tai siitä, että sinulla ja miehelläsi ei ole enää kahdenkeskistä aikaa. Olet oikeutettu valittamaan. Olen pelkkänä korvana. Yritän ymmärtää ja tukea. Kuitenkin salaa haaveilen unettomista öistä ja siitä, että saan lukea illasta toiseen iltasatuja. Saan paistaa lettuja koko perheelle. Saan hyvän syyn lähteä Muumimaailmaan tai mammakerhoon. Yritän ymmärtää, että ihminen ei kai koskaan ole tyytyväinen sen hetkiseen elämäänsä.

Te siellä, jotka kuukaudesta toiseen yritätte tulla raskaaksi, siinä onnistumatta. Ette ole yksin. Meitä on monta. Et ole ainoa, joka itkee itsensä iltaisin uneen. Et ole ainoa, joka huulta purren katselee kaupungilla lastenvaunuja työntäviä onnellisia isiä ja äitejä. Et ole ainoa, joka salaa hipelöi ja ihailee vaatekaupoissa lastenvaatteita. Mitä pienempiä ja hempeämpiä, sen suloisempia. Et ole ainoa, joka haluaa tuntea vauvan potkut sisällään tai nähdä ultrassa muutakin kuin johtofollikkelit ja tyhjän kohdun. Olen kanssasi. Ajattelen sinua. Enkä koskaan tule hehkuttamaan Facebookissa mahdollisesta tulevasta raskaudestani. 

Olen oppinut paljon lapsettomuuden aikana. Olen oppinut enemmän kuin olisin halunnut. Elämänkouluni tämän osalta ei vieläkään ole ohi. Päättötodistusta en tule koskaan saamaan. Tulen aina kantamaan lapsettomuutta ja sen taakkaa harteillani, vaikka joskus saisinkin lapsen. En haluakaan unohtaa. Tämä on minun risti kannettavaksi. Ehkä näiden kokemusten kautta olen voinut rikastuttaa jonkun toisenkin elämää. Olen myös laskenut raskaan taakan monen ystäväni harteille. Olen tietoisesti valinnut sen, että olen puhunut lapsettomuudestani muille. Ei heidän tarvitsisi tietää. Ei heidän olisi pakko kuunnella. Ei minun tarvitsisi heitä ongelmillani vaivata. Olen kuitenkin onnellinen, että minulla on lähelläni heitä, jotka kuukaudesta toiseen jaksavat kuunnella ja tukea. Olla vaan. Mitään ei edes tarvitse sanoa takaisin.

Ehkä joskus osaan olla kiitollinen siitä, että lapseni ei tullut helposti. En tule koskaan pitämään lastani itsestäänselvyytenä. Riesaa ja lisätyötä, unettomia öitä ja hammastenkiristystä lapsi taatusti tuo mukanaan. Ehkä minäkin silloin valitan, kuten muutkin äidit. Kyllä kai minullakin on siihen oikeus? 

Hei sinä siellä...

Nautitaan elämästä vikoineen, puutteineen ja virheineen. Elämme vain kerran. Yritän sateisenakin päivänä löytää pienen valonpilkahduksen. On syitä, miksi olemme täällä. Sinä olet tärkeä. Joskus minäkin saan lapsen. Uskon, toivon, enkä luovuta.