Kuvotus, yökötys, viha, ärsytys, turhautuminen...

Tämän päivän lehtiotsikot saavat minut oksentamaan. Miten Suomessa voi joku toimia noin järkyttävällä tavalla? Surmata viisi vastasyntynyttä ja säilöä ruumiit varastoon? Sairasta! Kuvottavaa! Ja tällä naisella on lapsia, mies - perhe.  Miten nainen on voinut synnyttää ja tappaa lapset yhteiskunnan, läheisten tietämättä?

Toinen uutinen tällä viikolla oli uutinen perheestä, jossa pientä lasta oli pidetty nälässä ja syötetty vain kaurapuuroa. Muut lapset olivat saaneet syödäkseen. Siis mitä helv...?!? Miten sairaita ihmisiä Suomesta löytyy? Miten näille hulluille siunaantuu lapsia? Niin väärin! 

Lauantaina tai sunnuntaina taitaa olla kp1. Kroppani on tuntunut omituiselta oviksen jälkeen. Alavatsaa on jomottanut joka päivä, parina päivänä on kuvottanut ohimennen. Hah... Mä olen maailman paras löytämään "mukamas-oireita". Ihan huvittaa... Ja miten typerää...olen tehnyt parin päivän aikana jo 2 r-testiä. Just juu... Yhtä viivaahan ne näyttivät. Nyt menossa dpo10. Miten mä en ole oppinut. Turhaa tuhlata testejä. Tuleekohan sitä päivää ikinä, kun näen testitikussa kaksi viivaa? Olen lakannut toivomasta. Eikä toivoa lisää se, että kunnallisella puolelta emme tule saamaan enää lisäapua. Yksityiseen ei ole tällä hetkellä varaa...

Masentava ilta... Viittaa vahvasti lähestyvään uuteen kiertoon... Ensi kuussa lapsettomuutemme täyttää kaksi vuotta. Itseasiassa jopa enemmän, mutta yrittämällä yrittämisestä kaksi vuotta. Ja kenenkään on turha sanoa, että tilanne paranee, kun asiaa ei mieti ja stressaa... Ei oo helppoa ei... Ehkäpä tämä kirveen kaivoon heittäminen auttaa. Turhautuminen ja ärsyyntyminen saa mielen unohtamaan hetkeksi.

Raivostuttaa tämä tunteiden vuoristorata! Mä haluan olla mä, ilman stressiä ja möykkyä sydämessä. Ehkäpä soitan ens viikolla yksityiselle ultra-aikaa. Klinikka kiinni koko kesän, enkä mä ole valmis nyt pitämään lähes 3kk taukoa hoidoissa. 

Ja tänään kirppiskin oli täynnä pieniä, somia vauvanvaatteita... *huokaus*