Hei sinä...

...sinä, joka jonotit tänään kaupan kassalla olutpullojen kanssa, tupakalta haisevana, viimeisillään raskaana. Ymmärrätkö, että se, mitä sisälläsi kannat, on suuri lahja? Sinulla on jotakin suurta, kallista, arvokasta, mitä minulla ei ole. Olet saavuttanut elämässäsi sellaista, jota monet eivät ehkä koskaan saavuta.

Hei sinä, joka olet elänyt elämäsi siten, että jo ensimmäinen lapsesi otettiin huostaan. Ymmärrätkö, minkälaisen elämän olet lapsellesi antanut? Tai mitä olet ottanut häneltä pois? Vain siksi, että sinä saat elää elämääsi välittämättä toisista. Haluatko todella tehdä samat virheet uudestaan? Sinä pidät hauskaa, tulet raskaaksi, saat korvauslääkkeitä päihdeongelmaasi raskausaikana, tuhoat syntyvän lapsen elämän jo ennen kuin kohdun ulkopuolinen elämä on ehtinyt alkaa. Joku toinen ottaa synnytyksen jälkeen vastuun lastesi kasvatuksesta. Ymmärrätkö? Lapsesi tulevat aina olemaan sirpaleina. Rikki.

Hei sinä, joka laitoit Facebookiin kuvan ultrakuvasta. Olen puolestasi onnellinen. Todella onnellinen, mutta samalla niin katkera. Kerrot neuvolakäynneistä, hehkutat laskettua-aikaa, jaat kuvia remontoidusta lastenhuoneesta. Jokainen päivitys tekee kipeää. Saa minut muistamaan, että en ole onnistunut tulemaan raskaaksi lukuisista yrityksistä ja lääkityksestä huolimatta.

Hei sinä, joka menit viime kesänä naimisiin. Olet raskaana. Soitit ja ilmoitit asiasta. Olen onnellinen puolestasi, mutta itkin itseni yöllä uneen. Tiedätkö tunteen, kun tuntuu, että kaikki ympärillä kaatuu hetkeksi? Tuntuu, että kaikilla muilla on oikeus ja mahdollisuus onneen. Menin naimisiin yli kaksi vuotta sitten. Lapsi olisi saanut tulla jo heti yhdeksän kuukautta häiden jälkeen. Vieläkään en ole raskaana. Jokaisen raskausuutisen jälkeen minun on kasattava itseni kokoon. Liimattava sirpaleet paikoilleen. Käytävä rohkeasti kohti uutta kiertoa. Uusia hoitoja. Uskottava, että vielä minäkin...

Entäpä sinä, joka olet taas raskaana. Kolmatta kertaa kolmen vuoden sisällä. Ymmärrän, että valitat yövalvomisista, pyykkikasoista, korvatulehduskierteistä, rahapulasta tai siitä, että sinulla ja miehelläsi ei ole enää kahdenkeskistä aikaa. Olet oikeutettu valittamaan. Olen pelkkänä korvana. Yritän ymmärtää ja tukea. Kuitenkin salaa haaveilen unettomista öistä ja siitä, että saan lukea illasta toiseen iltasatuja. Saan paistaa lettuja koko perheelle. Saan hyvän syyn lähteä Muumimaailmaan tai mammakerhoon. Yritän ymmärtää, että ihminen ei kai koskaan ole tyytyväinen sen hetkiseen elämäänsä.

Te siellä, jotka kuukaudesta toiseen yritätte tulla raskaaksi, siinä onnistumatta. Ette ole yksin. Meitä on monta. Et ole ainoa, joka itkee itsensä iltaisin uneen. Et ole ainoa, joka huulta purren katselee kaupungilla lastenvaunuja työntäviä onnellisia isiä ja äitejä. Et ole ainoa, joka salaa hipelöi ja ihailee vaatekaupoissa lastenvaatteita. Mitä pienempiä ja hempeämpiä, sen suloisempia. Et ole ainoa, joka haluaa tuntea vauvan potkut sisällään tai nähdä ultrassa muutakin kuin johtofollikkelit ja tyhjän kohdun. Olen kanssasi. Ajattelen sinua. Enkä koskaan tule hehkuttamaan Facebookissa mahdollisesta tulevasta raskaudestani. 

Olen oppinut paljon lapsettomuuden aikana. Olen oppinut enemmän kuin olisin halunnut. Elämänkouluni tämän osalta ei vieläkään ole ohi. Päättötodistusta en tule koskaan saamaan. Tulen aina kantamaan lapsettomuutta ja sen taakkaa harteillani, vaikka joskus saisinkin lapsen. En haluakaan unohtaa. Tämä on minun risti kannettavaksi. Ehkä näiden kokemusten kautta olen voinut rikastuttaa jonkun toisenkin elämää. Olen myös laskenut raskaan taakan monen ystäväni harteille. Olen tietoisesti valinnut sen, että olen puhunut lapsettomuudestani muille. Ei heidän tarvitsisi tietää. Ei heidän olisi pakko kuunnella. Ei minun tarvitsisi heitä ongelmillani vaivata. Olen kuitenkin onnellinen, että minulla on lähelläni heitä, jotka kuukaudesta toiseen jaksavat kuunnella ja tukea. Olla vaan. Mitään ei edes tarvitse sanoa takaisin.

Ehkä joskus osaan olla kiitollinen siitä, että lapseni ei tullut helposti. En tule koskaan pitämään lastani itsestäänselvyytenä. Riesaa ja lisätyötä, unettomia öitä ja hammastenkiristystä lapsi taatusti tuo mukanaan. Ehkä minäkin silloin valitan, kuten muutkin äidit. Kyllä kai minullakin on siihen oikeus? 

Hei sinä siellä...

Nautitaan elämästä vikoineen, puutteineen ja virheineen. Elämme vain kerran. Yritän sateisenakin päivänä löytää pienen valonpilkahduksen. On syitä, miksi olemme täällä. Sinä olet tärkeä. Joskus minäkin saan lapsen. Uskon, toivon, enkä luovuta.

Viimeistä viedään?

I Tällä hetkellä menossa toivottavasti viimeinen kierto Letrozol+Pregnyl -yhdistelmällä. Ihanteellisin lopputulos olisi alkava raskaus, mutta jos ei näin käy (niinkuin pahaa pelkään), edessä on suunnittelukäynti IVF-hoitoja varten. Letrozolia en haluaisi enää ensi kierrossa käyttää, sillä se on vienyt hiukseni. Mulla on aina ollut paksut, pitkät hiukset ja Letrozol-kuurien aikana olen joutunut keräämään viemäristä ja hiusharjasta tukottain tukkaa. :( Kerroin asiasta tänään lääkärille ja hän lohdutti, että tuleva raskaus tuo hiukseni takaisin. Niin...voi kunpa...

Kunnallinen puoli oli auennut lomien jälkeen. Tänään Kp1. Tämänpäiväinen lääkäri oli ihana. Ilmeisesti sijainen, mutta niin ihanan iloinen ja puhelias. Jälleen oli lääke toiminut toivotunlaisesti. Oikealla puolella isompi folli n.20mm ja vasemmallakin näytti jotakin olevan. Kyllä mun munasarjoissa siis elämää on. Se täytyy uskoa. Sain myös kehuja erinomaisen kauniista kohdusta. Mun kohtu on kuulemma muodoltaan ja sijainniltaan oikea malliesimerkki. :D No...olihan tuo mukava kuulla, mutta miksei sinne kukaan suostu muuttamaan? :(

Limakalvo oli tänään vain 6mm ja toiveissa on, että limakalvo paksuuntuisi parin päivän aikana. Pregnylin pistin vatsaani yhdeksän aikaan illalla. Mies töissä...Kysyin lääkäriltä, tapahtuuko katastrofia, kun olennainen osapuoli ei olekaan tänään kotona. Huomisesta eteenpäin kuulemma riittää... *helpotuksen huokaus*

Sitä sitten vaan taas odotellaan ja toivotaan parasta...

Tänään alkoi kauan odottamani sarja "Toisenlaiset äidit". Itseni kiduttamista sanon minä. Tänäänkin, jo heti aloitusjaksossa nuoripari, joka epävakaalla pohjalla. Huoh. Jaksossa esiintynyt äiti vaikutti tasaiselta, mutta miten voi olla niin, että niille pareille syntyy lapsia, joilla ei vielä kaikki muut asiat ole järjestyksessä? Tuntuu epäreilulta. Onko mun elämä ollut jonkun mielestä niin helppoa tähän mennessä, että päätti heittää elämääni "vähän" haastetta lapsettomuuden muodossa. Ei ole reilua.

Mä olen jo henkisesti valmistautunut IVF-hoitojen alkamiseen. Rahatkin saa varmasti riivittyä jostakin kasaan. Mutta se jurppii, että joudun maksamaan lapsesta! Sen onnen pitäisi olla kaikille ilmainen. 

Työtkin alkaneet. Tuntuu jo siltä, että lomaa ei olisi ollutkaan tai ainakin siitä on jo pitkä aika... Jos tästä kierrosta natsaisi, laskettuaika olisi toukokuun puolessavälissä. Voi... Mä olen aina haaveillut kesävauvasta. Tai nimenomaan alkukesän/kevään vauvasta. 

Kesän kiireiden väistyessä on aikaa taas paneutua Teidän muidenkin blogikuulumisiin. Kunpa vastaani tulisi mahdollisimman monta iloista uutista!

Sateista viikon jatkoa kaikille!

Pitäkää peukkuja jookos? 

Mä yritän uskoa tähänkin kiertoon...

<3 Ananas

Kuva: conceiveeasy.com

KP1 - kohti IVF-hoitoja?

Sieltähän taas odotetusti tupsahti akkainpäivät. Ei ollut siis taaskaan apua Letrozol+Pregnyl -yhdistelmästä ja super-isosta follikkelista.  Huomenna soittelen jälleen kunnalliselle puolelle ja otan vielä yhden satsin olemassa olevia lääkkeitä ja follikkeliultran lisäksi pyydän ajan IVF-hoidon suunnitteluun. En jaksa enää puljata näillä lääkkeillä, sillä ei näistä tunnu hyötyä olevan. Nyt jo yli 2 vuotta yritystä takana ja puolivuotta lääkkeillä. 

Yhtään en tiedä kunnallisen puolen IVF-hoitojen + lääkkeiden hinnoista. Sen verran tiedän summan olevan, että pankkiin aiomme marssia. Itselläni ei ole mm. opiskeluvuosien vuoksi yhtään pennin hyörylää säästössä. Osaisitteko sanoa suuntaa antavia hintoja? Ilmeisesti puhutaan n. 1000 eurosta, mukaanlukien lääkkeet?

Kuntokuuri ja painonpudotus alkaa heti huomenna aamusta. Nyt on kesä lorvittu ja viileämpiä lenkki-ilmoja odoteltu. Huomenna loppuu tekosyyt ja alkaa arki kaikin puolin. N. 7kg pitäis saada pois ennen ensimmäistä IVF:ää. Ei pitäis olla paha nakki. Jos saisikin sellaisen draivin päälle, että kaiken tän ketutuksen ja turhautumisen tähän lapsenhankintaan liittyen vois kanavoida ja purkaa lenkkeilyyn ja terveelliseen, vähäkaloriseen ruokaan. Mulla kun tuppaa aina käymään toisinpäin. Masennuksen ja mökötyksen kourissa suuhun katoaa kaikki pas...ruoka. 

"Onhan mun saatana saatava lapsi!" - ihan paras angstikohta tuossa tänä kesänä paljon soitetussa biisissä. Taidan laittaa sen soimaan täysille ja kaivaa imurin ja rätin kaapista. Sunnuntai on just hyvä päivä siivota. Mitäs muutakaan tässä yksin kotona masentelen, kun mieskin töissä.

Kohti uusia pettymyksiä. Tai hei KP=Kohtasin pettymyksen. Miten tää kaikki voi olla näin vaikeeta ja niin pirun syvältä?! 

Kaikki kiva loppuu aikanaan - arki alkaa

Kesäloma on pian lomailtu. Minun lomani oli pitkä ja rentouttava. En ajatellut lainkaan työasioita ja tämä lapsiasia sai olla mahdollisimman paljon taka-alalla. Ehdin pitkän lomani aikana käymään kaksi kertaa lääkärillä ja söin siis kaksi Letrozol-kuuria. Tällä hetkellä odotetaan tuloksia tästä viimeisestä. Tällä viikolla taitaa taas kierto alkaa. Vatsassa sellainen tunne.

Muuten en tosiaan ole uhrannut ajatustakaan tälle asialle. Olen uinut, syönyt mansikoita kilokaupalla, grillannut, juhlinut kavereiden kanssa pikkutunneille, käynyt kolmilla festareilla, lavatansseissa, mattopyykillä. Hurvitellut Lintsillä, ottanut aurinkoa ja käynyt Lontoossa, upottanut varpaani rantahiekkaan, viettänyt aikaa kummilasten kanssa, käynyt laivalla, ihaillut saaristoa. Kävin kalassa, soutelemassa ja vietin yhden yön ystäväni mökillä. Nukuin lähes joka aamu todella pitkään! Pelasin krokettia. Siinä muutamia mainitakseni.

Mitä en ehtinyt tänä kesänä? Lukea yhtään kirjaa (kuinka noloa ja taas se tapahtui...syksyllä on ryhdistäydyttävä ja aloitettava lukeminen). En syönyt yhtään irtojäätelöä (eilen piti mennä ekaa kertaa, mutta koju oli jo suljettu). En syönyt yhtään herneitä (inhoan herneitä, yksinkertainen syy herneettömään kesääni). Kävin terassilla vain yhden kerran! En tehnyt yhtään pidempää pyörälenkkiä (kesäkuu oli kylmä ja heinäkuu liian kuuma pyöräilyyn. Korjaan asian elokuussa.)

Ihanaa toisaalta, että arki alkaa. Saan hyvän syyn nousta aamulla aikaisin, vaikka inhoankin aamuherätyksiä. Aloitan paluun terveelliseen ruokavalioon. Kesälläkin olen syönyt melko terveellisesti, mutta säännöllisyys on puuttunut. Odotan ilmojen hieman viilenevän, vaikka helteet ovatkin olleet ihania. Pääsen taas koiran kanssa ajatuksia puhdistaville kävelylenkeille. Harrastukset alkavat, jotka tuovat tosin haasteensa ja stressinsä mukanaan. Ihanaa, että harrastuksistakin on ollut vapaata.

Ilmeisesti tulevalla alkavalla kierrolla syön vielä Letrozolit kitusiin ja sitten pääsenkin ilmeisesti taas kunnalliselle puolelle ultraan. 5kg painosta pois ja ensimmäinen IVF taitaa olla ajankohtainen. Toivottavasti ainakin, sillä olen nyt puoli vuotta syönyt lääkettä ja pistänyt Pregnyliä, ilman toivottua tulosta.

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille! Nauttikaamme viimeisistä hellepäivistä, sillä kohta on taas kylmää ja pimeää. (Yöt ovatkin jo pimentyneet huomattavasti.) Haikeaahan tämä on...hyvästellä kesä jälleen pikkuhiljaa...

Huippufiilis!

OEilen oli jälleen käynti lääkärillä follikkeliultran puitteissa. Päädyin jälleen samalle yksityiselle lääkäriasemalle, jossa kuukausi sitten kävin. Minut otettiin lääkäriin ylimääräiselle ajalle, sillä jouduin viime viikolla tilaamaan ajan hieman jälkijunassa. Sanoin puhelimessa, etten uskalla ottaa Letrozoleja, jollen pääse ultraan varmistamaan tilannetta.

Lääkäri, joka minut otti vastaan (lääkäriaseman tj.) oli ihan huippu! Hän höpötteli aluksi niitä näitä helteistä, jäsenten kolotuksesta ja ulkomaanmatkoista. Hän sai minut rauhoittumaan ja ajatukseni täysin muualle, vaikka siinä istuin, lääkärin vastaanotolla ja näin kaikki ultralaitteet toisella silmällä. Lääkäri naureskeli, että kollega ei ollut uskaltanut ottaa minua tutkittavakseen, sillä kyseinen lääke ja lapsettomuushoidot eivät olleet hänelle tuttuja. Minua tutkinut lääkäri totesi, että hyvinhän olisin voinut mennä tämän toisenkin tutkimuspöydälle, sillä tällä kokemuksella olisin jo itse tiennyt, mitä ultrakuvasta olisi pitänyt etsiä ja mitä löytää. :D Näinhän se todentotta on. Alkaa olla jo ammattitaitoa kytätä mahdollisia follikkeleita ja limakalvojen paksuuksia näyttöruudulta, yli puolen vuoden kokemus takana.

Sitten alkoi ultraus. Lääkäri selitti juurta jaksain ja ruudulta näyttäen, miltä kohtu näytti (oli kuulemma valioyksilö minulla), missä menee kohdunkaula, miten ja mistä limakalvon paksuus katsotaan. Välillä kuvaa suurennettiin ja mittaviivoja ja nuolia meni joka suuntaan. Limakalvokin oli taas 8mm paksu. Kiitos todennäköisesti Letrozolien. 

Oikealta puolelta löytyi 23mm follikkeli ja nestettäkin oli kertynyt jonkin verran ympärille (kertoo siis juuri alkavasta oviksesta). Lääkäri ihmetteli hieman follikkelin kokoa ja tuumaili, että voisi olla jopa kysta, mutta rauhoitteli sitten taas ja tuumaili, että todennäköisesti vain erittäin kypsä rakkula. Kysyin mahdollisesta monirakkulaisuudesta ja sitäkin tutkittiin. Ei kuulemma huolta. Pco:ta minulla ei siis ainakaan ole. Nyt sain varmistuksen. Ultraääni kesti varmasti 20 minuuttia. Vasemmalla puolella oli kolme pienen pientä rakkulaa, jotka eivät siis olleet kypsiä ja olivat varastossa ensi kiertoa varten. Oikea puoli oli aukiolotutkimuksessa täysin auki, joten olen koko ajan itse uskotellut, että ne kierrot joissa rakkula on oikealla puolella, ovat parempia. Tällähän ei ilmeisimmin ole merkitystä kuitenkaan, sillä yksi lääkäri on joskus kertonut, että jonkinlainen "imu" kyllä nappaa vasemmanpuoleisenkin rakkulan aina matkaan.

Ultran jälkeen lääkäri määräsi LH-testin tehtäväksi samalle illalle ja Pregnyl-pistoksen vielä päälle. Ensi viikolla hän kehoitti vielä käymään verikokeissa (keltarauhashormoni?), jotta varmistetaan, että ovis on tapahtunut. Lähdin kiitellen ja hymyilevänä, jopa naureskellen vastaanotolta kohti maksutiskiä. Takaraivossani ajatus, että taas menee satanen vähistä rahoista. Vastaanottovirkailija kysyi minulta laskua, jonka lääkäri aina kirjoittaa. Minulla ei ollut laskua. Vastaanoton ovi aukesi ja lääkäri huikkasi ovesta, että "Unohdin kirjoittaa sulle laskun, mutta ei se mitään. Ensi kerralla sitten. Hyvää kesän jatkoa!" Jäin monttu auki ihmettelemään tapahtunutta. Vielä enemmän ihmeissään oli vastaanottovirkailija. Kysyin, eikö minun siis pidä maksaa mitään ja virkailija totesi, että eikai sitten. :D Lähdin hämilläni ulos ovesta, mutta suu korvissa. Voiko näin ihania, maanläheisiä lääkäreitä enää löytyä mistään? Tämä lääkäri toiminnallaan pyyhki mielestäni pois muutamat edelliset ärsyttävät lääkärikerrat, joissa on tullut vain sellainen olo, että olen tutkimuskohde, enkä lapsettomuudesta kärsivä ihminen.

Paljastanen myöhemmin tämän huippuihanan lääkärin nimen ja työpaikan. Sanoin miehelleni autoon saavuttuani, että harkitsen vakavasti pankkilainaa ja sitä, että haen apua yksityiseltä puolelta. Kunnallinen ei kiinnosta elokuussa enää tippaakaan. Toisaalta...ehkäpä ensimmäiset kolme IVF-hoitoa haen kunnalliselta ja jos sittenkään ei tärppää, tiedän jo mistä hakea apua.

Ihanaista päivää kaikille! Mun päiväni on hyvä. Pitäkää peukkuja pystyssä, sillä eilinen ovistesti todentotta oli supervahva ja Pregnylinkin pistin, joten toiveet korkealla. Pakko uskoa ja vasta myöhemmin pettyä. Tänään on hyvä päivä.

Tämmöstä tänään...

Huoh.

Uusi raskausuutinen tälle päivää. Olen superonnellinen toisten puolesta, mutta oma tulevaisuus pelottaa. Tämän ei vaan pitänyt mennä näin. Mun/meidän elämän. 

Keskiviikkona jälleen follikkeliultra yksityisellä. Takana 5 päivää Letrozolia. Pelottaa. En haluaisi miettiä mahdollista tulevaa IVF-hoitojen aloitusta. En halua. En jaksa. Alakulo ja pala kurkussa. Ahdistaa. Nyt ymmärrän, miksi yksityisellä puolella hoitoihin kuuluu pääkopankin hoito. Kunnallisella ei ole edes tarjottu mahdollisuutta. Kohta en jaksa ilman henkisen puolen tukea.

Ulkona paistaa, mutta mun mieleni on tällä hetkellä melko musta. :( Tätä tunnetta ei pysty ymmärtämään, jos itse ei ole käynyt kymmeniä pettymyksiä läpi. Ja koko ajan polku muuttuu raskaammaksi. 2 vuotta. Se on pitkä aika. Liian pitkä. En edes halua ajatella sitä mahdollisuutta, että tätä elämänvaihetta kestäisi vielä toiset kaksi vuotta. Itku.

Pieni piristys päiväänne

Tämä allaoleva kuva sai tänään mut hymyilemään... :) 

Toivottavasti myös Sinut.

Joskus on vaan päästettävä hetkeksi irti ikuisuusprojektista ja nautittava siitä mitä on nyt.

Tänään oli hyvä päivä. Tosin lääkäriaikaa (follikkeliultraa) ei saanut enää ensi viikkoon. Huomenna on lääkärin soittoaika. Nappasin jo tänään kaksi Letrotzolia.

Kuva: Facebook-ryhmä: Infertility inspirations