tiistai 26. elokuuta 2014

Hei sinä...

...sinä, joka jonotit tänään kaupan kassalla olutpullojen kanssa, tupakalta haisevana, viimeisillään raskaana. Ymmärrätkö, että se, mitä sisälläsi kannat, on suuri lahja? Sinulla on jotakin suurta, kallista, arvokasta, mitä minulla ei ole. Olet saavuttanut elämässäsi sellaista, jota monet eivät ehkä koskaan saavuta.

Hei sinä, joka olet elänyt elämäsi siten, että jo ensimmäinen lapsesi otettiin huostaan. Ymmärrätkö, minkälaisen elämän olet lapsellesi antanut? Tai mitä olet ottanut häneltä pois? Vain siksi, että sinä saat elää elämääsi välittämättä toisista. Haluatko todella tehdä samat virheet uudestaan? Sinä pidät hauskaa, tulet raskaaksi, saat korvauslääkkeitä päihdeongelmaasi raskausaikana, tuhoat syntyvän lapsen elämän jo ennen kuin kohdun ulkopuolinen elämä on ehtinyt alkaa. Joku toinen ottaa synnytyksen jälkeen vastuun lastesi kasvatuksesta. Ymmärrätkö? Lapsesi tulevat aina olemaan sirpaleina. Rikki.

Hei sinä, joka laitoit Facebookiin kuvan ultrakuvasta. Olen puolestasi onnellinen. Todella onnellinen, mutta samalla niin katkera. Kerrot neuvolakäynneistä, hehkutat laskettua-aikaa, jaat kuvia remontoidusta lastenhuoneesta. Jokainen päivitys tekee kipeää. Saa minut muistamaan, että en ole onnistunut tulemaan raskaaksi lukuisista yrityksistä ja lääkityksestä huolimatta.

Hei sinä, joka menit viime kesänä naimisiin. Olet raskaana. Soitit ja ilmoitit asiasta. Olen onnellinen puolestasi, mutta itkin itseni yöllä uneen. Tiedätkö tunteen, kun tuntuu, että kaikki ympärillä kaatuu hetkeksi? Tuntuu, että kaikilla muilla on oikeus ja mahdollisuus onneen. Menin naimisiin yli kaksi vuotta sitten. Lapsi olisi saanut tulla jo heti yhdeksän kuukautta häiden jälkeen. Vieläkään en ole raskaana. Jokaisen raskausuutisen jälkeen minun on kasattava itseni kokoon. Liimattava sirpaleet paikoilleen. Käytävä rohkeasti kohti uutta kiertoa. Uusia hoitoja. Uskottava, että vielä minäkin...

Entäpä sinä, joka olet taas raskaana. Kolmatta kertaa kolmen vuoden sisällä. Ymmärrän, että valitat yövalvomisista, pyykkikasoista, korvatulehduskierteistä, rahapulasta tai siitä, että sinulla ja miehelläsi ei ole enää kahdenkeskistä aikaa. Olet oikeutettu valittamaan. Olen pelkkänä korvana. Yritän ymmärtää ja tukea. Kuitenkin salaa haaveilen unettomista öistä ja siitä, että saan lukea illasta toiseen iltasatuja. Saan paistaa lettuja koko perheelle. Saan hyvän syyn lähteä Muumimaailmaan tai mammakerhoon. Yritän ymmärtää, että ihminen ei kai koskaan ole tyytyväinen sen hetkiseen elämäänsä.

Te siellä, jotka kuukaudesta toiseen yritätte tulla raskaaksi, siinä onnistumatta. Ette ole yksin. Meitä on monta. Et ole ainoa, joka itkee itsensä iltaisin uneen. Et ole ainoa, joka huulta purren katselee kaupungilla lastenvaunuja työntäviä onnellisia isiä ja äitejä. Et ole ainoa, joka salaa hipelöi ja ihailee vaatekaupoissa lastenvaatteita. Mitä pienempiä ja hempeämpiä, sen suloisempia. Et ole ainoa, joka haluaa tuntea vauvan potkut sisällään tai nähdä ultrassa muutakin kuin johtofollikkelit ja tyhjän kohdun. Olen kanssasi. Ajattelen sinua. Enkä koskaan tule hehkuttamaan Facebookissa mahdollisesta tulevasta raskaudestani. 

Olen oppinut paljon lapsettomuuden aikana. Olen oppinut enemmän kuin olisin halunnut. Elämänkouluni tämän osalta ei vieläkään ole ohi. Päättötodistusta en tule koskaan saamaan. Tulen aina kantamaan lapsettomuutta ja sen taakkaa harteillani, vaikka joskus saisinkin lapsen. En haluakaan unohtaa. Tämä on minun risti kannettavaksi. Ehkä näiden kokemusten kautta olen voinut rikastuttaa jonkun toisenkin elämää. Olen myös laskenut raskaan taakan monen ystäväni harteille. Olen tietoisesti valinnut sen, että olen puhunut lapsettomuudestani muille. Ei heidän tarvitsisi tietää. Ei heidän olisi pakko kuunnella. Ei minun tarvitsisi heitä ongelmillani vaivata. Olen kuitenkin onnellinen, että minulla on lähelläni heitä, jotka kuukaudesta toiseen jaksavat kuunnella ja tukea. Olla vaan. Mitään ei edes tarvitse sanoa takaisin.

Ehkä joskus osaan olla kiitollinen siitä, että lapseni ei tullut helposti. En tule koskaan pitämään lastani itsestäänselvyytenä. Riesaa ja lisätyötä, unettomia öitä ja hammastenkiristystä lapsi taatusti tuo mukanaan. Ehkä minäkin silloin valitan, kuten muutkin äidit. Kyllä kai minullakin on siihen oikeus? 

Hei sinä siellä...
Nautitaan elämästä vikoineen, puutteineen ja virheineen. Elämme vain kerran. Yritän sateisenakin päivänä löytää pienen valonpilkahduksen. On syitä, miksi olemme täällä. Sinä olet tärkeä. Joskus minäkin saan lapsen. Uskon, toivon, enkä luovuta.

21 kommenttia:

  1. Ananas A, niin osuvasti kirjoitit. Ei lisättävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 Annoin tulla sydämestä ja mielen syövereistä...

      Poista
  2. Kyyneleet silmissä luin tekstisi - niin totta kaikki. Minä en usko koskaan unohtavani sitä, miltä tuntuu olla lapseton - halusin tai en. Ja Ananas A, minä toivon puolestasi ja kanssasi <3

    VastaaPoista
  3. Joskus tekisi mieli kysyä, miksi ihmeessä joku hankkiutuu toisen (tai kolmennen) kerran raskaaksi, jos lapsen kanssa oleminen on NIIN rankkaa, kuin joku vali vali -naisista ajattelee. Lapsettoman on sitä vaikea ymmärtää. Minulta ei oikein ymmärrystä heru. Samalla mietin, onko minulla oikeus valittaa, jos hoitojen kautta lapsen saan. Olenhan ehdoin tahdoin hankkiutunut raskaaksi. Ei voida koeputkihommissa sanoa, että tuli vahinko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa miettinyt, että olenko mä oikeutettu joskus valittamaan, jos väsynyt lapsen itkuun tai vatsavaivoihin... Tiedän, että tulen valittamaan... :D

      Poista
  4. <3 itku tuli heti alussa silmään, niin pystyn samaistumaan tuohon kaikkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :,) Merkitsee minulle paljon, että saan kuulla jakavani ajatukset jonkun kanssa. Kiitos. <3

      Poista
  5. Sanasta sanaan totta. Tosi osuvasti kirjoitit :)

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa NIIN tutulta! Viimeksi tänään hiuksenhieno arjen ja tunteiden tasapaino, jota hetkittäin kuvailen "onnellisuudeksi" katkesi. Pieni ajattelematon keskustelu töissä, vauva-uutinen puoli tutulta ja pakka on taas sekaisin.

    Kukaan, joka ei ole tätä läpikäynyt ei voi ymmärtää miten pienistä muruista ja suurella työllä kokoan itseni päivittäin tai hyvinä aikoina vain muutaman kerran viikossa. Ei minulla mene "hyvin", mutta minä pärjään. Se on minun mittapuulla nykyään "hyvin". Onko minulla muuta mahdollisuutta kuin mennä toiveikkaana eteenpäin, hymyillä väkisin maailmalle ja yrittää olla prkl stressaamatta?

    Stressitöntä, hedelmällistä, vuodotonta ja viimeistä lapsetonta syksyä meille kaikille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Sitä samaa toivon Sinulle!

      Kaikkein kamalinta tässä on oikeastaan se, etten tunne ajoittain enää itseäni... Tai sitten en ole aiemmin tuntenut...

      Voimia meille! Tänään iltalenkillä, luonnon hiljaisuudessa tunsin rauhaa... Oli vain minä, metsä ja loppukesän lämpö...

      Poista
  7. Olen töissä ja luin kirjoituksesi. Onneksi kukaan ei nähnyt kyyneliä silmissäni. Niin totta kaikki mitä sanoit!

    -E

    VastaaPoista
  8. Luin tämän jo silloin kun julkaisit mutten päässyt kommentoimaan, kun kommentti hävisi joka kerta johonkin bittiavaruuteen... Mutta ei mulla muuta kuin:

    <3 <3 <3

    VastaaPoista
  9. Tää on niin omista ajatuksista, että kyyneleet tuntuu silmissä.. <3 <3

    VastaaPoista
  10. Osuin ihan sattumalta sivullesi ja itku tuli kun tämän luin. En osaa edes kuvitella, miten suuri se kaipuu voi olla... Saada oma lapsi syliin.
    Tai ehkä osittain osaankin, kun juuri viime viikolla luin rakkauskirjeitä, joita 11 vuotta sitten kirjoitin vastasyntyneelle pojalleni laitoksella.
    Toivon kaikkea hyvää, voimia ja pikaista plussausta.
    Ja toivon myös, että kirjoitukseni ei aiheuttanut lisää pahaa mieltä kenellekään <3

    Liisa

    VastaaPoista
  11. Kirjotit suoraan ajatuksistani. Käytit juuri niitä sanoja, joita olen mielessäni hahmotellut, vaikka oikeastaan olen halunnut sylkäistä ne suoraan niiden ihmisten niskaan, joita asia koskee. Sitä en tietenkään tekisi, mutta kiitos kun sain ne täältä lukea...

    VastaaPoista
  12. <3

    Vaikka kirjoituksesta on jo aikaa, mutta täällä samat tunteet.


    Yritystä 8/2013

    VastaaPoista
  13. Kiitos tästä <3 :')

    VastaaPoista